Cris säpsähti kosketustani
ja tunsin kuinka hänen selkänsä lihakset jännittyivät, mutta pian ne pehmenivät
kun huuleni liikkuivat kohti seuraavaa arpea keskiselässä. Tovi siihen meni,
että sain kaikki hänen selkänsä arvet suudeltua. Hellästi, mutta varmasti
tartuin hänen lanteisiin ja käänsin miehen ympäri.
Aloitin hänen alavatsan
arvesta tutkimusretkeni kohti Crisin kasvoja. Päästyäni kurottelin suutelemaan
miestä. Suudelmamme oli täynnä tunteita. Jätetyksi tulemisen pelkoa,
sydänsuruja, pettymyksiä, kaipuuta, mutta ennen kaikkea se oli täynnä lämpöä.
Huohottaen irrottauduin suudelmasta. Hellästi mies aukaisi pyyhkeeni ja antoi
sen tippua maahan. Nopealla liikkeellä mies vaihtoi meidän paikkamme ja nosti
toisen jalkani pesuallasta vasten.
Tiesin heti mitä oli tulossa
ja odotus sekä halu vihlaisivat mahassani. Kuulin kuinka kondomin kääre
repäistiin selkäni takana. Pian mies sovitti kaluansa aukolleni ja yllättävän
hellävaroin teki tilaa sille. Nakkasin kärsimättömänä hiukset taakseni ja ne
märkänä läsähtivät selkääni vasten, joka tuntui oudolla tavalla hyvältä. Mies
kouraisi tukun hiuksiani käteensä ja pakotti kasvoni kiinni peiliin.
Samassa voimakkaalla lanteen
liikkeellä hän oli minun sisässäni. Tämä jo sai minut orgasmin partaalle, en
voinut ymmärtää kuinka mies sen teki. Toisella kädellä mies piti minua allasta
vasten ja aloitti työntönsä. Ne olivat aggressiivisia, nopeita ja tekivät minut
hulluksi. Olisin nakkonut hiuksiani ellei ne olisivat olleet Crisin tiukasti
kiinni olevassa nyrkissä.
Ennen kuin tajusin, olin
saamassa orgasmia. Se tuli syvältä ja se tuli voimalla. Puristin kädelläni
pesualtaan reunaa ja huusin kiihkoni pihalle. Cris päästi hiukseni ja otti
molemmilla käsin lanteistani kiinni. Orgasmistani huolimatta mies jatkoi
säälimättömiä työntöjään ajaen minut saman tien toiseen orgasmiin. Tämä oli
tuttua Crisiä, ajaa minut hulluuden partaalle seksin avulla.
Monen päätäni hämärtävän
orgasmin jälkeen, Cris kiristi entisestään tahtia. – Jeg elsker dig. Cris
karjaisi työnnettyään viimeisen työnnön ja puristi sormensa vielä syvemmälle lantioni
lihaan.
Tutisevin jaloin laitoin
istumaan kylpyhuoneen lattialle, mutta mies vain otti ja lähti. Itse kävin
uudestaan suihkussa ennen kuin menen makuuhuoneeseen. Matkalaukkuni oli auki
lattialla ja otin sieltä rasvatuubin. Cris oli jo sängyssä lukemassa joitain
papereita. Rasvasin itseni ja vedin päälleni t-paidan sekä pikkuhousut. Ryömin
peiton alle ja tuijotin kattoon. Tajusin että tämä olisi viimein yöni täällä,
tässä talossa ja ajatus tuntui jotenkin haikealta.
Hivutin itseni Crisin
viereen. – Saanko nukkua kainalossasi tämän yön? Mies vilkaisi minua
papereidensa lomasta ja nosti toista kättänsä. Pujahdin sinne ja laskin pääni
miehen rinnalle. Nukahdin nopeasti sillä päivä oli ollut raskas. Cris jatkoi
papereidensa lukua, mutta ei siitä meinannut tulla mitään kun minä tuhisin
hänen kainalossaan. Mies hymyili kun näki että hänen antamansa kaulakoru oli
minulla. En ollut nakannut sitä menemään niin kuin olin kihlasormukselle
tehnyt.
