Kun ei voi unohtaa, osa VIII

Mies puhkesi nauruun. – Sinun ilmeesi on kyllä korvaamaton. Aino, minä hajottaisin vaikka miljoona euroa maksaneen auton sinun takiasi. Mutta ei autoon tarvitse vaihtaa muuta kuin pari osaa niin se on taas toimiva. Sitten lähdemme YHDESSÄ ajelulle. Nyt joudut tyytymään Audiin pariksi viikkoa, mutta ota huomioon että siinä on myös sama järjestelmä. Ei luvattomia ajoja, sillä en voi tietää onko se päätynyt varkaiden käsiin.

Sydämessä läikähti kun mies sanoi että miljoonan euron arvoinen auto olisi rikkomisen arvoinen minun takia. Mutta samassa palautin mieleeni ne yksinäiset yöt, vastaamattomat puhelut sekä tekstiviestit, epävarmuudessa odottamisen ja kylmä kohtelu mitä mieheltä sain, jos hän suvaitsi puhelimeen vastata. Minä en antaisi periksi miehelle ja keksisin keinon päästä tältä kotiin. Tyydyin vain tuhahtamaan miehelle kun nousin pöydästä.

- Sitä paitsi ei sinua kukaan Suomessa kaipaa, et ole väleissä vanhempiesi kanssa eikä sinulla ole miestä elämässä. Sinulla on vain työsi. Niin ja, mitä olen uutisia seurannut, niin poliisilla ei ole mitään vihjettä missä sinä olet. Heillä on vain tien laitaan jätetty auto nokkapelti pystyssä ja ovet auki. Sinun reppusi, lompakkosi ja puhelimesi on kadonnut sinun myötä.

Olin hyökkäämässä miehen kimppuun, mutta sitten tajusin että sitä Cris haluaakin. Reaktion minusta, nähdä välähdyksen että välitän. Mulkaisin vain miestä vihaisesti kun lähdin pukemaan ulkoiluvaatteet päälleni makuuhuoneeseen. Tämä tyttö lähtisi nyt kävelylle, en kestäisi olla miehen kanssa saman katon alla.

Olin vetämässä kenkiä jalkaani eteisessä kun Cris tuli siihen. – Minne menossa?

- No vittu ulos. Kävelylle. Mutisin miehelle. Cris nappasi minua kädestä kun olin menossa ovesta ulos. Käännähdin kiukkuisesti ympäri ja huomasin miehellä puhelimen kädessä. Upouuden Samsungin S10+ älypuhelimen, jota olin salaa käynyt kuolaamassa puhelinkaupassa.

- Ota tämä. Siinä on numeroni tallennettuna ja se on ainoa numero mihin tällä voi soittaa. Soita jos eksyt tai tulee joku muu hätä. Cris sanoi vilpittömästi. Niin ja tunnin päästä olet takaisin.

Nappasin puhelimen ja pakenin ovesta ulos. Olin niin täynnä tätä miestä, että päässä kiehui. Marssin siihen suuntaan mihin Cris oli hevoset aamulla vienyt. Sieltähän ne löytyivät tien toiselta puolen vähän matkan päässä talosta. Kaveruksilla oli todella iso laidun katoksella varustettuna käytössään. Laitumen vieressä oli pieni ratsastuskenttä ja jäljistä päätellen siellä oli ratsastettu. Olisi kyllä kiva tietää kuka ”hevostani” kävi liikuttamassa.

Kävelin reippaasti tietä eteenpäin ja parin kilometrin päästä tulin pellon laitaan. Koko matkalla en nähnyt muita taloja, joten hyvin rauhaisa paikka miehellä oli asua. Ei naapureita häiritsemässä eikä muuta liikennettä kuin omalle pihalle tuleva. Juuri sellainen paikka missä itsekin halusin elää. Mutta en täällä enkä Crisin kanssa.

Lopulta kaikki parin päivän aikainen painoi minut polvilleni ja huusin, huusin niin paljon kuin keuhkoistani lähti. Huusin kunnes kurkustani ei lähtenyt muuta kuin pihinää. Hakkasin käsilläni maata ja revin kasvillisuutta käsilläni. Tein kaikkeni, että tämä olo, tämä ahdistava olo poistuisi sisältäni. Mutta ei, sitkeästi se oli kietoutunut sydämeni ympärilleni antamatta tuumaakaan periksi. Lopulta se olin minä joka antoi periksi ja vain olin polvillani maassa. Lannistettuna.

Aikani oltuani siinä, nousin ylös ja käännyin takaisin Crisin talolla. Ennen kuin halusin mennä takaisin sisälle, jäin nojaamaan hevoslaitumen aitaa vasten. Caesar huomasi minut ja lähti tulemaan kohti. Hevonen oli kyllä kaunis ja äärimmäisen kiltti sekä ihmisläheinen. Niin reippaasti se tuli tekemään kanssani tuttavuutta. En voinut malttaa mieltäni ja silittää sen upeaa päätä sekä kaulaa.

Lampsin takaisin sisään. Riisuessani takkia ja kenkiä eteisessä kuulin kuinka Cris puhui puhelimeen toimistossaan. Hiivin lähemmäksi ja jäin salakuuntelemaan. Ymmärsin tanskankielisestä puheesta sanat Aino, Suomi, koti, rakkaus ja onnistuu. Sitten ei enää hermo kestänyt kuunnella etten jäisi kiinni. Päätin lähteä suihkuun sillä käteni olivat kuin maajussilla.

Nakkasin likaiset lenkkivaatteet pesukoneeseen ja painuin suihkuun. Suihkussa mietin omaa tilannettani. Se oli kyllä enemmän kuin mielenkiintoinen tällä hetkellä. Olin niin kuin nimetön, maaton, rahaton ja ennen kaikkea tuntematon. Aivan kuin minua ei enää edes olisi olemassa ollenkaan. Minusta oli tullut näkymätön ihminen. Tämä kaikki jysähti päälleni niin lujaa, että jalkani pettivät alta.  Tovin makasin suihkun lattialla vesipisaroiden hakatessa selkääni eikä minulla ollut voimia nousta ylös. Jotenkin pääsin ylös ja väännettyä veden pois. Hoipertelin hakemaan pyyhkeen kaapista ja saatuani sen kömmin pyyhe päällä sänkyyn. Kaivauduin peiton alle piiloon ja nukahdin sinne välittömästi.

Nämä oivallukset lamaannuttivat minut täysin ja masennuin tästä kaikesta. Makasin sängyssä viisi päivää ja Cris ei saanut minua mihinkään sieltä. Nukuin päivät ja valvoin yöt kuunnellen miehen rauhallista tuhinaa vieressäni. Vihasin jokaista hetkeä, mutta samalla kaipasin miehen kosketusta. En halunnut miestä vierelleni, mutta päivisin kun mies ei ollut rinnallani, oli uneni levotonta ja näin painajaisia.

Uskollisesti Cris toi minulle ruokaa, teetä, suklaata ja mehua. Ainoat, mitä sain kurkusta alas, olivat nesteet. Niinä hetkeni kun en päivällä nukkunut, tuijotin kattoon tai seinille ilmeettömänä. Olin turta, loppu ja ennen kaikkea henkisesti rikki. Näin elämäni jo valmiiksi elettynä ja minulla ei ollut enää mitään virkaa. Kaikki tämä puristi sydämeni entistä ahtaammalle pahentaen oloni entisestään.

Kuudennen päivän aamuna, Cris tuli luokseni sämpylöiden ja teen kanssa. Hän laski ne yöpöydälle istuen viereeni. – Sinun on Aino-rakas oikeasti syötävä.

Vilkaisin miestä eleettömänä ja käänsin hänelle selkäni. Otin tutun pisteen ikkunan alta seinästä ja tuijotin sitä. Tuijotin ja hengitin, mutta en ollut olemassa. Tunsin miehen käden olkapäälläni, mutta en sanonut mitään eikä minulla ollut voimia ravistaa kättä pois. Olkoon, nauttikoon edes minun olkapäästäni. Mietin raskaasti mielessäni.

Äkisti mies kaappasi minut syliinsä niin että käteni jäivät hänen rintaansa vasten ja painoi pääni olkaansa vasten. Tunsin kuinka hänen kehonsa oikein odotti minulta vastarintaa, mutta minä vain siedin hänet siinä. Nojasin otsallani hänen olkaansa vasten ja imin itseeni hänen tuoksuaan. Tuoksu joka oli ollut minulle meidän ensi tapaamisesta lähtien niin tuttu ja rakas. Se oli niin osa minua, että pystyin edelleen kuvittelemaan sen ilman että Cris olisi lähelläni.

Odotin itkua saapuvaksi, mutta silmäni pysyivät kuivina. Jopa silloin kun miehen käsi silitti hiuksiani. – Aino, herää eloon. Sinä et ole tällainen, et ollenkaan. Sinä olet aina ollut tulta ja tappuraa. Rakas, tule takaisin. Minä kaipaan sinua.

Cris suuteli poskeani ja tunsin siinä jotain märkää. Nostin katseeni huomaten kyyneleet miehen silmissä. Kurottauduin lähemmäksi ja suutelin kyyneleen pois miehen poskelta. Cris rutisti minut lähemmäksi, niin lujaa että minusta tuntui kuin kylkiluuni murtuisivat.

- Älä jätä minua, älä jätä minua. Aino, rakastan sinua enemmän kuin omaa elämääni. Mies mutisi päälakeani vasten. Nostin kasvojani ja ihailin Crisin kasvoja. Hänellä oli aina ollut sellainen pahan pojan look ja iän tuomat rypyt sekä juonteet tekivät miehen kasvoista vielä vastustamattomat kuin aiemmin.

Painoin värisevät huuleni miehen huulia vasten joka syvään hengähtäen vastasi suudelmaani. Lopetettuani viipyilevän suudelmalle, paransin asentoani Cris sylissä. Sain käteni vapaaksi ja kiedoin ne miehen kaulalle. Nyt Cris oli se, joka antoi minulle suudelman jota imin itseeni sormieni hakeutuessa miehen hiuksiin.

Crisin yllätykseksi käänsin meidät toisinpäin ja työnsin miehen hellästi selälleen lopettamatta suudelmaamme. Huulemme eivät irronneet edes siinä kohtaa kun keplottelin pyyhkeen päältäni. Miehen kädet kietoutuvat ympärilleni hellästi suudelmamme jatkuessa syvänä.

Työnsin käteni miehen housuihin repien hänen t-paitansa helman sieltä. Työnsin käsilläni paitaa ylemmäksi ja rakastin jokaista senttiä hänen ihostaan jonka tunsin käsieni alla. Yhdellä nopealla liikkeelle Cris nykäisi paidan päältänsä. Siirryin suutelemaan hänen leukaansa, kaulaansa ja korvalehtiänsä. Painaessani suudelman hänen kaulakuoppaan, Cris huokaisi syvään.

Kuva: https://pxhere.com/fi/photo/989562