Kun ei voi unohtaa, osa X

- Cris, auta! Kipu… Kova kipu. Verta. Sain sopertelua puhelimeen.

- Aino, missä sinä olet? Kerro minulle missä olet? Mies komensi minua ja kuulin taustalta kun ovi kolahti.

- Metsä. Meidän tien päässä pelto. Sieltä metsä… Kirkaisin lujaa kun joku väänsi kaiken solmuun lantioni sisällä. Kipu on polttavaa ja niin valtavaa, että pelkäsin kuolevani siihen. Lysähdin maahan ja puhelin tipahti kädestäni. Cris karjui puhelimessa nimeäni ja kuulin kuinka moottori ärjyi. Sormeni hipaisivat puhelinta, mutta en ihan yltänyt.

- Auta, Cris. Minua pelottaa… Sain sanottua ennen kuin pimeys nielaisi minut.

Heti kun Cris ei saanut mitään vastausta minulta, hän kaivoi puhelimestaan sovelluksen esiin. Pian karttaruudulla välkkyi täplä. Kaahatessaan pitkin peltoja kohti minun olinpaikkaa, hälytti hän lisää apua. Hätäkeskus lupasi ambulanssin olevan kohteessa kymmenessä minuutissa.

Crisin täytyi jättää auto metsän laitaan, josta hän juoksi niin lujaa kun pääsi pientä polkua pitkin syvemmälle metsään. Jokusen minuutin kuluttua hän löysi minut tajuttomana maasta. Muitta mutkitta Cris nosti minut syliin ja huomasi samassa housujeni olevan veressä. Mikä ihme sinulla on? Crisin päässä pyöri hänen kantaessa minua pois metsästä.

Ambulanssi ei ollut vielä tullut, kun mies laski minut varovasti uudestaan maahan. – Aino, herää! Aino, avaa silmäsi! Mies käskytti minua ja ravisteli minua. En vastannut hänelle mitään enkä reagoinut edes ravisteluun. Cris tarkisti pulssini, joka oli todella heikko. Miehen valtasi suunnaton epätoivo ja avuttomuuden tunne.

Samassa ambulanssi ajoi paikalle ja kaksi ensihoitajaa hyppäsi autosta ulos. He sysäsivät Crisin syrjään ja aloittivat minun hoitoni. Samalla he kyselivät henkilötietojani mieheltä, jotka mies kertoi. Saatuaan minulle tipan ja hengitykseni varmistettua, nostivat he minut paareille sanoen Crisille, että tulisi omalla autolla perässä. Ambulanssin lähdettyä pillit huutaen minä kyydissä, Cris lysähti polvilleen maahan. Maassa hänen vieressään oli ensihoitajien jättämät roskat ja minun vertani. Tovin mies keräsi itseään ennen kuin hyppäsi autoon ja lähti ajamaan kohti sairaalaa.

Päästyään sairaalaan ja sen ensiapuun, sai Cris kuulla minun olevan leikkauksessa. Miehen tivatessa lisätietoja, hoitaja sanoi vain että minulla oli sisäistä verenvuotoa ja lääkäri kertoisi enemmän leikkauksen jälkeen. Hoitaja ohjasi Crisin pieneen, rauhalliseen huoneeseen odottamaan lääkäriä. Kului tunti ja sitten toinen. Melkein kolme tuntia mies sai odottaa lääkäriä.

- Cris Hansen, Aino Ahon kihlattu? Kuului vihdoin Crisin selän takaa, kun mies istui odottamassa uutisia.

Cris pomppasi pystyyn: - Kyllä, kuinka hän voi? Lääkärin silmien alla oli tummat renkaat, sillä leikkaukseni oli ollut pitkä ja vaativa.

- Hän on nyt heräämössä, mutta voimmeko istua alas? Lääkäri kysyi osoittaen huoneen nojatuoleja.

Sydän pamppaillen Cris istui tuoliin ja katsoi silmin nähden väsynyttä lääkäriä suoraan silmiin. – Jos sinulla on jotain ikävää kerrottavana niin kerro heti!

- Avovaimollanne oli kohdun ulkopuolinen raskaus. Raskaus oli noin yhdeksännelle viikolla ja alkio oli kiinnittynyt hänen vasempaan munajohtimeen. Alkion kasvaessa liian isoksi tämä sai munanjohtimen puhkeamaan saaden aikaan kovan sisäisen verenvuodon. Avovaimonne menetti paljon verta, mutta saimme tilanteen lopulta hallintaan. Valitettavasti emme kuitenkaan voineet pelastaa hänen vasenta munanjohdintaan. Lääkäri pahoitteli Crisille.

Miehen päässä soi vain sanat raskaana ja tämä oli kuin isku Crisin palleaan. Aino oli ollut raskaana! Voi Aino, tiesitkö sinä edes asiasta ja jos tiesit, miksi et kertonut minulle mitään? Lopulta mies hätkähti tähän maailmaan kun lääkäri puhui minun toisesta munanjohtimesta.

- Tarkoittaako tämä sitä, ettei hän voi tulla raskaaksi enää ikinä? Mies huolestui todenteolla.

- Ei millään lailla, nainen voi tulla raskaaksi ihan normaalisti vaikka on vain yksi munanjohdin. Lääkäri lohdutti Crisiä. Haluat varmasti nähdä avovaimosi? Lääkäri esitti Crisille retorisen kysymyksen. - Hänet on juuri siirretty tehohoidosta tarkkailuosastolle jossa voit ihan lyhkäisesti käydä häntä katsomassa. Ilmoitamme sitten kun hänet on siirretty normaalille osastolle, jossa voitte käydä katsomassa häntä pidempään.

Lääkärin ohjeiden mukaan mies lähti tarkkailuosastoa kohti. Painettuaan suljetun oven takana summeria, vanhempi naishoitaja tuli avaamaan. Cris esitteli itsensä ja kertoi olevansa minun kihlattu. Naisen silmät kirkastuivat ja hän päästi miehen sisään.

- Kihlattusi ei taida olla tanskalainen? Hoitaja kyseli heidän astellessa huoneeseen jossa makasi kuusi potilasta erilaisten laitteiden ympäröimänä.

- Ei, hän on Suomesta. Kuinka niin? Cris kysyi ihmeissään.

- Hänen herättyä, hän puhui siis suomea jota tietenkään emme ymmärtäneet. Ainoa sana, jonka tajusimme, oli nimesi. Mutta tässä hän on, saat 15 minuuttia. Hoitaja sanoi lämpimästi.

Cris katsoi minua, joka makasin letkujen ja piuhojen keskellä. Kolmessa eri monitorissa näkyi lukemia ja viivoja. Nämä laitteet kertoivat, että olin elossa mitä ei kyllä ihan heti voinut ulospäin sanoa. Olin valkoinen kasvoiltani, ja yhdestä pussista valuikin verta letkua pitkin käteeni, sekä hengitykseni oli hiljaista ja melkein olematonta. Varovasti Cris otti käteni, jossa oli iso kanyyli ja monta eri tippaletkua, omaan käteensä. – Aino, kuuletko minua? Kuultuani Crisin äänen, silmäluomet väristen aukaisin ne.

- Dejlig at se dig. Mumisin kuivien huulieni takaa.

Cris naurahti helpottuneena: - Dig også. Sinä säikäytit minut pahasti tänään, joten älä ikinä tee sitä uudestaan.

- Unskyld! En tiedä mitä tapahtui, aamulla maha oli vähän kipeä ja sitten oli kipua ja verta. Sanoin tuskaisesti ja yksi monitori alkoikin piipittää.

Samassa hoitaja tuli paikalle ja vilkaisi monitoria, jonka jälkeen minua.

- Sinä kultaseni tarvitset lisää kipulääkettä. Hoitaja sanoi osoittaen sanansa minulle. Käykö sinulle, että soitamme kun hänet siirretään normaalille osastolle? Hän puhutteli lopuksi Crisiä äänellä, joka ei jättänyt sijaa vastaväitteille. Mies vilkaisi kivun kourissa olevaa minua ja pitkin hampain suostui tähän. Nopeasti mies antoi suudelman nihkeälle otsalleni ja poistui sairaalasta.

Minä torkuin unen rajamailla. Välillä kivut aina yltyivät, mutta hoitajat saivat ne aina kuriin kipulääkkeillä. Heitä kuitenkin huolestuttivat minun korkeat paineet sekä syke kuin myös minun kovat kipuni. Osaston lääkäri tuli minua katsomaan määräten minulle ultran. Ei mennyt aikaakaan, kun radiologi tuli paikalle ultran kanssa. Yhdessä osaston lääkärin kanssa he ultrasivat mahani, huomaten että jostain oli ilmestynyt taas verta vatsaontelooni. Päivystävä kirurgi hälytettiin ja minut kärrättiin leikkaussaliin.

Kotona Cris odotti kuumeisesti puhelua siitä milloin minut siirretään osastolle, mutta saikin soiton siitä, että minä olin uudessa leikkauksessa. Yhdessä silmänräpäyksessä hän istui jo bemarinsa ratin takana. Matkalla hän soitti ystävälleen Maxille, että voisiko hän hoitaa eläimet yöpuulle. Kello oli yli kuuden illalla ja ei ollut mitään tietoa, koska Cris näkisi minut. Sen mies päätti, ettei hän lähde sairaalasta, kotiin ennen kuin olisi nähnyt minut uudestaan.

Yhdeksän maissa kirurgi kävi kertomassa, että hätäleikkaus meni hyvin. Vatsaonteloon valunut veri saatiin pois ja vihdoin paikallistettu tihkuva suonikin saatiin ommeltua. Minun tilanteeni oli vakaa, mutta minulle oli nyt noussut kuume, joka huolestutti lääkäreitä. Minut pidettäisiin teho-osastolla tämän yön ja aamulla arvioitaisiin uudestaan pääsisinkö tarkkailuosaston kautta normaalille osastolle.

Cris vaatimalla vaati nähdä minut ja kirurgi antoi siihen luvan, mutta vain muutamaksi minuutiksi. Olin vielä anestesian ja kipulääkkeiden jälkeen kovin heikko. Loppujen lopuksi Cris katui, että halusi nähdä minut. Olin vieläkin karmeamassa kunnossa kuin aiemmin päivällä. Ympärilläni oli entistä enemmän laitteita, minulla oli happimaski kasvoilla ja minuun menevien letkujen määrä oli valtava.

Varovasti Cris silitti minun poskea ja kuiskasi rakastavansa minua. Minä kuulin Crisin äänen, mutten jaksanut avata silmiä. Hyvin pian hoitaja tuli häätämään Crisin pois. Hänelle luvattiin soittaa jos tilani muuttuisi, muuten soitto tulisi jos minut siirretään muulle osastolle. Näine hyvineen mies joutui poistumaan pää painuksissa kotiin. Lopun yön mies yritti nukkua minun tyynyäni halaten ja parasta toivoen.

Omistan tämän kuvan ja sen oikeudet