Loppujen lopuksi väsymys vei
voiton miehestäkin ja hän laittoi paperit sivuun sammuttaen lukuvalon. Cris
kääntyi kyljelleen vetäen minut syvemmin syliinsä. – Toivotan sinulle hyvää kotimatkaa
ja toivottavasti löydät onnen kotimaastasi. Muista, että olet minulle aina
tärkein. Mies supisi hiuksiani vasten ja antoi minulle suukon päälaelleni.
Ihan liian aikaisin
herätyskello herätti meidät ja meillä molemmilla oli vaikeuksia nousta sängystä.
Siellä oli lämmin ja hyvä olla, mutta lento lähtee ajallaan ja siihen on
kerittävä. Pujahdin lokoisiin matkavaatteisiin ja suljin matkalaukun. Ovelta
vielä vilkaisin makuuhuonetta jossa olin nukkunut viime kuukaudet. Vilkaisin
myös kuvaa minusta, jonka olin edellisviikkona teetättänyt ja kehystänyt
Crisille. Olin laittanut sen miehen yöpöydälle. Kuvan takana oli teksti
tanskaksi: Aikamme on katoavaa, mutta muistot. Ne pysyvät.
Keittiössä sain teekupin
käteen. – Anteeksi kun ei ole sämpylöitä. Toivottavasti saat viimeisen sämpylän
kentällä ennen koneeseen menoa. Cris pahoitteli.
- Ei se mitään, aika
opetella taas syömään ruisleipää muutenkin. Kuittasin ottaen jääkaapista
itselleni jukurtin. Sitten olikin aika hyvästellä koirat. Suurimman halauksen
ja itkuiset lähtöterveiset sai Nemo. Koirasta olo tullut kuin minun varjo ja se
olikin ainoa koira, joka sai nukkua makuuhuoneen lattialla.
Cris nosti matkalaukkuni
Audin tavaratilaan minun loikatessa apukuskin penkille. Ajo lentokentälle
kestäisi reilu pari tuntia ja tiesin, että siitä tulisi pitkä matka. Minä kun
olin innoissani kotiin paluusta, kun taas Crisistä näki selvästi, ettei hän
halunnut päästää minua luotaan.
Vähän ennen lentokenttää
Cris antoi minulle minun oman lompakkoni ja passini. Samoin kuin oman
puhelimeni, joka oli kuitenkin sammutettu. Aukaisin lompakkoni ja siellä oli
kaikki tallessa. Vilkaisin miestä ihmeissään. – Onko sinulla ollut nämä koko
ajan? Miksi?
- Minähän sanoin ettet sinä
ole täällä vankina, joten ne oli minulla hyvässä tallessa. Tallessa juuri tätä
päivää varten. Minä kun tunnen sinut, rakkaani. Cris selitti alakuloisesti.
Hypistelin tavaroitani
ihmeissään pyörittelen miehen sanoja mielessäni sen ajan kun mies ajoi auton
parkkiin. Laitoin saadut tavarat kassiin ja käteni osui Crisin minulle antamaan
kalliiseen älypuhelimeen. Ojensin sitä takaisin Crisille, joka kuitenkin puisti
päätänsä. – Se on sinun. Siitä on nyt poistettu kaikki estot joten nyt se
toimii niin kuin älypuhelimen kuuluukin. Vaihdat vain Suomessa siihen
suomalaisen sim-kortin.
Häkeltyneenä tästäkin
lahjasta pomppasin autosta ulos ja menin ottamaan matkalaukkuani takatilasta.
Herrasmiehenä Cris veti laukkuni perässään lähtöterminaaliin. Tsekkasin itseni
lennoille itsepalvelu-koneelta. Saatuani liput käteen, käännyin Crisiä kohti
joka ojensi minulle matkalaukkuani.
Mies veti minut halaukseen,
tiukkaan sellaiseen. – Hyvää kotimatkaa ja pidä itsesi naisena, Aino.
- Kiitos, Cris. Mutta vastaa
minulle, miksi päästät minut kotiin jos kerta rakastat minua niin? Kysyin
mieheltä ja imaisin itseeni viimeisen kerran miehen tutun turvallista tuoksua.
- Siksi koska suurinta
rakkautta on osata päästää irti. Mies kuiskasi hiljaa ja suuteli minua
poskelle. Sitten hän oli poissa. Tuijotin hänen peräänsä kauan ennen kuin otin
matkalaukkuni, vein sen drop-in tiskille ja suunnistin kohti turvatarkastusta.
Nakkasin käsilaukkuni ja
takkini läpivalaisulinjalle kävellen itse metallinpaljastimesta läpi. Kaikki
sujui moitteettomasti ja nakkasin takin takaisin päälleni. Sillä jokin minua
vilutti nyt, olinkohan tulossa sairaaksi. Vaistomaisesti käteni menivät taskuihin aivan
niin kuin olisin ulkona. Toisessa taskussa tunsin jotakin metallista. Vedin
esineen taskusta ja hyvä etteivät jalkani pettäneet alta. Kävelin lähimmälle
tuolille istumaan.
Kihlasormus. Se oli Crisin
minulle antama kihlasormus. Katsoin tätä valkokultaista sormusta tarkemmin.
Siinä oli vain yksi timantti keskellä, se oli yksinkertaisen tyylikäs. Huomasin
sen olevan samaa sarjaa kuin kaulakoruni. Varmasti sarjaan olisi vielä
rannekoru ja korvakorut olemassa. Löytyisiköhän sarja myös Suomesta?
Mutta se, että Cris oli
salaa laittanut sen takkini taskuun. Miksi? Sitten muistin Crisin sanat:
suurinta rakkautta on päästää irti. Hän ei halua muistaa minua enää, hän ei
halua mitään mikä muistuttaisi minusta. Hän hävittää minut elämästään. Sillä tämän
sormuksenhan piti olla meidän tulevan yhteisen elämämme pohja.
Vapisevin sormin asetan
sormuksen sormeeni ja se istuu siihen täydellisesti. Nyt kun tarkemmin
muistelin, niin Crisillä oli samantyylinen sormus omassa sormessaan. Hän halusi
olla kihloissa kanssani, mutta minä en. En ollut päivääkään pitänyt sormusta
sormessani. Sen oli täytynyt tuntua miehestä pahalta, mutta olinko välittänyt
siitä. En tietenkään. Olin ollut niin täynnä pyhää vihaa.
Samassa minulle välähti mitä
minun piti tehdä. Juoksin omalle lähtöportille ja löysin sieltä onneksi työntekijän.
Vauhdilla selitin tanskaksi kuinka siskoni oli joutunut onnettomuuteen ja tästä
syystä vauva on syntymässä ennen aikaisesti. En missään nimessä voi lähteä nyt,
joten saisinko ruumaan menevän matkalaukun pois?
Nainen kuunteli minua otsa
rypyssä ja soitti yhden puhelun. – Laukkusi on nyt poimittu pois lennolta ja se
toimitetaan löytötavara-tiskille. Oletettavaa on, ettet myöskään tule lennolle?
Nyökyttelin ja kehotin
antamaan paikkani jollekin muulle. Lisäohjeiksi sain mennä matkatavaroiden
noutoaulaan numero kaksi, josta kyseinen tiski löytyisi. Kiitin naista ja
kiisin kohti alakertaa väistellen ihmisiä. Lopulta löysin oikean tiskin ja
siellähän matkalaukkuni oli. Minun piti kirjoittaa joku lappu ennen kuin saisin
laukkuni. Vauhdilla sutaisin nimikirjoitukseni lappuun ja sain laukkuni
kouraani.
Seuraavaksi syöksyin
lentoaseman rautateitä kohti. Toivoin mielessäni että seuraava juna lähtisi
pian. Ihan sama vaikka pitäisi vaihtaa junaa, kunhan pääsisin lähtemään.
Onnekseni seuraava suora juna Koldingiin lähtisi puolen tunnin päästä. Ostin
automaatista lipun ja huokaisin helpotuksesta. Olin onnekas kun minulla oli
kruunuja lompakossani. Perillä saisin vielä taksin kotiin. Kyllä, kotiin.
Kolmen tunnin junamatka oli
elämäni pisin ja mieleni kävi ylikierroksilla, etten saanut nukutuksi, vaikka
taatusti olisin unen tarpeessa. Olin ihmeissäni että mitä helvettiä mä täällä
teen. Munhan pitäisi olla koneessa matkalla kotiin, omaan kotiin, Suomeen.
Mutta nyt istuinkin pää ajatuksia täynnä junassa kohti Koldingia. Ei helvetti,
tämä on ihan järjetöntä, mutta silti samalla hyvin selkeää. Jotenkin vain
tiesin, että tämä on se mun tie ja ainoa oikea ratkaisu. Jokin sisälläni
kertoi, että ei ole muuta tietä.
Asemalta nappasin taksin ja
annoin kuskille Crisin osoitteen. Matkan varrella huomasin tutun kukkakaupan ja
pyysin kuskia pysähtymään sen kohdalla. Tarvitsisin kukkia. Nopeasti silmäilin
kukkakimppuja lasikaapeissa ja valitsin upean, kaksivärisen kimpun. En halunnut
sitä käärittäväksi, sille olisi käyttöä ihan kohta.
Pysäytin taksin tallin
taakse, en halunnut sen ajavan pihaan asti. Maksoin kuskille viimeisillä
rahoillani. Hyppäsin tavaroideni kanssa autosta ulos ja odotin, että taksi
lähti takaisin. Jätin matkalaukkuni portin viereen ja jännittynein askelin
kävelin pihalle. Helpotuksekseni huomasin molempien autojen olevan pihalla sekä
talossa olevan valot monessakin huoneessa. Lähemmäksi päästyäni kuulin
olohuoneesta basson matalan sykkeen, Cris kuunteli rokkia vähän isommalla
volyymilla tänä iltana.
Pääsin yllättävän lähelle
ovea ennen kuin koirat nostivat metelin. Nemon ääni kaikui ylimpänä. Oven
takana tarkistin, että minulla oli kaikki tarvittava ja koputin oveen voimalla.
Koirat haukkuivat kahta lujemmin, mutta sihautin niille napakan komennon
lopettaa ja onnekseni haukkuminen lakkasi.
Näin kuinka ovenkahva alkoi
kääntyä ja mahassani painoi jännitys. Varsin masentuneen sekä itkeneen oloinen
Cris avasi oven viskilasi kädessään ja häkeltyi nähdessään minut hänen ovella.
– Saanko tulla vaimoksesi? Kysyin ääni väristen Crisiltä. Toisessa kädessä
minulla oli sormukseni ja toisessa kukkakimppu.
Crisin kasvoilla kulki sen
sata eri tunnetta ennen kuin miehen kasvoille nousi hymy. Hän kiskaisi minut syliinsä
ja suuteli minua rajusti. – Naturligvis, min elskede. Sitten hän pujotti
sormuksen sormeeni. Sormeen johon se kuuluukin. Suudelma jonka vaihdoimme
ovella, oli paras mitä olimme koskaan kokeneet yhdessä. Se kertoi meille
molemmille sen, että rakkaus voittaa aina. Kikatin kun mies nappasi minut
kantoon ja kantoi sisälle taloon. Meidän yhteiseen kotiin.
 |
| Kuva: https://pixabay.com/fi/photos/rengas-timanttisormus- wedding-ring-4279990/ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti