- Minä en ole sinulle enää
tilivelvollinen mistään. Sinä menetit sen oikeuden siinä kohtaan kun särjit
sydämeni, muistatko sen? Jota et muuten edelleenkään ole koskaan selittänyt
miksi. Miksi se oli niin hienoa särkeä toisen ihmisen äärimmilleen rakkaudesta
täyttynyt sydän? Saitko sinä siitä jotain salaista tyydytystä? Oliko se hienoa antaa rakkautemme vain hiipua
pois? Ja tiedätkö mistä minä tiesin sen. Siinä kohtaan kun rakas tippui pois
puheluista ja tekstiviesteistä. Siinä kohtaa kun minusta tuli sinulle vain
kaveri. Siinä kohtaan kun sinä olit valehdellut minulle kaikesta mahdollisesta.
Siinä kohtaan kun minä juttelin sinun sanomasi ex-kihlattun kanssa kaikesta
siitä mitä sinun elämässäsi oli oikeasti tapahtunut. Kaikesta siitä mitä et
ollut minulle koskaan kertonut. Vastasin silmät tiukasti Crisin silmiä katsoen.
Ääneni oli vakaa ja kirkas, se oli kuin puhdasta jäätä.
Mies istui viereeni ja
yritti ottaa minua kädestä kiinni, mutta nykäisin käteni kauemmaksi. – Älä
koske minuun! Älä helvetissä koske minuun enää. Äsken tein helvetinmoisen
virhearvion joka ei tule toistumaan. Sähisin miehelle silmät pyhää vihaa
kiiluen.
Nousin lähteäkseni, mutta
Cris tuuppasi minut selälleen sängylle. Hän istui lantioni päälle ja puristi
käteni pääni päälle. – Sinä et lähde mihinkään vaan kuuntelet nyt mitä minä
sinulle sanon, helvetti vieköön! Mies sivalsi kiukkuisena.
Nielaisin kirosanani sillä
näin pelkän kiukun miehen silmissä. Paska, mies oli todella vihainen minulle!
Ja sen tunsi myös, hänen otteensa ranteistani oli todella luja. Kiemurtelin
miehen alla, mutta yksi mulkaisu lopetti senkin ja jäin vain odottamaan mitä
miehellä oli sanottavana.
- Silloin kun kohtasin sinut
baarissa ensimmäisen kerran, se oli elämäni mahtavin päivä. Rakastuin sinuun
päätä pahkaa, mutta se tuli ihan liian äkkiä eli hetki oli niin väärä kun vaan
voi olla. Olin tuolloin vasta päässyt Agnetan ikeen alta pois. Lapset olivat
juuri muuttaneet äidillensä ja olin saanut oman elämäni hallintaan, ensimmäistä
kertaa vuosikymmeniin. Sinä tulit elämääni vain ihan liian nopeasti, en ollut
varautunut siihen alkuunkaan. Nimittäin niihin tunteisiin joita herätit
minussa. Meidän yhdessä olon aikana tuli valitettavasti niitä sotareissuja sekä
huoltajuusriitoja joissa asiat ei mennyt niin kuin piti, kuten varmaan muistat.
Jotenkin en osannut käsitellä niin suuria tunteita enkä asioita ja siinä minä
mokasin. Perkele, minä mokasin ja pahasti. Olen niin pahoillani kaikesta. En
todellakaan halunnut särkeä sinun sydäntäsi. Hitto, minähän rakastan sinua. Ikinä
en ole mitään niin paljon katunut kuin sitä, että tosiaan särjin sinun sydämesi.
Lopulta sitten jätin sinut parin vuoden yhdessä olomme jälkeen, koska sinusta
oli tullut minulle vain taakka, rasite, syy minun huonoon oloon. Luulin, että
voisin löytää jotakin parempaa täältä. Et usko kuinka väärässä olinkaan.
