Elämämme valui takaisin
omaan uomaansa Crisin kännien jälkeen, mutta silti jokin tumma häilyi yllämme
koko ajan. Jokin sanaton asia, asia josta välttelimme puhumasta. Se oli minun
lähtöni takaisin Suomeen, joka oli vain kolmen asian takana. Minun tikkien
poisto, jälkitarkastus ja kielikurssin loppukoe.
Tikkien poisto meni hyvin ja
sain vihdoin ruveta rasvaamaan haavaa. Tämän ansiosta kutina ja kiristely
hävisi täysin. Välillä alavatsaa vihlaisi varsinkin jos tein liian innolla
tallitöitä. Harmikseni olin ratsastuskiellossa jälkitarkastukseen saakka, mutta
onneksi siihen ei ollut enää kauaa. Ehtisin ratsastaa Kallella parin viikon
verran kunnes lähtisin Suomeen.
Vihdoin koitti
jälkitarkastuksen aika. Cris ajoi meidät sairaalaan ja jäi kanssani odottamaan
poliklinikalla. Olin hermona jolloin mies otti käteni omaansa ja antoi suukon
rystysilleni. Tämä rauhoitti mieltäni, mutta silti jalkani tuntuivat veteliltä
kun nimeni huudettiin. Tutkimus oli kattava sisältäen ultran ja
sisätutkimuksen. Onneksi lääkärini sanoi, että kaikki on kunnossa ja
paraneminen on ollut täydellinen. Sain terveen paperit ja näin ollen kaikki
rajoitukset purettiin.
Olin niin onnellinen että
halasin Crisiä odotusaulassa. Painoin pääni hänen rintaansa vasten ja miehen
tasainen sydämen lyönti tuntui mukavalta. Lääkäri käveli ohitsemme ja näki
halauksemme. – Nyt vain uutta vauvaa tekemään. Hän sanoi iskien silmää. Tunsin
kuinka Cris tiukensi halausta ja minulle levisi nolouden puna poskilleni.
Sanoiko juuri herra tohtori, että harrastakaa seksiä?
Autossa tapamme mukaan
välttelimme puhumasta mitään kotiinlähdöstäni. Tosin emme me myöskään
vauvapuuhista puhuneet, mutta onneksi Cris keksi että voisimme mennä juhlan
kunniaksi syömään Jensen’s Bøffhusin.
En vastustanut ajatusta yhtään, sillä sen paikan pihvit olivat taivaallisia.
Jälkiruuaksi ahdoin itseeni vielä suklaakakun. Mielessäni jo kuvittelin
huomista ratsastuskertaa Kallen kanssa, siitä tulisi haastavaa, mutta kuinka
upeaa on päästä hevosen selkään. Mikäli pääsisin edes koko hevosen selkään,
tuumin mielessäni astellessamme takaisin autoa kohti. Tai no, minä taisin vaappua
menemään ruokamahani kanssa.
- Mä pääsin läpi, mä pääsin
läpi! Huusin Crisille tanskaksi juostessani hänen luo olohuoneeseen. Olin juuri
tehnyt kielikurssini loppukokeen kiitettävin pistein. Myös aikaisemmin
lähettämäni etätehtävät oli hyväksytty, joten tämä tarkoitti että kurssi
suoritettu.
- Oikeasti? Cris hypähti
pystyyn ja otti minut vastaan kun syöksyin kädet levällään häntä halaamaan.
- Kyllä, mä osaan nyt
tanskaa. Et usko kuinka hyvältä se näyttää CV:ssä. Tosin kieltä täytyy pitää
yllä jotenkin. Löytyyköhän omasta kirjastosta tanskankielisiä kirjoja? Puhua
pälpätin enkä huomannut kuinka Cris ilme synkkeni.
- Tätä täytyy juhlia.
Huudahdin ja juoksin hakemaan viinakaapista kuohuviiniä. Vein sen toviksi
pakkaseen viilenemään ja nostin kaapista kaksi viinilasia. Minun touhutessa
keittiössä, Cris tuli sinne paperin kanssa. Sanaakaan sanomatta mies ojensi
lapun minulle ja huomasin sen lentolipuksi.
- Cris, mikä tämä on? Kysyin
vaikka tiesin tasan tarkkaa.
- Minä tiesin, että pääset
läpi kurssista joten varasin sinulle huomiselle lennot kotiin.
- Huomiselle?!? Rääkäisin ja
olin onnellinen ettei minun aikaisemmin nostamat viinilasit olleet enää
kädessä. Ne olisivat taatusti tippuneen maahan hajoten tuhansiksi palasiksi. Mutta
miksi minusta tuntui, että sama oli tapahtumassa sydämelleni. Taas.
- Haluat varmaan jo kotiin.
Lähden hakemaan mansikoita ja suklaakakkua kuohuviinin kaveriksi. Mene sinä
pakkaamaan, siellä on sinulle uusi, iso matkalaukku. Cris totesi ykskantaan,
otti autonavaimet ja lähti ovesta ulos. Jäin keittiöön suu auki miehen perään
katsomaan.
Makuuhuoneessa minua odotti
kuin odottikin uusi matkalaukku, ihan niin kuin Cris oli sanonut. Vähin äänin
aloin keräämään siihen tavaroitani vaatekaapista, kirjahyllystä ja
yöpöydältäni. Emmin hetken meidän yhteiskuvan kanssa, mutta laitoin sen
vaatteiden alle. Hain vielä kielikurssin paperit työpöydältäni ja sitten olin
valmis. Tunsin kuinka jännitys levisi kehooni. Huomenna illasta olisin Oulussa.
Olin aukaisemassa
kuohuviinipulloa kun Cris tuli takaisin. Hän antoi tuomisensa minulle ja asetin
ne tarjolle, jotka kokosin isolle tarjottimelle. Kannoin tarjottimen
varovaisesti olohuoneeseen etten kaataisi avattua kuoharia. Sain laskettua sen
lasipöydälle ilman vahinkoja. Kaadoin molemmille kuohuviiniä, lastasin
lautaselle ison palan suklaakakkua sekä kasan mansikoita.
- Aino, minulla on sinulle
jotakin. Vähän niin kuin lahja kaikesta, ajasta täällä. Kuulin miehen äänen selän
takaa. Olin kääntymässä, mutta Cris kielsi. Tunsin kuinka hän pujotti
kaulalleni korun. Vaistomaisesti käteni hakeutui korulle ja muodosta tunsin sen
olevan sydän.
Miehen saatua kiinnitettyä
korun, käännyin ympäri. – Kiitos Christian, ei sinun olisi tarvinnut ostaa
mitään. Hymyilin miehelle ennen kuin menin ihailemaan koruani eteisen peilistä.
Se oli upea, uskomaton oikeastaan. Valkokultainen sydän jonka keskellä oli
timantti. Ihailin korua sillä minulla ei ole ikinä ollut mitään niin upeaa.
Melkein hiljaisuudessa
söimme herkut ja joimme pullollisen kuohuviiniä. Minua jännitti kotiin lähtö ja
Crisillä oli taas toisenlaiset asiat ja tunteet mielessä. Hän tunsi ensimmäistä
kertaa elämässä sen tunteen, kun sydän särkyy ja hän ei pitänyt siitä tunteesta
yhtään. Kaikista pahinta asiassa oli se, että se olin minä joka sen tekisin.
Miestä kauhistutti nyt jo lähtöni jälkeiset päivät kun minun tuoksuni leijailee
talossa, mutta minä en olisi siellä enää.
Nousin keräämään astiat ja
vein ne keittiöön. Katsoin kelloa ja huomasin, että se oli iltatallin aika.
Siitä tulisi pitkä sillä joutuisin jättämään jäähyväiset Kallelle ja Cikolle.
Me kun lähtisimme aamusta niin aikaisin kohti Kastrupia, etten olisi enää
aamutallia tekemässä. Huokaisten vedin tallitakkini niskaan ja lähdin koirien
kanssa ulos. Itsekin olin oppinut hakemaan hevoset yhdessä laitumelta, niin ei
tarvinnut tehdä kahta reissua. Tallin ovella aukaisin pariovet ja sitten vain
otin hevosilta riimut päästä. Molemmat osasivat kävellä omiin karsinoihinsa
iltaruualle.
Suljin molempien ovet ja
laitoin niiden riimut omille paikoilleen. Menin valjashuoneeseen, jossa sivelin
viimeisen kerran Kallen upeita varusteita. Olin googlettanut että Kallen
koulusatula oli maksanut toista tuhatta euroa eikä kankikuolaimet tai perussuitsetkaan
olleet halpoja. Myös kaikki loimet mitä hevosilla oli, olivat merkkiloimia ja
todella kalliita. Jos totta puhutaan, en ollut koskaan nähnyt näin laadukkaasti
varustettuja hevosia.
Palasin tallin puolelle ja
huomasin, että ahmatti Ciko oli jo ruokansa syönyt. Pieni pää tuli oven
reunalle ja kumarruin hellimään ponia. Annoin yhden Cikon lempinamin eli
kuivatun omenan. Poni kiitti minua tästä sotkemalla kasvoni omenamössöön.
Kuulin että Kallekin oli saanut ruokansa syötyä ja tiesin, että tästä tulisi
vaikeaa. Taputin vielä kerran ponia ja siirryin Kallen karsinan eteen.
Ihailin hevosta ensin
kauempaa ja nyt jo silmäni kostuivat. Astuin lähemmäksi Kallen lempinami eli
sokerinpala kädessäni. Herkun syötyään Kalle vetäisi minut päällään oveen
kiinni ja sain painaa pääni hevosen kaulaa vasten. En enää edes muista mitä
kaikkea sopotin hevoselle kyynelteni lomasta. Vielä viimeinen silitys ja minun
oli lähdettävä. Maailman vaikeinta oli painaa tallinovi perässäni kiinni.
Unelmahevoseni jäisi Tanskaan minun lentäessä kotiin.
Sisällä riisuin
tallivaatteet eteiseen ja mietin, mitähän Cris tekisi niille. Menin keittiöön
pesemään käteni ja juomaan lasillisen vettä. Yhtäkkiä sain päähän, että minun
on mentävä suihkuun vaikka aamulla olin jo käynyt. Halusin pestä itseni
puhtaaksi tallin hajuista ja hevosista. En halunnut viedä niitä kotiin muuta
kuin muistoina.
Painuin suihkuun ja lämpimän
veden alla itkin loput itkuni. Halusin olla Crisin edessä vakaa, oma itseni.
Tulin suihkusta ulos ja löysin Crisin nojaamasta toiseen pesualtaaseen
pelkästään collegehousut jalassa. Ihailin miehen upeasti muodostunut selkää
jota koristivat tatuoinnit ja arvet rinta rinnan.
Mies oli niin syvissä
mietteissä, ettei hän huomannut kun hiivin hänen selkänsä taakse. Halusin
suudella jokaista arpea joka miehen selässä on. Näin jättäisin jäähyväiset
tälle miehelle, käymällä hänet läpi kokonaan. Aloitin tämän matkani painamalla
huuleni hänen vasemmassa olkapäässä olevalle arvelle. Käteni lähti hakemaan
minulle seuraavaa kohdetta jota voisin suudella.
 |
| Kuva: https://www.flickr.com/photos/73569497@N00/4659815616 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti