Kurvailin takaisin Crisin
talolle ja tyrmistyksekseni näin ettei bemari ollut vieläkään omalla
paikallaan. Tässä kohtaa yritin soittaa miehelle uudestaan, mutta ei
edelleenkään vastausta. Mitä helvettiä täällä tapahtuu, Cris? Manasin
mielessäni kun marssin sisälle ja päästin koirat ulos asioilleen. Nälkäkin
kurni suonissani joten suunnistin keittiöön ja tein ison tonnikalasalaatin,
josta riittäisi miehellekin, kunhan hän suostuisi kotiutumaan. Päivä oli pitkä
odottaa miestä. Olin soittoyritys numero neljän jälkeen luovuttanut, mies ei
vastaisi eikä soittaisi takaisin.
Saatuani tehtyä iltatallin
ja hevoset yöpuulle, ajoi pihaan taksi ja näin äärimmäisen juopuneen miehen
istumassa etupenkillä. Ei helvetti, tämä se tästä päivästä vielä puuttuikin.
Olin menossa jo sisälle kun taksikuski aukaisi ikkunansa ja puhutteli minua.
Kuulemma mieheni oli ihan liian tuiterissa maksaakseen itse taksinsa. Ei kai
siinä muuta auttanut kuin aukaista etuovi, jolloin mies lähti kaatumaan ovesta.
Tikeissäni vihlaisi kun tuin miestä ja kaivoin hänen taskustaan lompakkoa.
Annoin taksikuskille hänen vaatimansa summan ja sata kruunua tippiä
kärsivällisyydestä.
Jalka kerrallaan sain miehen
ulos autosta ja minuun rankasti nojaten roudasin isännän sisälle taloon.
Rojautin Crisin takkahuoneen nojatuoliin ja itse haukoin henkeä kuin kala
kuivalla maalla. Ison, puolitajuttoman miehen raahaaminen oli vienyt kaikki
voimani. Sitten oli vuorossa kenkien ja takin riisuminen, joka ei sekään ollut
ongelmatonta. Huokaisten onnistuin lopulta tehtävässäni.
Olin ripustamassa miehen
takkia naulakkoon, kun povitaskusta tipahti miehen lompakko. Ilmeisesti en
ollut työntänyt sitä tarpeeksi syvälle. Nostin lompakon laittaakseni sen
takaisin, kun huomioni kiinnittyi kuvaan. Se oli minun kuva. Röyhkeästi selasin
lompakon läpi enkä löytänyt muita kuvia kuin minun. Se oli sellainen kuva, mitä
en ollut edes nähnyt. Siinä istuin Crisin talon takaterassilla aurinkoa
ottamassa. Näytin kuvassa yllättävän rauhalliselta ja onnelliselta. Sitten
muistin sen illan.
Olimme syöneet hyvin
alkuillasta ja olin koko päivän ollut ulkona tekemässä puutarhatöitä. Vihdoin
illan päätteeksi sain istua juomaan jääteetä kaikessa rauhassa. Olin kääntänyt
kasvoni kohti ilta-aurinkoa ja imenyt sen lämpöä. Olin näköjään niin uppoutunut
hetkeen, etten ollut huomannut heti Crisin paikalle tuloa, koska hän oli
minusta ehtinyt kuvan nappaamaan. Jos olisin tiennyt, olisin pakottanut miehen
poistamaan sen. Olin vain pari kertaa antanut miehelle luvan tulla kuvaamaan
minun ja Kallen valmennustuntia.
Työnsin lompakon taskuun ja
nojasin seinään. Voi miksi, Cris? Miksi nyt, miksei aiemmin? Miksei aiemmin…
Kuulin jonkinlaista örinää takkahuoneesta joten suunnistin sinne. Armas mieheni
oli valpastunut ja ilahtui kovin kun tulin paikalle.
- Aino-rakkaani, tule tänne.
Sinua minä olen tänään koko päivän ajatellut. Mies solkotti viittoen minua
luokseen. Huokaisin ja menin lähemmäksi, mutta jääden kuitenkin turvallisen
etäisyyden päähän miehen ilmaa harovista käsistä.
- Olisit voinut soittaa,
että olet jäänyt kylille vetämään päiväkännejä. Motkotin miehelle, jonka
kasvoille nousi lämmin hymy.
- Ihanaa kun välität. Noh,
minulla oli syyni nauttia muutama snapsi. Usko pois! Cris ilahtui ja yritti
kaapata minua lähemmäksi.
- En välitä, ärsyttää vaan
kun ei tiedä missä toinen on. Räjähdin takaisin väistellen miehen käsiä. Miksi
olit jättänyt minulle avoimen lentolipun, mikä juttu tämä oikein on?
Miehen kädet tipahtivat
häneen syliin ja hänen ilmeensä muuttui heti vakavaksi miltei synkäksi. – Olet
halunnut kotiin joten nyt sinä pääset kotiin.
- En mä voi nyt lähteä.
Tikkien poisto, jälkitarkastus ja mulla on kielikurssi vielä kesken. Se loppuu
vasta kuukauden päästä. Tiuskaisin miehelle, ja itsekin ihmettelin miksi olin
vihainen. Minunhan pitäisi juhlia, poksautella skumppapullo auki, koska
pääsisin vihdoin kotiin.
- Siksi se onkin avoin
lippu, rakas. Mutta voitko auttaa minut sänkyyn? Väsyttää niin. Cris pyysi
minulta anovasti.
Melodramaattisesti heilautin
käsiäni ilmassa ja menin miehen avuksi. Väellä ja voimalla sain miehen
raahattua sängyn reunalle, josta kippasin Crisin selälleen sänkyyn. Mies
nukahti saman tien joten minulle jäi vaatteiden riisuminen. On muuten
äärimmäisen haastavaa riisua kauluspaita ja farkut täysin veltolta mieheltä.
Onneksi olin älynnyt pukata miehen peiton syrjään ennen kuin kaadoin Crisin
sänkyyn. Pienellä retuuttamisella sain miehen ylemmäksi sängyssä jotta saatoin
nostaa hänen jalkansa edes osittain sänkyyn. Nykäisin tyynyn miehen pään alle ja
peittelin hänet peittoihin.
Komensin Nemon jäämään
makkariin isännän vahdiksi kun itse hain keittiöstä iltapalaksi vielä salaattia
ja menin syömään sitä television eteen. Jokusen tunnin katselin oikeasti
katsomatta televisiota ja mietin mikä sai Crisin ryyppäämään. Mies kyllä
käyttää alkoholia, muttei todellakaan tuollaisia määriä mitä tänään ilmeisesti.
Hän otti ruualla pari lasia viiniä, illalla takan edessä pari viskinaukkua.
Siinä se mitä olin Crisin nähneen käyttävän alkoholia ikinä.
Huokaisten sammutin television
sillä en ollut katsonut sitä pitkään aikaan muutenkaan. Vein astiat keittiöön
ja komensin Crisin metsästyskoirat jäämään takkahuoneeseen. Pesin nopeasti
hampaat kuunnellen miehen rauhallista hengitystä makuuhuoneesta. Kömmin peiton
alle ja nukahdin pian siihen turvalliseen tunteen että joku nukkuu vieressäni.
Aamulla olin jo syömässä
aamupalaani ruokahuoneessa aamutallin jälkeen ennen kuin mies tukkaansa haroen
meni keittiöön hakemaan kahvia. Kahvikuppinsa kanssa hän tuli seuraani jossa
hetken sämpylää pyöriteltyään tiputti sen takaisin koriin.
- Huono olo kun ei ruoka
maistu. En malttanut olla kiusaamatta Crisiä, joka loi minuun murhaavan
katseen.
- Aino, turpa kiinni ja hae
mulle toinen kuppi kahvia. Pliis.
Olin menossa hakemaan
itselleni lisää teetä, joten nappasin tyhjän kupin miehen kädestä. Laskin
höyryävän kupin miehen eteen ja pääsin uudestaan sämpylöiden kimppuun. Jälleen
kerran huvittuneena mies katsoi kun söin monta sämpylää.
- Sinä ja sinun sämpyläsi.
Uskomatonta, mutta totta. Tässä tovin kuluttua voitaisiin lähteä hakemaan
bemari, se kun jäi kylille.
- Kyllä se sopii. Saa jotain
muuta tekemistä kuin tuijottaa talon seiniä. Tylsiä tällaiset sairaslomat.
Jupisin miehelle silmiäni pyöritellen.
Ajoimme hiljaisuudessa kohti
miehen tuntematonta päiväkänni-paikkaa ja päädyimme Generalin eteen
Fredericiassa. Tämä baari oli se paikka jossa olimme ensimmäisen kerran
tavanneet. – Niin että tänne sitten tulit murheesi hukuttamaan.
- Haen avaimet sisältä,
mutta odota tässä jos sattuukin et niitä ei löydy. Cris ohitti kommenttini
loikaten autosta ulos.
Lyhyen hetken jälkeen mies
tuli takaisin ja ojensi bemarin avaimet minulle. – Minä saan ajaa bemarin
takaisin? Hihkuin miehelle.
- Lupasin että saat jossain
kohtaa ajaa sillä luvallisesti. Joten ole hyvä, sinähän et ole enää montaa
viikkoa täällä. Mies yritti hymyillä minulle, mutta minä en tätä yritystä edes
huomannut sillä nappasin vain avaimet häneltä innosta kiljuen.
Loikkasin bemariin ja
sivelin nahkaista rattia hymy huulillani. Beibe, se on taas sinä ja minä.
Samassa puhelin soi taskussa ja Cris soitti minulle tien toiselta puolen. –
Ajan sun perässä ja aja jumalauta rajoitusten mukaan. Hymistelin jotain luuriin
ennen kuin tiputin sen apukuskin penkille. Starttasin auton jolloin äänien
sinfonia täytti pääni. Huokaisin onnesta ja ihailin alla olevaa kulkupeliäni
liiketilan ikkunoista. Vaihde silmään ja menoksi.
Pääsin motarille Audi heti peräpeilissä
roikkuen. Vapaan baanan auetessa edessäni oli minun pakko painaa kaasu pohjaan.
Moottori totteli ärjäisten käskyäni ja hyvin nopeaan olin reippaasti yli
nopeusrajoituksen. Nautin ajamisesta, mutta pitkin hampain tiputin nopeuttani.
Audia ei näkynyt missään ja tämä sai minut nauramaan ääneen. Tiesin tasan
tarkkaa kuinka vihainen Cris on kun pääsisi talolle.
Kurvasin pihalle ja painoin
vielä yhden kerran kaasua, että kuulin moottorin äänen. Kyllä v-moottori vain
osaa olla upea. Haikein mielin sammutin auton, kun tajusin, etten ikinä enää ajaisi
tällaisella autolla. Ehdin tovin odotella Crisiä bemariin nojaten. Miehen
kurvatessa parkkiin viereeni näin jo hänen naamastaan, että saisin satikutia.
- Mitä helvettiä Aino? Sä
häivyit kuin pieru Saharaan edestäni. Onko se noin vaikeaa noudattaa yhtä
pyyntöä?
- On ja sitä paitsi ei
vauhtia ollut kuin 180 km/h. Kuiskasin miehen korvaan ja annoin hänelle auton
avaimien lisäksi suukon poskelle.
- Aino!!! Mies huusi perääni kun tajusi kuinka lujaa
olin ajanut äsken.
 |
| Omistan kuvan ja sen oikeudet |