Yritin, mä tosissani yritin olla ilman sinua mutta aina vaan sinä tulit mun
uniin ja ajatuksiin vuosienkin jälkeen. Sitten sä hylkäsit minut. Katosit minun
elämästä kokonaan. Menetin sinut ystävänäkin. Se oli viimeinen niitti, se avasi
minun silmät. Mette ei ollut sitä mitä mä halusin, ei lähellekään. Sinä olet se
mitä minä haluan. Olet aina ollut, nyt minä voin sen myöntää kaikkien näiden
vuosien jälkeen. Cris sai selitettyä minulle.
Päässäni humisi ja yritin
sisäistää kaiken mitä mies oli minulle selittänyt. Olisin varmasti kiljunut
riemusta jos olisin kuullut nuo sanat vaikka viisi vuotta sitten, mutta nyt.
Nyt olin vain hämmentynyt, äärimmäisen hämmentynyt. Kyyneleet pyrkivät esiin
luomieni alta ja sain tosissani räpytellä, että ne pysyivät poissa. Tämän
miehen edessä en enää itke. Sen olin päättänyt aikoja sitten.
- Menen nyt ruokkimaan Cikon
ja Caesarin. Ota sinä vaikka nokoset, uskon että olet sen tarpeessa. Tulen
herättämään kun aamupala on valmista. Mies nousi päältäni suikaten suukon
otsalleni. Cris kiskaisi farkut jalkaansa ja lähti. Nousin istumaan sängyllä
kietoen pyyhettä tiukemmin päälleni. Pian mies viiletti pihalla koirat
perässänsä kohti tallia.
Päätin hakea kaapista
alushousut ja t-paidan, löysin myös minun lempivillasukat. Tämä kummastutti
minua suuresti mutta lämpö sydämessä vedin sukat jalkaan. Olin jo laittamassa
takaisin maata kun kuulin raudoitettujen kavioiden kopinaa pihalta. Taitavasti
mies talutti kahta hevosta samaa aikaa, tai siis ponia ja hevosta. Nyt pääsin
näkemään myös Caesarin koko komeudessaan. Ruuna oli mustanruunikko väriltään,
korkeudeltaan noin 170 senttiä ja äärimmäisen hyvässä kunnossa. Joku sillä
kyllä käy ratsastamassa, ei se pelkästään laitumella ole ollut. Poni puolestaan
oli ruskeavalkoinen ja kooltaan joku metri ja 20 senttiä. Kivan näköinen
parivaljakko, ja taitavasti Cris niitä talutti ilmeisesti kohti laidunta.
Tukahdutin haukotuksen
kömpiessäni peittoihin. Ehkä pienet unet eivät olisi mikään huono ajatus.
Yöpöydällä oli englanninkielinen dekkari jota sain luettua pari sivua ennen
kuin luomet alkoivat tosissaan lerppua. Työnsin kirjan sivuun ja luovutin.
Unissani juoksin Crisiä karkuun ja ihan sama minne menin, niin mies löysi
minut.
- Herätys, Aino. Kello on jo
vaikka ja mitä. Kuulin korvan juuresta. Huitaisin ääntä vaikenemaan sillä en
todellakaan halunnut herätä. Mua väsytti äärettömän paljon vielä.
- Nyt unikeko ylös. Aamupala
on valmis ja tee jäähtyy mukissa. Cris karjaisi niin lujaa, että kuolleetkin
olisi herännyt haudoistaan. Pomppasin vauhdilla istumaan sängyssä ja mulkoilin
miestä silmät suurina sydän rinnassani hakaten.
- Tosi kiva. Kiittelin
miehelle, joka hekotti ovensuussa.
- Tule jo, sämpylät on
uunituoreita. Hain leipomosta niitä. Cris tuumasi kadoten olohuoneeseen.
Uunituoreet sämpylät! Mahassani mourusi kovaäänisesti. Tajusin samassa, että minun
eilinen illallinen oli jäänyt puolitiehen, joten nälkä oli suunnaton. Puhumattakaan
se mitä mä rakastin tässä maassa, oli sämpylät. Ryntäsin sängystä ylös ja
juoksin ruokapöytään jossa olin ennen miestä.
- Olisihan mun pitänyt
muistaa sun himo sämpylöitä kohtaan. Mies puisteli päätänsä naurua pidätellen.
- Hei, ne nyt vaan on niin
hyviä. Tuumasin höylätessäni juustoa sämpylöideni päälle ja hyökkäsin leipien
kimppuun. Seuraava puoli tuntia olikin ihan hiljaista minun syödessä neljä
sämpylää ja ryystäessä kaksi kuppia teetä. Cris oli fiksusti hiljaa ja luki
aamun sanomalehteä. Lopulta rojahdin tuolin selkänojaa vasten mahaani
taputellen.
- Nyt minut on ravittu.
Tuumasin tyytyväisenä.
- Loistavaa, sittenhän sinä
olet sopivalla tuulella juttelemaan minun kanssa? Cris tuumasi tuijottaen
suoraan minuun.
- Riippuu ihan mistä?
Mulkoilin miestä kulmieni alta.
- Mihin olit menossa
aamulla? Cris kysyi haastaen.
- Ajelulle, pois täältä
hetkeksi. Halusin antaa ajatukselleni tilaa. Sanoin ympäripyöreästi miestä
uhmakkaasti tuijottaen.
- Ihan Fredericiaan asti? Mies
kysyi suoraan katsoen minua merkitsevästi silmiin.
- Tä, mistä sä puhut? Päätin
esittää tietämätöntä.
- Älä Aino viitsi. Sä et ole
noin tyhmä kuin mitä annat nyt itsestäsi kuvan. Cris ärähti. Hain auton
kaverini kanssa ja navigaattorissa oli eräs osoite Fredericiassa. Se oli syötetty
siihen tänä aamuna klo 5.59.
Punastuin sillä ymmärsin,
että olin jäänyt housut kintuissa kiinni. Nyt Cris tiesi minun olleen matkalla
poliisiasemalle. Mutta sitten kiukku nousi päähän. Entä sitten jos olin
matkalla sinne? Mieshän minut oli väkisin vienyt Suomesta.
Nostin kiukkuisen katseeni
pöydän pinnasta. – Hyvä on! Minä olin aikeissa lähteä huitsin nevadaan täältä.
Et kai sä tosiaan kuvittele, että okei, tämä on ihan ookoo että mut pakotetaan
olemaan täällä vasten tahtoani?
- Miten niin vastoin tahtoa?
Ulko-ovi ei ole lukossa ja autojen avaimet ovat sinun saatavilla. Ei sinua ole
sänkyyn sidottu, vaikka sen niin kovin mielellään tekisinkin. Cris nosti
kulmaansa vihjailevasti.
- No, ainakin tuotu tänne
vastoin tahtoa, suunniteltu mun elämä täällä niin kuin en enää ikinä Suomeen
palaisi ja sitten sun autossa on joku järjestelmä joka halvaannuttaa sen jos
sillä ajaa väärä tyyppi. Järkeilin miehelle.
- Mistä sinä puhut?
Järjestelmä? Mies tivasi.
- Sun auto teki ihan saman
tempun kuin mun auto Suomessa, se ei voi olla sattumaa. Kaksi eri autoa, mutta
sama kuski. Laske siitä! Tiuskaisin miehelle.
- Hyvä on, niin kuin sanoin
sinä et ole tyhmä. Minun autoihin on asennettu pieni laitteisto joka minun
puhelimen välityksellä tarvittaessa antaa pienen elektronisen pulssin
halvaannuttaen auton sähköjärjestelmän. Sama laite asennettiin yön aikana sinun
autoon tuolloin. Sitä kutsutaan armeijassa auton tappajaksi. Cris kertoi
minulle.
- Mä arvasin! Siis mitä,
tuhositko sä sun oman helvetin kalliin auton, sehän maksaa lähemmäs parisataa
tuhatta euroa??? Rääkäisin ja pelkkä ajatus, että minun takia Cris oli joutunut
uhraamaan autonsa.
 |
| Kuva: https://www.pexels.com/photo/affection-board-broken- broken-hearted-236229/ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti