Kun ei voi unohtaa, osa IX

Huuleni jatkoivat matkaa alaspäin. Rintalihakset, vatsalihakset ja napa. Kiersin kielelläni Crisin napaa kun samalla auoin hänen housujensa nappeja. Nuolin tietäni alemmaksi kiskoen miehen housuja alaspäin jotta pääsisin käsiksi hänen boksereihin. Miehen iho värisi kielen allani ja hänen hengityksensä oli tihentynyt. Hymyilin itsekseni kun vapautin hänen puolijäykän mulkkunsa boksereiden kahleista.

Nuolin sen vartta joka puolelta ennen kuin imaisin pään suuhuni. Cris sävähti nautinnosta ja päästi suustansa vaikerruksen. Pyöritin kieltäni villisti terskan ympärillä ja imaisin mulkun niin syvälle suuhuni kuin pystyin. Vaikka poskiani pakotti tämä suutyöskentely, jatkoin sitä silti. Muistin Crisin aina rakastaneen suuhoitoani ja halusin antaa hänelle nyt elämänsä parasta suuseksiä.

Tunsin kuinka lähellä hän oli huippuansa ja valmistauduin loppurutistukseen kunnes Cris vetäytyi suustani. – Haluan tulla sisällesi. Hän sanoi ääni halusta paksuna silmät tiukasti minussa.

Nousin ylemmäksi ja otin hänen mulkustaan kiinni ohjatakseni sen sisälle. Alkuun vähän kerrallaan, mutta hyvin pian istuin hän kokonaan sisälläni. Pysähdyin hetkeksi nauttimaan tästä täyteläisyyden tunteesta ennen kuin aloitin liikkumisen ylös alas.

Rintani heiluivat raskaana ja niiden iho oli himosta pinkeänä. Cris asetti kätensä lanteilleni ja antaen näin lisää vauhtia aktillemme. Otin tukea hänen leveästä rinnastaan ja huohotin raskaasti. Hänen mulkkunsa tuntui niin hyvältä että olisin voinut vaikka kuolla siihen paikkaan. Cris lisäsi vauhtia entisestään ja minä nautin tästä kaikesta suunnattomasti. Eipä aikaakaan kun tutut kouristukset alavatsassani kertoivat tuloillaan olevasta orgasmista. – Cris, minä tulen ihan kohta.

Mies lisäsi tahtia ja se sysäsi minut kuilun yli. Upotin kynteni miehen rintaan ja huusin ääneen orgasmin kourissa. Tunsin kuinka Crisin mulkku sykähti sisälläni ja niin hänkin tuli perseposkiani puristellen. Lysähdin miehen rintaa vasten otsa hikisenä. Cris hengitti raskaasti allani ja suuteli sitten otsaani hellästi.

Makasimme pitkään päällekkäin ennen kuin kiepsautin itseni miehen viereen. Cris tointui meistä ensimmäisenä mennen suihkuun. Itsellä tunnemyllerrys oli vielä niin valtaisa, ettei minusta ollut liikahtamaan mihinkään suuntaan. Varsinkin kun soimasin taas itseäni siitä, että olin antautunut viettieni vietäväksi. Olin jälleen kerran antautunut miehelle ja se korvensi mieltäni. Siinä maatessani sängyllä ja potiessani huonoa omatuntoa, ihmettelen sitä valtaisaa kosteutta mikä minulla oli jalkovälissä. Ei kai vaan kuukautiseni ole alkaneet?

Pyyhkäisin sormilla kosteutta ja nähtyäni sormet tajusin, ettei se ollut verta. Se oli spermaa. Olimme äsken kiihkoissamme unohtaneet kondomin. Ei jumalauta, tämä ei ole hyvä juttu. Ei sitten ollenkaan. Samassa Cris tuli suihkusta pyyhe päällä.

Hän tuli suoraan luokseni ja kumartui antamaan minulle suudelman. Se oli lämmin ja hellä, niin hellä että tuntui kuin sydämeni pakahtuisi. Miksi, Cris, miksi teet tämän minulle? Näin monen vuoden jälkeen ja ihan liian monta vuotta myöhässä. Suudelmaan jälkeen hän tuijotti silmiini. – Minä rakastan sinua, tiedäthän sinä sen Aino?

- Minäkin rakast… Vastaus oli tulossa suustani niin kuin ennen vanhaan, mutta sain korjattua. - Minäkin rakastin sinua joskus. Sanoin varmalla äänellä. Miehen silmissä vilahti jotain tummaa, mutta hän ei sanonut mitään. Cris istui viereeni katsoen minua tutkivasti.

- Me unohdimme äsken kondomin. Cris tunnusti katsoen minua silmiin vakavana.

- Huomasin itsekin saman, mutta älä huoli minulla on ehkäisykapseli. Juu, kyllä sen pitäisi vielä olla voimassa. Valehtelin Crisille silmät kirkkaina. Onneksi mies nieli selityksen eikä kysellyt enempää. Cris alkaessa pukemaan menin minä puolestani suihkuun. Lämpimän veden virratessa kasvoilleni tuli vihdoin vapauttava itku.

Palatessani suihkusta oli Cris jo hävinnyt makuuhuoneesta. Heittäydyin sängylle maata ja oloni oli epätodellinen. Mutta päätin nousta ylös, ei elämäni sängyssä makaamalla ja itsesääliin vaipuneena mihinkään johda. Löysin miehen hänen toimistostaan paperitöihin hautautuneena. Arasti kysyin ovelta voisinko auttaa häntä? Mies kääntyi tuolissaan ja jokin lämmin vilahti hänen silmissään. Cris osoitti toimistossa olevaa toista pöytää, jonka ääreen sitahdin.

Tuon päivän jälkeen välimme olivat asialliset enkä yrittänyt mitään karkaustemppuja, mutta aivoni työstivät koko ajan kuinka seuraavan toteuttaisin huolellisemmin. Nukuimme edelleen samassa sängyssä, mutta nyt onnistuin pitää himoni ja viettini kurissa. Emme harrastaneet seksiä tuon suojaamattoman yhdynnän jälkeen. Niinhän siinä kävi, että kuukautiseni olivat myöhässä. Tämä havainto sai minut melkein paniikkiin. Jouduin feikkaamaan Crisille kuukautiseni ettei tulisi kysymyksiä.

Reilu kolme viikkoa siitä kun kuukautisteni olisi pitänyt alkaa, kävelin aamulenkillä lähikauppaan ja ostin sieltä raskaustestin. Tein sen kaupan vessassa ja tulos oli juuri se, mitä en halunnut. Kaksi viivaa tuli ruutuun ja nakkasin tikun inhoten roskiin. Mitä helvettiä mä nyt tekisin? Kysyin itseltäni nojaten otsaani kylmää kaakelia vasten.

Koko matkan takaisin Crisin luo pohdin, että mitä oikein tekisin? Kertoisinko miehelle vai en? Pelkäsin tosissani sitä, että jos kertoisin miehelle, hän saisi raskaudesta ja tulevasta lapsesta uuden vipuvoiman minun täällä pitämiseen. Varsinkin kun Suomen poliisi oli luopunut minun aktiivisista etsinnöistä lehtijuttujen perusteella. ”Aino on kadonnut kuin maan nielemänä” kirkui otsikot iltalehdissä.

Olin saanut nyt mieheltä rajalliset oikeudet käyttää nettiä. Pystyin lukemaan netistä esimerkiksi sanomalehtiä, mutta mihinkään omille some-kanaville tai sähköpostiin en voinut kirjautua enkä kommentoida esim. Ilta-Sanomien juttuja. Mutta oli mukava lukea edes kotimaan tapahtumista. Toisaalta pieni some-tauko oli hyvästä, olin viime aikoina käyttänyt ihan liikaa siihen. Tosin en minä kyllä tällaista keinoa ajatellut.

Olin aloittanut tanskan kielen opiskelun netissä sekä Crisin opettamana. Kielioppi ja kirjoittaminen eivät tuottaneet vaikeuksia, ääntämisen ja puhumisen suhteen oli vähän haastavampaa, mutta olin päättänyt oppia kielen. Koska olin vielä Tanskassa, niin otetaan siitä kaikki hyöty irti, kyllä yksi uusi puhuttavissa oleva kieli CV:ssä näyttää hyvältä. Raskauden olin toistaiseksi unohtanut onnistuneesti pitäessäni itseni kiireisenä koko ajan, mutta abortin takaraja kolkutteli takaraivossani. Kuin myös se, että miten sen saisin. En varmaan voi vaan marssia sairaalaan ilman papereita huutamaan aborttia.

Reilu kuukausi tehdyn raskaustestin jälkeen, aamulla heräsin maha kipeänä. Se oli myös kosketusarka, mutta oletin että edellisenä iltana syöty rahka oli kuin olikin ollut pilalla. Se oli maistunut vähän oudolta, mutta minulla oli niin nälkä että olin vetänyt rahkan alas pikavauhtia. Kroppani huusi energiaa, sillä olin ollut ratsastamassa Kallella ja minun ratsastuksenopettajani oli tiukka täti.

Kyllä olin alkanut ratsastamaan ja hoitamaan hevostani. Kuinka upea otus Kalle oli ja niin mahtava ratsastaa sekä hoitaa. Sitä minulla tulisi eniten ikävä kun täältä lähtisin. Kallen liikkeet jokaisessa askellajissa olivat isot ja joka kerta olemattomat vatsalihakseni tekivät kuolemaa, kun Sylva oli minua kaksi kertaa viikossa hiillostamassa. Itsekseni ratsastin kahdesti tai kolmesti riippuen kiireistä mitä ”työni” toi tullessaan.

Melkein kaksin kerroin kävelin vessaan ja oli todella hankalaa istua ololtani pöntöllä sekä pissata. Onneksi olo pissaamisen jälkeen helpotti ja sain kuin sainkin aamutoimet tehtyä. Oloni oli kuitenkin sellainen, ettei aamupalaa tehnyt mieli, jonka myös ilmoitin Crisille napakasti, joka kulmakarvaa nostaen katsoi minua kun kieltäydyin tuoreista sämpylöistä. Mutta joka aamuiselle aamulenkille menisin vaikka mikä olisi, se oli minun oma pääntuuletukseni. Tänään kyllä hölkkä vaihtuisi ihan kävelyksi, mutta samaltahan se raitis ilma silti maistuisi.

Olin löytänyt oikopolut läheiseen metsään ja siellä tykkäsin juosta joten sinne suunnistin nytkin. Päästyäni metsään aloin katumaan päätöstäni, sillä oloni muuttui hetki hetkeltä huonommaksi. Nojasin tovin isoon, vanhaan puuhun ja olin kääntymässä takaisin päin. Jotain märkää tuntui valuvan jalkaani pitkin ja huomasin vaaleiden juoksuhousujeni toisen lahkeen värjääntyvän punaiseksi. Verta!

Hoipertelin läheiselle kivelle ja istuin sen päälle. Alavatsa oli kuin tulessa ja minulla oli täysi työ saada Crisin minulle antama puhelin taskusta. Kädet täristen valitsin Crisin numeron ja linja hälytti. Ei mennyt montaa hälytysääntä kun Cris vastasi. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin onnellinen kuultuani hänen äänensä.

- Oletko eksynyt kun soitat? Mies naurahti minulle, mutta vakavoitui saman tien kun suustani pääni kivun ähkäisy.

Kuva: https://www.piqsels.com/en/search?q=positive

Kun ei voi unohtaa, osa VIII

Mies puhkesi nauruun. – Sinun ilmeesi on kyllä korvaamaton. Aino, minä hajottaisin vaikka miljoona euroa maksaneen auton sinun takiasi. Mutta ei autoon tarvitse vaihtaa muuta kuin pari osaa niin se on taas toimiva. Sitten lähdemme YHDESSÄ ajelulle. Nyt joudut tyytymään Audiin pariksi viikkoa, mutta ota huomioon että siinä on myös sama järjestelmä. Ei luvattomia ajoja, sillä en voi tietää onko se päätynyt varkaiden käsiin.

Sydämessä läikähti kun mies sanoi että miljoonan euron arvoinen auto olisi rikkomisen arvoinen minun takia. Mutta samassa palautin mieleeni ne yksinäiset yöt, vastaamattomat puhelut sekä tekstiviestit, epävarmuudessa odottamisen ja kylmä kohtelu mitä mieheltä sain, jos hän suvaitsi puhelimeen vastata. Minä en antaisi periksi miehelle ja keksisin keinon päästä tältä kotiin. Tyydyin vain tuhahtamaan miehelle kun nousin pöydästä.

- Sitä paitsi ei sinua kukaan Suomessa kaipaa, et ole väleissä vanhempiesi kanssa eikä sinulla ole miestä elämässä. Sinulla on vain työsi. Niin ja, mitä olen uutisia seurannut, niin poliisilla ei ole mitään vihjettä missä sinä olet. Heillä on vain tien laitaan jätetty auto nokkapelti pystyssä ja ovet auki. Sinun reppusi, lompakkosi ja puhelimesi on kadonnut sinun myötä.

Olin hyökkäämässä miehen kimppuun, mutta sitten tajusin että sitä Cris haluaakin. Reaktion minusta, nähdä välähdyksen että välitän. Mulkaisin vain miestä vihaisesti kun lähdin pukemaan ulkoiluvaatteet päälleni makuuhuoneeseen. Tämä tyttö lähtisi nyt kävelylle, en kestäisi olla miehen kanssa saman katon alla.

Olin vetämässä kenkiä jalkaani eteisessä kun Cris tuli siihen. – Minne menossa?

- No vittu ulos. Kävelylle. Mutisin miehelle. Cris nappasi minua kädestä kun olin menossa ovesta ulos. Käännähdin kiukkuisesti ympäri ja huomasin miehellä puhelimen kädessä. Upouuden Samsungin S10+ älypuhelimen, jota olin salaa käynyt kuolaamassa puhelinkaupassa.

- Ota tämä. Siinä on numeroni tallennettuna ja se on ainoa numero mihin tällä voi soittaa. Soita jos eksyt tai tulee joku muu hätä. Cris sanoi vilpittömästi. Niin ja tunnin päästä olet takaisin.

Nappasin puhelimen ja pakenin ovesta ulos. Olin niin täynnä tätä miestä, että päässä kiehui. Marssin siihen suuntaan mihin Cris oli hevoset aamulla vienyt. Sieltähän ne löytyivät tien toiselta puolen vähän matkan päässä talosta. Kaveruksilla oli todella iso laidun katoksella varustettuna käytössään. Laitumen vieressä oli pieni ratsastuskenttä ja jäljistä päätellen siellä oli ratsastettu. Olisi kyllä kiva tietää kuka ”hevostani” kävi liikuttamassa.

Kävelin reippaasti tietä eteenpäin ja parin kilometrin päästä tulin pellon laitaan. Koko matkalla en nähnyt muita taloja, joten hyvin rauhaisa paikka miehellä oli asua. Ei naapureita häiritsemässä eikä muuta liikennettä kuin omalle pihalle tuleva. Juuri sellainen paikka missä itsekin halusin elää. Mutta en täällä enkä Crisin kanssa.

Lopulta kaikki parin päivän aikainen painoi minut polvilleni ja huusin, huusin niin paljon kuin keuhkoistani lähti. Huusin kunnes kurkustani ei lähtenyt muuta kuin pihinää. Hakkasin käsilläni maata ja revin kasvillisuutta käsilläni. Tein kaikkeni, että tämä olo, tämä ahdistava olo poistuisi sisältäni. Mutta ei, sitkeästi se oli kietoutunut sydämeni ympärilleni antamatta tuumaakaan periksi. Lopulta se olin minä joka antoi periksi ja vain olin polvillani maassa. Lannistettuna.

Aikani oltuani siinä, nousin ylös ja käännyin takaisin Crisin talolla. Ennen kuin halusin mennä takaisin sisälle, jäin nojaamaan hevoslaitumen aitaa vasten. Caesar huomasi minut ja lähti tulemaan kohti. Hevonen oli kyllä kaunis ja äärimmäisen kiltti sekä ihmisläheinen. Niin reippaasti se tuli tekemään kanssani tuttavuutta. En voinut malttaa mieltäni ja silittää sen upeaa päätä sekä kaulaa.

Lampsin takaisin sisään. Riisuessani takkia ja kenkiä eteisessä kuulin kuinka Cris puhui puhelimeen toimistossaan. Hiivin lähemmäksi ja jäin salakuuntelemaan. Ymmärsin tanskankielisestä puheesta sanat Aino, Suomi, koti, rakkaus ja onnistuu. Sitten ei enää hermo kestänyt kuunnella etten jäisi kiinni. Päätin lähteä suihkuun sillä käteni olivat kuin maajussilla.

Nakkasin likaiset lenkkivaatteet pesukoneeseen ja painuin suihkuun. Suihkussa mietin omaa tilannettani. Se oli kyllä enemmän kuin mielenkiintoinen tällä hetkellä. Olin niin kuin nimetön, maaton, rahaton ja ennen kaikkea tuntematon. Aivan kuin minua ei enää edes olisi olemassa ollenkaan. Minusta oli tullut näkymätön ihminen. Tämä kaikki jysähti päälleni niin lujaa, että jalkani pettivät alta.  Tovin makasin suihkun lattialla vesipisaroiden hakatessa selkääni eikä minulla ollut voimia nousta ylös. Jotenkin pääsin ylös ja väännettyä veden pois. Hoipertelin hakemaan pyyhkeen kaapista ja saatuani sen kömmin pyyhe päällä sänkyyn. Kaivauduin peiton alle piiloon ja nukahdin sinne välittömästi.

Nämä oivallukset lamaannuttivat minut täysin ja masennuin tästä kaikesta. Makasin sängyssä viisi päivää ja Cris ei saanut minua mihinkään sieltä. Nukuin päivät ja valvoin yöt kuunnellen miehen rauhallista tuhinaa vieressäni. Vihasin jokaista hetkeä, mutta samalla kaipasin miehen kosketusta. En halunnut miestä vierelleni, mutta päivisin kun mies ei ollut rinnallani, oli uneni levotonta ja näin painajaisia.

Uskollisesti Cris toi minulle ruokaa, teetä, suklaata ja mehua. Ainoat, mitä sain kurkusta alas, olivat nesteet. Niinä hetkeni kun en päivällä nukkunut, tuijotin kattoon tai seinille ilmeettömänä. Olin turta, loppu ja ennen kaikkea henkisesti rikki. Näin elämäni jo valmiiksi elettynä ja minulla ei ollut enää mitään virkaa. Kaikki tämä puristi sydämeni entistä ahtaammalle pahentaen oloni entisestään.

Kuudennen päivän aamuna, Cris tuli luokseni sämpylöiden ja teen kanssa. Hän laski ne yöpöydälle istuen viereeni. – Sinun on Aino-rakas oikeasti syötävä.

Vilkaisin miestä eleettömänä ja käänsin hänelle selkäni. Otin tutun pisteen ikkunan alta seinästä ja tuijotin sitä. Tuijotin ja hengitin, mutta en ollut olemassa. Tunsin miehen käden olkapäälläni, mutta en sanonut mitään eikä minulla ollut voimia ravistaa kättä pois. Olkoon, nauttikoon edes minun olkapäästäni. Mietin raskaasti mielessäni.

Äkisti mies kaappasi minut syliinsä niin että käteni jäivät hänen rintaansa vasten ja painoi pääni olkaansa vasten. Tunsin kuinka hänen kehonsa oikein odotti minulta vastarintaa, mutta minä vain siedin hänet siinä. Nojasin otsallani hänen olkaansa vasten ja imin itseeni hänen tuoksuaan. Tuoksu joka oli ollut minulle meidän ensi tapaamisesta lähtien niin tuttu ja rakas. Se oli niin osa minua, että pystyin edelleen kuvittelemaan sen ilman että Cris olisi lähelläni.

Odotin itkua saapuvaksi, mutta silmäni pysyivät kuivina. Jopa silloin kun miehen käsi silitti hiuksiani. – Aino, herää eloon. Sinä et ole tällainen, et ollenkaan. Sinä olet aina ollut tulta ja tappuraa. Rakas, tule takaisin. Minä kaipaan sinua.

Cris suuteli poskeani ja tunsin siinä jotain märkää. Nostin katseeni huomaten kyyneleet miehen silmissä. Kurottauduin lähemmäksi ja suutelin kyyneleen pois miehen poskelta. Cris rutisti minut lähemmäksi, niin lujaa että minusta tuntui kuin kylkiluuni murtuisivat.

- Älä jätä minua, älä jätä minua. Aino, rakastan sinua enemmän kuin omaa elämääni. Mies mutisi päälakeani vasten. Nostin kasvojani ja ihailin Crisin kasvoja. Hänellä oli aina ollut sellainen pahan pojan look ja iän tuomat rypyt sekä juonteet tekivät miehen kasvoista vielä vastustamattomat kuin aiemmin.

Painoin värisevät huuleni miehen huulia vasten joka syvään hengähtäen vastasi suudelmaani. Lopetettuani viipyilevän suudelmalle, paransin asentoani Cris sylissä. Sain käteni vapaaksi ja kiedoin ne miehen kaulalle. Nyt Cris oli se, joka antoi minulle suudelman jota imin itseeni sormieni hakeutuessa miehen hiuksiin.

Crisin yllätykseksi käänsin meidät toisinpäin ja työnsin miehen hellästi selälleen lopettamatta suudelmaamme. Huulemme eivät irronneet edes siinä kohtaa kun keplottelin pyyhkeen päältäni. Miehen kädet kietoutuvat ympärilleni hellästi suudelmamme jatkuessa syvänä.

Työnsin käteni miehen housuihin repien hänen t-paitansa helman sieltä. Työnsin käsilläni paitaa ylemmäksi ja rakastin jokaista senttiä hänen ihostaan jonka tunsin käsieni alla. Yhdellä nopealla liikkeelle Cris nykäisi paidan päältänsä. Siirryin suutelemaan hänen leukaansa, kaulaansa ja korvalehtiänsä. Painaessani suudelman hänen kaulakuoppaan, Cris huokaisi syvään.

Kuva: https://pxhere.com/fi/photo/989562

Kun ei voi unohtaa, osa VII

- Minä en ole sinulle enää tilivelvollinen mistään. Sinä menetit sen oikeuden siinä kohtaan kun särjit sydämeni, muistatko sen? Jota et muuten edelleenkään ole koskaan selittänyt miksi. Miksi se oli niin hienoa särkeä toisen ihmisen äärimmilleen rakkaudesta täyttynyt sydän? Saitko sinä siitä jotain salaista tyydytystä?  Oliko se hienoa antaa rakkautemme vain hiipua pois? Ja tiedätkö mistä minä tiesin sen. Siinä kohtaan kun rakas tippui pois puheluista ja tekstiviesteistä. Siinä kohtaa kun minusta tuli sinulle vain kaveri. Siinä kohtaan kun sinä olit valehdellut minulle kaikesta mahdollisesta. Siinä kohtaan kun minä juttelin sinun sanomasi ex-kihlattun kanssa kaikesta siitä mitä sinun elämässäsi oli oikeasti tapahtunut. Kaikesta siitä mitä et ollut minulle koskaan kertonut. Vastasin silmät tiukasti Crisin silmiä katsoen. Ääneni oli vakaa ja kirkas, se oli kuin puhdasta jäätä.

Mies istui viereeni ja yritti ottaa minua kädestä kiinni, mutta nykäisin käteni kauemmaksi. – Älä koske minuun! Älä helvetissä koske minuun enää. Äsken tein helvetinmoisen virhearvion joka ei tule toistumaan. Sähisin miehelle silmät pyhää vihaa kiiluen.

Nousin lähteäkseni, mutta Cris tuuppasi minut selälleen sängylle. Hän istui lantioni päälle ja puristi käteni pääni päälle. – Sinä et lähde mihinkään vaan kuuntelet nyt mitä minä sinulle sanon, helvetti vieköön! Mies sivalsi kiukkuisena.

Nielaisin kirosanani sillä näin pelkän kiukun miehen silmissä. Paska, mies oli todella vihainen minulle! Ja sen tunsi myös, hänen otteensa ranteistani oli todella luja. Kiemurtelin miehen alla, mutta yksi mulkaisu lopetti senkin ja jäin vain odottamaan mitä miehellä oli sanottavana.

- Silloin kun kohtasin sinut baarissa ensimmäisen kerran, se oli elämäni mahtavin päivä. Rakastuin sinuun päätä pahkaa, mutta se tuli ihan liian äkkiä eli hetki oli niin väärä kun vaan voi olla. Olin tuolloin vasta päässyt Agnetan ikeen alta pois. Lapset olivat juuri muuttaneet äidillensä ja olin saanut oman elämäni hallintaan, ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Sinä tulit elämääni vain ihan liian nopeasti, en ollut varautunut siihen alkuunkaan. Nimittäin niihin tunteisiin joita herätit minussa. Meidän yhdessä olon aikana tuli valitettavasti niitä sotareissuja sekä huoltajuusriitoja joissa asiat ei mennyt niin kuin piti, kuten varmaan muistat. Jotenkin en osannut käsitellä niin suuria tunteita enkä asioita ja siinä minä mokasin. Perkele, minä mokasin ja pahasti. Olen niin pahoillani kaikesta. En todellakaan halunnut särkeä sinun sydäntäsi. Hitto, minähän rakastan sinua. Ikinä en ole mitään niin paljon katunut kuin sitä, että tosiaan särjin sinun sydämesi. Lopulta sitten jätin sinut parin vuoden yhdessä olomme jälkeen, koska sinusta oli tullut minulle vain taakka, rasite, syy minun huonoon oloon. Luulin, että voisin löytää jotakin parempaa täältä. Et usko kuinka väärässä olinkaan. Yritin, mä tosissani yritin olla ilman sinua mutta aina vaan sinä tulit mun uniin ja ajatuksiin vuosienkin jälkeen. Sitten sä hylkäsit minut. Katosit minun elämästä kokonaan. Menetin sinut ystävänäkin. Se oli viimeinen niitti, se avasi minun silmät. Mette ei ollut sitä mitä mä halusin, ei lähellekään. Sinä olet se mitä minä haluan. Olet aina ollut, nyt minä voin sen myöntää kaikkien näiden vuosien jälkeen. Cris sai selitettyä minulle.

Päässäni humisi ja yritin sisäistää kaiken mitä mies oli minulle selittänyt. Olisin varmasti kiljunut riemusta jos olisin kuullut nuo sanat vaikka viisi vuotta sitten, mutta nyt. Nyt olin vain hämmentynyt, äärimmäisen hämmentynyt. Kyyneleet pyrkivät esiin luomieni alta ja sain tosissani räpytellä, että ne pysyivät poissa. Tämän miehen edessä en enää itke. Sen olin päättänyt aikoja sitten.

- Menen nyt ruokkimaan Cikon ja Caesarin. Ota sinä vaikka nokoset, uskon että olet sen tarpeessa. Tulen herättämään kun aamupala on valmista. Mies nousi päältäni suikaten suukon otsalleni. Cris kiskaisi farkut jalkaansa ja lähti. Nousin istumaan sängyllä kietoen pyyhettä tiukemmin päälleni. Pian mies viiletti pihalla koirat perässänsä kohti tallia.

Päätin hakea kaapista alushousut ja t-paidan, löysin myös minun lempivillasukat. Tämä kummastutti minua suuresti mutta lämpö sydämessä vedin sukat jalkaan. Olin jo laittamassa takaisin maata kun kuulin raudoitettujen kavioiden kopinaa pihalta. Taitavasti mies talutti kahta hevosta samaa aikaa, tai siis ponia ja hevosta. Nyt pääsin näkemään myös Caesarin koko komeudessaan. Ruuna oli mustanruunikko väriltään, korkeudeltaan noin 170 senttiä ja äärimmäisen hyvässä kunnossa. Joku sillä kyllä käy ratsastamassa, ei se pelkästään laitumella ole ollut. Poni puolestaan oli ruskeavalkoinen ja kooltaan joku metri ja 20 senttiä. Kivan näköinen parivaljakko, ja taitavasti Cris niitä talutti ilmeisesti kohti laidunta.

Tukahdutin haukotuksen kömpiessäni peittoihin. Ehkä pienet unet eivät olisi mikään huono ajatus. Yöpöydällä oli englanninkielinen dekkari jota sain luettua pari sivua ennen kuin luomet alkoivat tosissaan lerppua. Työnsin kirjan sivuun ja luovutin. Unissani juoksin Crisiä karkuun ja ihan sama minne menin, niin mies löysi minut.

- Herätys, Aino. Kello on jo vaikka ja mitä. Kuulin korvan juuresta. Huitaisin ääntä vaikenemaan sillä en todellakaan halunnut herätä. Mua väsytti äärettömän paljon vielä.

- Nyt unikeko ylös. Aamupala on valmis ja tee jäähtyy mukissa. Cris karjaisi niin lujaa, että kuolleetkin olisi herännyt haudoistaan. Pomppasin vauhdilla istumaan sängyssä ja mulkoilin miestä silmät suurina sydän rinnassani hakaten.

- Tosi kiva. Kiittelin miehelle, joka hekotti ovensuussa.

- Tule jo, sämpylät on uunituoreita. Hain leipomosta niitä. Cris tuumasi kadoten olohuoneeseen. Uunituoreet sämpylät! Mahassani mourusi kovaäänisesti. Tajusin samassa, että minun eilinen illallinen oli jäänyt puolitiehen, joten nälkä oli suunnaton. Puhumattakaan se mitä mä rakastin tässä maassa, oli sämpylät. Ryntäsin sängystä ylös ja juoksin ruokapöytään jossa olin ennen miestä.

- Olisihan mun pitänyt muistaa sun himo sämpylöitä kohtaan. Mies puisteli päätänsä naurua pidätellen.

- Hei, ne nyt vaan on niin hyviä. Tuumasin höylätessäni juustoa sämpylöideni päälle ja hyökkäsin leipien kimppuun. Seuraava puoli tuntia olikin ihan hiljaista minun syödessä neljä sämpylää ja ryystäessä kaksi kuppia teetä. Cris oli fiksusti hiljaa ja luki aamun sanomalehteä. Lopulta rojahdin tuolin selkänojaa vasten mahaani taputellen.

- Nyt minut on ravittu. Tuumasin tyytyväisenä.

- Loistavaa, sittenhän sinä olet sopivalla tuulella juttelemaan minun kanssa? Cris tuumasi tuijottaen suoraan minuun.

- Riippuu ihan mistä? Mulkoilin miestä kulmieni alta.

- Mihin olit menossa aamulla? Cris kysyi haastaen.

- Ajelulle, pois täältä hetkeksi. Halusin antaa ajatukselleni tilaa. Sanoin ympäripyöreästi miestä uhmakkaasti tuijottaen.

- Ihan Fredericiaan asti? Mies kysyi suoraan katsoen minua merkitsevästi silmiin.

- Tä, mistä sä puhut? Päätin esittää tietämätöntä.

- Älä Aino viitsi. Sä et ole noin tyhmä kuin mitä annat nyt itsestäsi kuvan. Cris ärähti. Hain auton kaverini kanssa ja navigaattorissa oli eräs osoite Fredericiassa. Se oli syötetty siihen tänä aamuna klo 5.59.

Punastuin sillä ymmärsin, että olin jäänyt housut kintuissa kiinni. Nyt Cris tiesi minun olleen matkalla poliisiasemalle. Mutta sitten kiukku nousi päähän. Entä sitten jos olin matkalla sinne? Mieshän minut oli väkisin vienyt Suomesta.

Nostin kiukkuisen katseeni pöydän pinnasta. – Hyvä on! Minä olin aikeissa lähteä huitsin nevadaan täältä. Et kai sä tosiaan kuvittele, että okei, tämä on ihan ookoo että mut pakotetaan olemaan täällä vasten tahtoani?

- Miten niin vastoin tahtoa? Ulko-ovi ei ole lukossa ja autojen avaimet ovat sinun saatavilla. Ei sinua ole sänkyyn sidottu, vaikka sen niin kovin mielellään tekisinkin. Cris nosti kulmaansa vihjailevasti.

- No, ainakin tuotu tänne vastoin tahtoa, suunniteltu mun elämä täällä niin kuin en enää ikinä Suomeen palaisi ja sitten sun autossa on joku järjestelmä joka halvaannuttaa sen jos sillä ajaa väärä tyyppi. Järkeilin miehelle.

- Mistä sinä puhut? Järjestelmä? Mies tivasi.

- Sun auto teki ihan saman tempun kuin mun auto Suomessa, se ei voi olla sattumaa. Kaksi eri autoa, mutta sama kuski. Laske siitä! Tiuskaisin miehelle.

- Hyvä on, niin kuin sanoin sinä et ole tyhmä. Minun autoihin on asennettu pieni laitteisto joka minun puhelimen välityksellä tarvittaessa antaa pienen elektronisen pulssin halvaannuttaen auton sähköjärjestelmän. Sama laite asennettiin yön aikana sinun autoon tuolloin. Sitä kutsutaan armeijassa auton tappajaksi. Cris kertoi minulle.

- Mä arvasin! Siis mitä, tuhositko sä sun oman helvetin kalliin auton, sehän maksaa lähemmäs parisataa tuhatta euroa??? Rääkäisin ja pelkkä ajatus, että minun takia Cris oli joutunut uhraamaan autonsa.

Kuva: https://www.pexels.com/photo/affection-board-broken-
broken-hearted-236229/

Kun ei voi unohtaa, osa VI

- Sovitaanko niin, että jos haluat ajelulle niin kysyt minulta niitä autonavaimia etkä lähde omin päin? Arvaa säikähdinkö minä kun sinua ei näkynyt missään kun heräsin. Cris vaahtosi vihaisena minulle meidän ajaessa takaisin hänen talolleen.

- Ihan miten vaan. Nakkelin niskojani enkä puhunut mitään muuta koko loppumatkana miehelle. Tuijotin vain niskat köyryssä sivuikkunasta ulos. Minua korpesi sydämeni pohjasta kun suunnitelmani meni pieleen, mutta ei tämä tarkoittanut sitä ettenkö yrittäisi uudelleen. Tämä olisi vain hetkellinen takaisku, ei sen kummempaa. En ollut koko sotaa hävinnyt, näin päätin.

Pääsimme takaisin pihalle ja loikkasin ulos autosta suunnilleen vielä kun auto oli liikkeellä. Marssin takaisin taloon, paiskasin takin naulakkoon ja potkin kenkäni jaloista. Koirat tulivat minua jo tervehtimään aivan kuin kuuluisin talon kalustoon. Rapsutin molempia korvan takaa ennen kuin laahustin keittiöön juomaan. Olin laskemassa vettä lasiin, kun Cris tuli sisään oven kolahduksesta päätellen. Äkisti jokin pomppasi minua vasten vauhdilla. Vesilasi tipahti kolahtaen tiskialtaaseen tämän törmäyksen voimasta, mutta pysyi onneksi ehjänä.

Käännyin ympäri ja tuijotin ison saksanpaimenkoiran lempeitä silmiä. Tämä oli siis se kolmas koira. Kyykistyin lattialle ja sain sylin täydeltä upeaa koiraa rapsutettavaksi. Olin aina rakastanut saksanpaimenkoiria, mutta minulla ei ollut koskaan ollut varaa hommata itselleni sellaista. Tosin ei minulla kyllä tainnut pahemmin aikaakaan koiralla olla. Sääli sinänsä, minulla riittäisi rakkautta koiralle.

 - Sen nimi on Nemo. Se on nyt asustellut tallissa kun tuossa jokin aika sitten siellä kävi luvattomia vieraita. Cris sanoi oven suusta.

- Se on kyllä upea. Kyllä, sinä olet hieno mies. Juttelin koiralle ja kyhnytin sen kaulaa. Koira oli todella upeassa karvassa sekä hyvässä, lihaksikkaassa kunnossa. Sen selkälinja oli oikeassa kulmassa, ei liian laskeva. Arvioin sen olevan reilun parin vuoden ikäinen eli juuri parhaassa iässä vahtihommiin.

Cris oli aina ollut äärimmäisen hyvä koirien kanssa ja sillä ei ollut väliä oliko koira metsästyskäyttöön, vahtikäyttöön vai ihan seurakoirakäyttöön tarkoitettu. Koirat tottelivat aina moitteettomasti ja pyyteettömästi miestä. Nytkin kun Nemo oli saanut minulta tarpeeksi rapsutuksia, meni se hakemaan hyväksyntää Crisiltä.

Käännyin nyt täyttämään uudestaan vesilasiani. Cris tuli lähelleni ja kehoni tunnisti tämän saman tien ja sen, että mies tarkkaili minua. Automaattisesti sydämeni kiihdytti sykettään, pienen pienet ihokarvani niskassani nousivat pystyyn ja outo tuntemus laskeutui mahaani. Olin taas joutumassa Cris- huumeen vietäväksi enkä niin halunnut käyvän. Sain juotua lasillisen vettä ja olin jo lähdössä, mutta Cris nappasikin minua kädestä kiinni.

- Aino, älä mene. Jutellaan hetki. Mies pyysi minulta hellästi. Hänen ote ranteestani oli varma, mutta lämmin. Käännyin kannoillani singoten miehelle myrkyllisen katseen.

- Minä en ole juttutuulella. Ärähdin huulteni lomasta matalasti.

- Älä viitsi. Mies yritti sivellen peukalollaan minun ranteeni herkkää ihoa. Tämä lähetti sata mielihyvän salamaa hermojani pitkin, mutta kovetin itseni. Ei enää, enää en lankeaisi tuon miehen lumoihin.

- Sinä olet Cris juttelemisen suhteen myöhässä sellaiset 15 vuotta. Joten sen tiimoilta sanon vain, että se juna meni jo. Joten päästä irti! Murisin miehelle valmiina näyttämään hampaani kuvaannollisesti. Epätoivoisesti yritin nykiä kättäni irti, mutta mies vain tiukensi otettaan.

Mies väläytti minulle seksikkäimmän hymynsä ja naurahti seksikkäästi. Tämä nauru meni suoraan ytimeeni ja sai minut värisemään. Hän nykäisi minut vaivattomasti itseensä kiinni kietoen kätensä ympärilleni. Tunsin hänen toisen kätensä alaselälläni ja toinen nosti leukaani ylös niin että jouduin katsomaan miestä silmiin.

- Milloin sinä Aino tajuat, että minä en luovu sinusta? Sinä olet minun naiseni, et kenenkään muun. Minä en halua ketään muuta kuin sinut. Miehen peukalo siveli alahuultani. Nielaisin hermostuneena enkä keksinyt mitään vastaan sanottavaa. Pääni oli ihan tyhjä kaikista niistä sanoista mitä minun piti miehen silmille sylkeä. Nyt en saanut sanaa suustani kun mies oli edessäni. En sanaakaan vaikka olin sen sata kertaa harjoitellut kuinka huutaisin kaikki kirosanat miehelle ja kertoisin tasan tarkkaa mitä mieltä olisin hänestä.

Cris otti kasvoni käsiensä väliin ja huulemme koskettivat toisiaan höyhenen kevyesti. Suudelma oli hento ja intiimi. En edes muista olimmeko koskaan suudelleet niin herkästi ja viattomasti. Crisin kanssa kaikki oli aina niin intohimoista ja suurta, kaiken nielevää himoa. Mutta tämä suudelma oli kevyt kuin enkelinsiiven kosketus. Vaivattomasti mies nosti minut ilmaan ja vanhasta tottumuksesta kiedoin jalkani hänen ympärilleen. Minä sylissään mies käveli makuuhuoneeseen rikkomatta kertaakaan tätä meidän syvää, herkkää suudelmaa.

Kevyesti mies laski minut sängylle ja jatkoi minun suutelemistaan. Hyvin pian tuntoaistini kävi ylikierroksilla miehen suudelmien johdosta. Hänen hellyytensä oli ylitsevuotavaista ja minä olin kaiken sen kohteena. Aina kun vaatekappaleen alta paljastui vähänkään paljasta ihoa, Cris suuteli sitä hellästi. Sitten kun olin ilman rihmankiertämää, sain taas vuosisadan suuseksiä. Cris oli aina ollut äärimmäisen hyvä kielenkäyttäjä eikä vuodet ollut hänen taitojaan huonontaneet. Itse asiassa, ne olivat vaan parantaneet.

En tiedä kuinka monennen orgasmin kourissa purin tyynyä kun sain vihdoin miehen kuuman, kiinteän vartalon jalkojeni väliin. Varovasti hän työnsi itseänsä muutaman sentin sisääni. Selkäni kaareutui nautinnosta, sillä se oli joka kerta niin fantastinen tunne saada jotain noin mahtavaa sisäänsä. Cris suuteli minua intohimoisesti samalla kun hitaasti työnsi itseänsä pohjaan saakka.

- Sinä olet niin ihanan tiukka, minun upea naiseni. Cris huohotti huuliani vasten kun hän aloitti työntönsä. Kiedoin jalkani hänen ympärilleen jotta sain lantioni oikeaan asentoon. Eikä mennyt kauaa kun sain taas orgasmin. Tarrasin kynsillä ja hampailla Crisiin kiinni kuin villikissa. Miehen jatkaessa tasaisia työntöjään, minusta tuntui kuin häilyin tajuttomuuden ja tajunnan rajamailla. Tämä oli niin upeaa ja tätä kehoni oli tahtomattaan kaivannut.

Cris käänsi minut kyljelleen ja tuli uudestaan sisääni. Voi taivas, tässä asennossa hänen mulkkunsa hieroi juuri oikeista paikoista. Mies suuteli minun kaulaani ja niskaani, puristeli rintojani ja työsti lantiolla juuri oikealla tahdilla. Moneskohan orgasmi sieltä tuli ja minusta tuntuu, etten enää kestäisi. Häntä, meitä, tätä.

Käänsin päätäni ja nappasin miestä niskasta. Upotin hänet kuumaan suudelmaan ja samalla tein taikojani lantionpohjalihaksilla. Tunsin kuinka hänen kehonsa jännittyi selkääni vasten ja sormet puristivat lantiotani suloisen kipeästi. Työnnöt muuttuivat nopeimmiksi, nykivimmäksi ja pian mies tulikin rajusti saaden minutkin laukeamaan vielä kerran.

Yhdessä läähätimme hikisinä keräten voimia. Lopulta mies nousi sängystä ja ojensi minulle käden johon tartuin epäröiden. Cris kiskaisi minut sängystä ylös vieden mukanaan suihkuun. Lämpimän suihkun alla annoin lihasteni rentoutua ja Crisin suorittamana selänpesu tuntui taivaalliselta. Pelkäsin, että suihkussa saisin vielä rajun Cris-tyylisen pystypanon seinää vasten mutta ihmeekseni mies pysyi herrasmiesmäisenä loppuun saakka. Suihkun jälkeen sain hellän suukon poskelle, ennen kun mies alkoi pestä itseänsä.

Minä kääriydyin puolestani isoon kylpypyyhkeeseen ja pengoin kylpyhuoneen kaappeja löytääkseni vartalorasvaa itselleni. Olin rasvaamassa itseäni sängyllä, kun Cris tuli pyyhe vyötäisillään ylävartalo vettä tippuen seisomaan viereeni. Minun jalkojen rasvaaminen jäi puolitiehen sillä miehen jumalainen vartalo veti saman tien katseeni puoleensa. Uskon että Criskin sen tiesi ja nautti tilanteesta täysin rinnoin. Sydämessäni läikähti, sillä miehen komeus ei ollut hävinnyt mihinkään vuosien saatossa. Ei todellakaan, se oli vain parantunut uusien tatuointien ja arpien myötä.

- Aino, meidän on pakko puhua asioista. Cris sanoi vetäessään t-paidan päällensä. Siinä kohtaan kun mies kumartui vetämään bokserit jalkaansa ja hänen kiinteät pakaransa sekä takareitensä pääsivät oikeuksiinsa, oli minun pakko puraista alahuulta niin että kipu sävähti. Helvetti, mun on pakko päästä tästä talosta pois ennen kuin on liian myöhäistä.

Kuva: https://pixabay.com/fi/photos/
                  koira-saksanpaimenkoira-koirat-2249938/

Kun ei voi unohtaa, osa V

Olin kompastua hämärässä oven takana makaaviin kahteen koiraan, jotka hämmästyneenä nostavat päätänsä tuijottaen minua. Nopeasti kumarrun rapsuttamaan molempia ja päätän pukea vaatteeni niiden vieressä lattialla istuen. Näin viestitän niille, että en ole millään muotoa uhka tai vieras talossa. Se oli hyvä idea sillä koirat rauhoittuivat.

Koirat ovat ilmeisesti Crisin metsästyskoiria, karkeakarvaisia saksanseisojia. Hienoja yksilöitä molemmat olivat, hyvässä karvassa ja lihassa. Sekä äärimmäisen ystävällisiä, sillä vaatteiden pukemisesta ei meinannut tulla mitään. Sain valtavasti märkiä nuolaisuja naamaan ja pelkäsin, että Cris heräisi siihen kynsien rapinaan mikä koirien tassuista lähti. Onneksi olin pian pukenut päälleni ja pääsin etenemään äänettömästi eteiseen.

Eteisessä nappasin ensimmäisen takin joka käteen sattui ja kuinka ollakaan takin taskussa oli autonavaimet. Täydellistä, tuumin mielessäni. Koirat olivat seuranneet minua eteiseen. Mietin kuumeisesti kuinka estää niitä sinkoamasta minun perääni ulko-ovesta kun kiskoin minun kokoani olevia tennareita jalkaan. Koirat tuskin ymmärtävät suomea tai englantia. Sitten onneksi muistini kätköistä nousi tanskankielinen käskytyssana: paikka.

Sihautin käskevällä äänellä komennon ja ihmetyksekseni koirat tottelivat, kun aukaisin ulko-oven. Ne jäivät seistä pönöttämään korvat höröllä paikoilleen. Ovi narahti pahaenteisesti ja minusta todella kovaäänisesti, mutta en enää välittänyt siitä. Olin nimittäin vihdoinkin talosta ulkona. Hiljaa vedin oven perässäni kiinni ja varoin visusti ettei se kolahda liian lujaa.

Piha oli tyypillinen vanhan maatalon sisäpiha, jossa päätalon ympärillä oli navetta ja kaksi muuta maatilan rakennusta, uskoisin että ne ovat varastoja. Heti talon edessä oli kaksi autoa parkissa. Kaivoin taskusta auton avaimet ja painoin lukkojen aukaisunappia. Bemarin vilkut välähtivät aamun hämärässä ja kiitin mielessäni, että makuuhuoneessa oli hyvät pimennysverhot. Hymyilin itsekseni sillä en ollut koskaan päässyt ajamaan noin upeaa autoa kuin nyt pääsisin. Kyseessä oli nimittäin vauhtihirmu M5.

Rivakasti kävelin auton luo ja aukaisin oven. Olin jo menossa autoon kun olin kuulevinani navetasta hevosen hirnahduksen. Istuin autoon ja olin  starttaamassa autoa, mutta sitten hevosihmisen uteliaisuus voitti. Varsinkin kun muistin edellisillan keskustelun Crisin kanssa. ”…ja hevosesi kanssa.” Ei helvetti, halusin nähdä hevosen edes vilaukselta ennen lähtöäni.

Nousin autosta ja vilkaisin taloa pelko kurkkua kuristaen. Edelleen hiljaista eikä mitään liikettä missään. Hiivin navetan ovelle ja aukaisin sen hiiren hiljaa. Astuin sisään ja pysähdyin oven suuhun. Vedin sisääni ihanaa tallin tuoksua. Tallissa tuoksui hevonen, heinä, olki, nahka ja kaura. Annoin silmien tottua hämärään ja samalla vilkuilin ympärilleni. Navetta oli kokenut täyden muodonmuutoksen ja siitä oli tehty moderni kahden hevosen talli. Isommasta karsinasta kurkki tumma hevosen pää. Lähestyin hevosta varovasti. Huomasin karsinan ovessa nimikyltin, josta luin että hevonen oli ruuna nimeltä Caesar II. Ikää hevosella oli kahdeksan vuotta ja rodultaan herra oli tanskalainen puoliverinen. Omistajaksi oli merkitty minut.

Tämä salpasi hengityksen ja minun oli nojattava karsinan oveen. Minulla oli oma hevonen! Tästä olin haaveillut siitä asti kun oli alkanut 6-vuotiaana ratsastamaan Männikön tallilla. Uteliaana hevonen tuli heti tutkimaan kuka minä olin. Silmäilin hevosta ja huomasin heti, että kyseessä oli todella upea, jalo ilmestys. Taputin hevosta kaulalta ja ruuna laski päänsä olalleni puhaltaen lämmintä ilmaa niskaani. Viereisestä karsinasta kuului myös kahinaa joten vilkaisin myös sinne ja siellä oli maailman suloisin pieni poni. Täytyi olla Ceasarin tallikaveri.

Samassa ilmeisesti valjashuoneesta alkoi kuulua pahaenteisestä murinaa ja jokin raapi ovea. Se kolmas koira, tajusin saman tien! Luikahdin nopeasti tallin ovesta ulos ja salpasin oven huolella kiinni. Kiirehdin takaisin autolle. Onneksi talo näytti edelleen hiljaiselta. Istahdin auton istuimelle ja sivelin vauhtihirmun rattia. Toivottavasti saisin pidettyä tämän kaunottaren tiellä jos joudun ajamaan lujaa, sen verta on hevosia ja vääntöä tässä kaunottaressa.

Silmäni iskeytyivät heti isoon ajotietokoneen näyttöön. Mahtavaa, tässä kamppeessa olisi navigaattori. Minulla kun ei ole hajuakaan missä olen ja miten pääsen täältä pois. Se on satavarma, että Cris herää kun lyön tämän auton moottorin käyntiin ja kaasuttelen pois pihalta. Vilkuilin bemarin vieressä olevaa autoa, se oli Audin iso maasturi. Hieno auto sekin, mutta ei siinä ole lähellekään niin paljon tehoja kuin tässä joten ei mies ainakaan ajamalla minua kiinni saa. Sen olen päättänyt.

Keräsin itselleni voimia tulevaan koitokseen ja painoin vapisevalla sormella start-nappia. V8-moottori jyrähti käyntiin sellaisella voimalla, että sydämessäni jysähti. Moottori murisi matalalta ja se oli upea, seksikäs ja ennen kaikkea alkukantainen ääni. Valitettavasti en voinut jäädä sulosointuja kuuntelemaan pitemmäksi aikaa vaan laatikosta pakki päälle ja helvettiin täältä. Käskytin autoa ja hiekka lentäen lähdin pihasta. Ihan pelkällä aavistuksella otin käännöksen oikealle. Luojalle kiitos se oli fiksu päätös, sillä tie vei isommalle tielle. Siitä käännyin summan mutikassa vasemmalle.

Ajelin tovin kauemmaksi Crisin talolta ennen kuin uskalsin alkaa näpyttelemään navigaattoria. En tiennyt oliko Koldingissa poliisilla omaa asemaa, mutta muistin että Fredericiassa oli joten päätin että sinne oli turvallisempi mennä. Joten hain navigaattorilta Frederician poliisiaseman, joka löytyikin osoitteesta Nørre Voldgade 22. Matkaa oli vajaa 40 kilsaa. Vilkaisin auton bensatilannetta ja ilokseni huomasin, että tankki oli melkein täynnä. Ongelma olisi tietysti se, että poliisiasema aukeaisi vasta klo 8 ja nyt se oli vasta kuusi, matkaan menisi noin 40 minuuttia.

Pitäisi siis ajella pitkin Fredericiaa ennen poliisiaseman aukeamista. Mutta ensin pitäisi päästä sinne asti, sillä Cris olisi taatusti jo perässäni. Tosin minun etuni oli se, että mies ei yhtään tiedä missä olin. Silti joka ikinen auto joka tuli minua vastaan, sai karvat pystyyn niskassani ja vilunväreet juoksemaan pitkin selkäpiitäni. Halusin niin pois täältä.

Saadakseni hermoni kuriin, käynnistin auton äänentoistojärjestelmän ja paikallisen radiokanavan tunnus lävähti ruutuun. Rihannan ja Eminemin äänet täyttivät auton heidän laulaessa yhteistä hittibiisiään ”Love the way you lie”. Naputin rattia ja lauloin kovaäänisesti mukana kunnes ajatukseni pysähtyi kappaleen sanoihin. ”Now I know we said things, did things. That we didn't mean and we fall back into the same patterns. Same routine, but your temper's just as bad, as mine is. You're the same as me, but when it comes to love, you're just as blinded. Baby please come back, it wasn't you. Baby it was me, maybe our relationship isn't as crazy as it seems.”
Ärtyneenä napsautin radion pois päältä ja puhisin kiukkuisena. Piti tuostakin kappaleesta tulla Cris mieleen, ja miksi juuri nyt. Monet kerrat olen kipaleen tahtiin tanssinut yökerhossa eikä kappaleen sanomassa ollut koskaan mitään ongelmaa minulle. Mutta nyt, kappaleen sanat upposivat minuun kuin kuuma veitsi voihin. Miten yksi ihminen voikaan painella oikeita nappeja minussa?

Vähän ennen kuin minun piti kääntyä sille tielle josta pääsen nousemaan ramppia pitkin moottoritielle, bemari sai saman mystisen virtojen katoamiskohtauksen kuin minun omakin auto Suomessa. Se vain sammui. Ohjasin auton pientareelle. Yritin startata autoa uudestaan, mutta mitään ei tapahtunut. Ei yhtään mitään! Hakkasin käsillä rattia ja huusin suoraa huutoa pettymyksestä. Tämä ei ole todellista. Mikä ihmeen kirous minulla on autojen kanssa? No, ei kait se auta muuta kuin liftata tieni Fredericiaan.

Samassa näin taustapeilistä kun jotenkin tutunoloinen Audi lipui taakseni. Mitä helvettiä täällä tapahtuu, ähkäisin ääneen kun näin Cris istuvan kuskin paikalla Audissa. Kuinka Cris voi olla täällä? Mistä mies voi tietää minun olevan juuri täällä? Sitten minulla välähti. Bemari on hänen autonsa, joten totta kai hänellä on, jäljitin omassa autossaan. Minä helvetin idiootti en muistanut kuinka konkari Cris on näissä hommissa. Hän on jenkkiarmeijan kouluttuma eliittisotilas ja tehnyt sitä työtä koko elämänsä.

Samassa mies aukaisi kuljettajan oven. – Lähdit sitten aamuajelulle? Mulkaisin Crisiä niin kiukkuisesti kun saatoin sanomatta sanaakaan, mutta mies vain nykäisi minut autosta ulos taluttaen minut Audin etupenkille. Cris istutti minut voimallisesti penkille ja ilme kertoi, että parempi pysyä vain aloillaan. Hän haki bemarin avaimet autosta ja lukitsi auton. Sitten hän hyppäsi Audin ratin taakse yhdellä sulavalla liikkeellä. Hän vilkaisi tielle ja pyöräytti autolla vihaisen u-käännöksen.

Kuva: https://pxhere.com/fi/photo/1286289 

Kun ei voi unohtaa, osa IV

- Christian Mikkel Hansen. Mitä helvetin vittua tää on? Miksi sinusta ja minusta on täällä joku kihlakuva?! Tietääksemme me emme ole kihloissa?!? Huusin naama punaisena miehelle. Otin seinästä tukea sillä minusta tuntui että joku imaisi huoneesta kaiken hengitettävän ilman. Vedin pitkiä imaisuja ilmaa sisään ja puhalsin pitkään ulos. Muutaman hengittelykerran jälkeen, ajatukseni alkoi kulkea taas paremmin.

- Itse asiassa olemme. Cris totesi ykskantaan tullen lähemmäksi yrittäen ottaa minua kädestä kiinni. Siinä kohtaan minuun iski paniikki ja sain nopeasti jalat alleni. Päässäni takoi vain ajatus että nyt pakoon. Tuo mies on täysin hullu! nyt etsi tiesi lähimmälle poliisiasemalle, sieltä Suomen suurlähetystöön ja takaisin Suomeen. Pois täältä, pakoon, pakoon, takoi päässäni ajatus kristallinkirkkaana.

Juoksin keittiön ohi ja löysinkin tieni eteisen. Olin jo ulko-oven ovenkahvassa kiinni ja aukaisemassa ovea kun Cris sai minut kiinni. Mies tyylipuhtaasti taklasi minut vasten ovea. Hän lukitsi käteni päälle, etten pääsisi enää käsiksi oven kahvaan. – Rauhoituitko? Mies kysyi selkäni takaa. Olin niin vittuuntunut, että sain vain vaivoin nyökättyä. Cris käänsi minut niin että olimme nokatusten. Ja ihan liian liki toisiamme, jos minulta kysytään. Aikani mulkoilin miestä ja päädyin sylkäisemään ison klimpin suoraan häntä silmään. Sitten stressi purkautui hillittömään naurunpyrskähdykseen kun tuijotin miehen epäuskoista ilmettä.

- Aino, rauhoitu! Voi luoja sinun kanssa… Mies ärähti ja heitti minut vaivattomasti palomiesotteella olallensa kantaen takaisin ruokailuhuoneeseen. Minua vain koko tilanne nauratti joten nauraa räkätin koko matkan ulko-ovelta ruokahuoneeseen.

Vauhdilla mies istutti minut takaisin tuolilleni jolloin naurunikin loppui kun näin hänen vakavan ilmeen. Cris vannotti minua käyttäytymään kunnolla luvaten kertoa minulle koko tarinan ruokailun aikana. Sitten Cris istuutui minua vastapäätä, pyyhki räkäklimpin jämät silmästänsä vilkuillen minua murhaavasti. Minä vain nostelin hartioitani välinpitämättömästi kuin viestien, sinä tämän aloitit. Mies laski servietin käsistänsä ja huokaisi syvään kuin kasaten itsensä.

- Otatko sinä valkoviiniä? Se on sinun lempiviiniäsi. Cris kysyi vihdoin lämpö äänessään. Katsahdin miestä ja pulloa miehen kädessään. Hätkähdin sillä pullo tosiaan oli minun suosikkiani. Mistä ihmeestä hän senkin voi muistaa?

Nyökkäsin vaisusti ja otin kiitollisena täytetyn lasin käteeni. Kulautin melkein koko lasillisen kerralla alas, sillä minusta tuntui kuin olisin sen tarpeessa. Olin Tanskassa vastoin omaa tahtoani, kuulemani perusteella olin kihloissa Crisin kanssa ja kaikki loppu olikin hämärän peitossa. Että niin hyvin olivat asiat meikäläisellä. Samassa mahani murahti vaativasti, sillä sienikeiton viettelevä tuoksu oli kantautunut nenääni.

Alkuruoka meni hiljaisuuden vallitessa minun lappaessa keittoa suuhuni. Lopulta kärsivällisyyteni ei enää kestänyt vaan rykäisin ja mulkaisin Crisiä. – Sinulla oli jotain kerrottavaa minulle?

- Aivan, mutta odota hetki. Haen ensin pääruuat meille. Cris lupasi ja häipyi keittiöön. Huokasin ääneen, kurottelin viinipullon käteeni ja kaadoin lasiin täytettä. Niin perus-Crisiä tämä touhu taas että. Mutta vastaväitteeni unohtuivat saman tien kun sain ruokalautaseni nenän eteeni, sillä lautaselta tulevat tuoksut saivat mahani kurisemaan uudestaan nälästä. Tämän puolen miehestä olin unohtanut kokonaan. Kuinka mahtava kokki mies oli ja viihtyikin siellä hyvin kokkaillen kaikkea herkkua.

Lautasella oli kermaperunoita, höyrytettyjä kasviksia sekä täydellisellä kypsyysasteella oleva pihvi. Työnsin kuitenkin lautasen kauemmaksi ja tuijotin miestä haastavasti, sillä halusin kuulla hänen suusta tarinan.

- Nyt aukaiset sen turpavärkkisi ennen kuin mottaan sinua. Uhosin miehelle, joka alkoi nauraa minulle.

- Sama itsesi olet. Okei, okei. Tervetuloa kotiisi, Tanskaan. Olemme siis talossamme Koldingissa, jossa asumme kahdestaan kolmen koiran ja hevosesi sekä ponin kanssa.

Tuijotin miestä vain monttu auki enkä yksinkertaisesti saanut sanaakaan suustani. Paine vain kasvoi päässäni, mitä ihmettä tuo mies oikein selittää. Minähän asun Suomessa omassa kodissani, enkä todellakaan tuon hullun kanssa täällä Tanskassa!

- Me olemme kihloissa ja menossa naimisiin talvella, hääpäivämme on itse asiassa sovittu jouluaatoksi. Sinä olet töissä minun firmassani sihteerinä tällä hetkellä, mutta jahka saamme sinun tutkintosi muutettua tanskalaiseksi ja pääset aloittamaan tanskankielen kurssin niin mikä estää sinua hakemasta töitä puu- ja paperiteollisuudesta täältäkin.

Puristin ruokailuvälineitä käsissäni ja mietin, että hyökkäänkö ne käsissäni miehen kimppuun. Isken ne miehen silmiin pystyyn ja karkaan ovesta ulos. Hullu psykopaattihan tuo on, narsistinen mulkku. Kidnappasi, huumasi minut ja nyt väittää meidän olevan kihloissa. Ei jumalauta, tuijotin miestä epäuskoisin silmin.

- Sä et ole tosissasi! Huusin miehelle paiskaten käsissäni olevat tavarat lattialle. Tuoli kaatui kolisten selkäni takana kun nousin vauhdilla ylös.

- Ootko sä vittu ihan hullu? Sä kidnappaat mut ja oletat että mä alan sun kanssa leikkimään kotia ihan tuosta noin vain. Alan elämään niin kun onnellista elämää täällä Tanskassa sinun kanssa? Helvetti, uutisvälähdys sinulle herraseni, niin ei tule ikinä tapahtumaan. Tämän sanottuani lähdin makkariin pyörremyrskyn lailla ovi perässäni paukkuen ja saman tien kylpyhuoneeseen, johon linnoittauduin lukitun oven taakse.

Lysähdin ovea vasten antaen itkun tulla. Mikä helvetin juonenkäänne tämä oikein on mun elämässä? En minä ole tällaista tilannut. Miksei Cris ollut näin kiinnostunut minusta silloin kun asuin hänen luonaan tai kun olimme ylipäätänsä olleet yhdessä? Miksi silloin olin ollut hänelle yksi vitun hailee ja mitätön ihminen hänen elämässään? Nyt kun olin vihdoin ja viimein päässyt hänestä irti kaikilla tasoilla, niin olin taas täällä. Hänen elämässään!

- Aino, onko kaikki hyvin? Kuulin koputuksen ovelta ja Crisin huolestuneen äänen oven toiselta puolen.

- Painu helvettiin. Huusin miehelle itkuisella äänellä oveen nojaten. Minä en halua nähdä sinua. Kuulin kuinka ovenkahvaa käännettiin ja rynkytettiin.

- Avaa ovi, Aino! Mies käskytti minua paukuttaen nyrkeillä ovea.

- Minä sanoin että painu sinä vittuun sieltä oven takaa. MINÄ EN HALUA NÄHDÄ SINUA ENÄÄ IKINÄ, usko jo saatana!!!!!!!!! Huusin niin että kurkkuun sattui nojaten oveen koko voimallani. Silmiäni kirveli kaikista karvaista kyyneleistä joita olin vuodattanut. Sydämeen sattui tämä Crisin teko, mutta ennen kaikkea kaikki, koko historia mitä olimme yhdessä kokeneet. Kaduin sydämeni pohjasta sitä päivää kun olin tullut lomamatkalle Tanskaan ja olin tutustunut tähän mieheen. Ennen kaikkia kaduin sitä kun olin antanut itseni rakastua häneen.

Käperryin lattialle sikiöasentoon ja itkin lohduttomasti. Teki mieli hakata päätänsä lattiaan, jotta kallo halkeaisi. Samassa kylpyhuoneen ovi lentää sepposen selälleen. Cris tulee suunnilleen karmit kaulassa ovesta sisälle silmät huolesta suurena ja polvistuu saman tien viereeni. Minä vain hautaan pääni käsieni suojaan käpertyen entistä syvemmälle sikiöasentoon ja itken lujempaa. Mies kaappaa minut syliinsä kantaen minut sänkyyn.

Cris ei sano sanaakaan, peittelee meidät vain peiton alle vetäen minut itseänsä vasten ja antaa minun itkeä, olla rauhassa. Hän pitää minua vain sylissä ja on siinä vahvana minun vieressä, puhumattomana silittäen hiuksiani. Lopulta tuntien kuluttua nukahdan itkien uneen.

Herään aikaisten aamusta siihen kun uni vain yksinkertaisesti loppuu. Olenhan minä nukkunut viime päivinä enemmän kuin laki sallii. Ensin huumattuna varmaan vuorokauden verran, näin olin päätellyt, ja nyt silkasta uupumuksesta sekä itkemisestä yli kymmenen tuntia. Vilkaisen yöpöydällä olevaa kelloa ja se näytti ajaksi 5:38.

Olin edelleen Crisin kainalossa, olin ilmeisesti nukkunut siinä koko yön. Mies nukkui edelleen rauhallisesti ja hänen kasvoillaan oli tyynen rauhallinen ilme. Vetäisin keuhkoni täyteen hänen suihkusaippuansa tuoksua. Se oli niin sairaan tuttu tuoksu vuosien takaa että se kävi oikein kipeää sydämeen. Mutta tiesin tasan tarkkaa mitä minun oli tehtävä, minun oli häivyttävä tästä talosta hevon kuuseen, ja pian.

Varovasti hivutin miehen käden vatsani päältä pois ja visusti varoin herättämästä miestä. Hitaasti liu’utan itseäni kohti sängynlaitaa ja pian olenkin pois sängystä. Hiljaa kerään joitakin vaatteita makuuhuoneen vaatekaapeista. Olin niin kiitollinen siitä, että olin edellisenä päivänä penkonut kaappeja, joten tiesin tarkalleen missä mitäkin oli. Sain tarvittavat vaatteet ja hiivin hiljaa huoneesta ulos.

Kuvan oikeudet omistaa sen ottaja, eli minä

Kun ei voi unohtaa, osa III

Juuri ennen kuin orgasmi oli saavuttamassa minut, mies puski itsensä sisääni. Pohjaan saakka yhdellä työnnöllä. Tunne jota tunsin, sumensi paikantajuni, ja huusin nautinnollisesta kivusta. En muistanut kuinka isolta hän tuntui sisälläni, mutta pian lantiomme löysi yhteisen rytmin ja sulauduimme yhdeksi aalloksi. Anelin miestä vapauttamaan jalkani jotta saisin kietoa ne hänen lantionsa ympärille päästen nauttimaan hänestä joka milliltä. Cris vain puraisi minua nännistä nauraen ja kutsui minua kylkiluiden murskaajaksi. Kipu sävähti nännissäni ja se riitti sysäämään minut kuilun yli. Sain suunnattoman orgasmin joka kasteli joka paikan, jopa miehen etumuksen ja reidet.

- Tuhma tyttö! Cris torui minua virne suupielessä. Nyt minun pitää kuivata sinut. Näin sain taas vuosisadan suuseksiä joka loppui vasta siihen kun kiljuin miehen nimeä neljännen orgasmin kourissa. Nännini olivat hellinä Crisin sormien ja hampaiden jäljiltä, pilluni oli turvoksissa hänen suuresta mulkusta, kielestä ja sormista. Pääni oli sekaisin lukemattomista orgasmeista ja tiesin että mies oli vasta pääsemässä vauhtiin, sillä mies vapautti jalkani kääntäen minut vain vatsalleen sitoen jalkani niin että polveni olivat edelleen kaukana toisistaan, mutta nyt jalkani olivat sidottuina kantapäät kiinni saman puolen pakaroissa. Kiipeilijänköydet pureutuivat tiukasti reisiini ja mies kieputti niitä vielä muutaman kierroksen ranteideni nippusiteiden ympäri.

- Minun oma, rakas pikku pakettini. Cris murisi matalasti korvaani läpsien minua kovakouraisesti perseposkille nuollen korvaani. Miehen kädet vaelsivat vartalollani, koskien minua joka paikkaan. Kuin kertoen omistavansa tämän ja tämän paikan. Pian mies asettui taas jalkojeni väliin ja päästi kielensä valloilleen. Monen monta orgasmia, pökerryttävän monta myöhemmin Cris alkoi sovittaa mulkkunsa päätä hyvin liukastetun peräreikäni suulle. Uikutin hiljaa patjaa vasten sillä kroppani ja himoni olivat minut pettäneet jo aika päivää sitten. Jäljellä oli vain jäytävät lihakset ja edelleen Crisiä himoitseva nainen. Yllättäen mies suuteli rauhoittavasti kaulaani ja korvaani kuin kertoen olevansa hellävarainen. Varovasti hän työntyi sisääni, suuteli niskaani ja kuiskasi korvaani hiljaa: - Rentoudu, Aino. Rentoudu, nauti! Luota minuun.

Suljin silmäni ja hengähdin syvään peläten pahinta, mutta kerrankin homma sujui leikiten. Onnistuimme harrastamaan uskomatonta anaaliseksiä. Se oli kuumaa, raakaa naintia. Sain niin monta orgasmia että en pysynyt enää laskuissa mukana, viimein olin jo kuiskaamassa Thor kun Cris vihdoin ja viimein suureen ääneen karjaisten laukesi syvällä sisälläni. Tunsin kuinka hänen mulkkunsa sykki kauan ja viimein mies vetäytyi ulos minusta jääden kuitenkin viereen makaamaan henkeä haukkoen. Kuumana, hikisenä, kiinni minun kyljessä, lähellä. Meni tovi ennen kuin hän pystyi vetämään housut takaisin jalkaansa ja vapautti minut köysistä.

Minulla meni oma aikani hieroa käsiä ja jalkoja että niissä alkoi veri kiertää kunnolla jotta pystyin nousemaan seisomaan patjalta. Cris antoi minulle pyyhkeen jolla putsasin itseäni seksileikin liemistä ja hikipisaroista, kondomin mies oli jo nakannut auton lattialle mytyksi. Nostin hameen riekalettani lattialta, mutta siitä ei ollut enää päälle pantavaksi. Cris kuitenkin kaivoi minulle repusta miesten bokserit, t-paidan ja maastohousut. Otin ne vastaan ja käänsin miehelle selän pukeakseni ne päälle.

Äskeisen seksiaktin jälkeen minua jotenkin ujostutti ja halusin kasata ajatuksiani, sillä päässäni oli tällä hetkellä ihan liikaa tunteita, ajatuksia ja mietteitä. Kaikki vaatteet sopivat minulle kuin nakutettu joka sekin herätti mielessäni lisää kysymyksiä. Niitä alkoi jo olla aika lailla ja olinkin itse sitä mieltä, että nyt olisi aika alkaa saada vastauksia niihin. Käännyin miehen puoleen, mutta Cris ehti ensin. Nimittäin pistää minua terävällä injektioneulalla käteen ruiskuttaen minuun jotakin ainetta.

Tönäisin miehen kauemmaksi ja tuijotin häntä järkyttyneenä.

- Mitä vittua, Cris? Mitä peliä sä oikein pelaat? Huusin hyökäten miehen päälle kuin yleinen syyttäjä.

- Aino, näin on parempi. Selitän sinulle sitten kun heräät. Kauniita unia, kaunokainen. Cris selitti ja otti minun heikkenevät iskut vastaan kuuliaisesti. Tunsin kuinka voimani heikentyivät, liikkeeni muuttuivat hitaiksi ja pian silmissäni musteni. Cris nappasi minun velton kehoni hellästi syliini ja laittoi minut istumaan toviksi penkille, kun vaihtoi puhtaan lakanan patjalle.

Nopeasti hän kaivoi auton takaosasta löytyvästä isosta repusta peiton ja tyynyn levittäen ne patjalle ja peitteli minut kyljelleen peiton alle nukkumaan varmistaen, että hengitin. Sain suukon poskelle. – Sov godt, dejlige!

Herään pää tokkuraisena minulle ihan vieraasta parisängystä ja huoneesta. Ulkona paistaa aurinko ja ikkuna on raollaan ulos, josta huoneeseen tulvii raitista kesäilmaa huumaavan kukkien tuoksujen saattelemana. Nousen sängyssä istumaan, päässä vihlaisee ja pähkäilen että missä ihmeessä olen. Kiinnitän heti huomion, että minulla on sormus vasemmassa nimettömässä. Minulle täysin vieras valkokultasormus jota en ollut koskaan ennen nähnyt. Paniikissa kiskon sormuksen irti ja luen vapisevin sormin mitä sen sisällä lukee. Aino <3 Christian 1.8.2018. Sormus tippuu minun sormistani sänkyyn ja ponkaisen sängystä ylös tuli hännän alla. Mitä helvettiä täällä tapahtuu? Missä mä oikein olen?

Päässäni huimaa ja joudun ottamaan yöpöydästä tukea. Siinä näen minun almanakkani, yhteiskuvan minusta ja Christianista kesältä 2002 kun asuin miehen luona Tanskassa sekä kelloni ja muita koruja. Tavaroita joita minulla on kotona. Mitä helvettiä? Mitä ne tekevät täällä, minulle ihan oudossa paikassa? Pelkoa nousi kuristamaan kurkkuani ja kaikki tämä saa pääni entistä enemmän sekaisin.

Kuin myös se, että huomaan makuuhuoneen kirjahyllyssä valokuva-albumeita ja kirjoja kotoa, vaatekaapeissa minun kokoa olevia vaatteita kun auon niiden ovia, seinillä valokuvia minusta ja Christianista. Kierrän huonetta ympäri, käyn huoneeseen kuuluvassa kylpyhuoneessa ja löydän sieltä minun kemikaliotuotteita, lääkkeitäni ja meikkejäni.

Pakenen takaisin sänkyyn sillä tuntuu, että pääni halkeaa ihan justiinsa ja heikotus saa minut huonovointiseksi. Sen tajuan, että omassa kodissani en ole, se on varma se. Huomaan yöpöydällä lasillisen vettä, juon sen sillä kurkkuni on aivan kuiva. Nousen uudestaan sängystä ja päätän lähteä huoneesta, minun on pakko saada selville missä olen.

Avaan huoneen oven ja astelen upeaan takkahuoneeseen. Paljas puulattia on ihanan viileä jalkojen alla, ison avotakan rätisevä tuli tuo lämpimän kontrastin kesäiseen ilmaan. Isolla pöydällä on upea kimppu kesäkukkia. Tunnistan osan kukista, osa on minulle aivan outoja. Seinällä on suurenmoisia peuran- ja kauriintrofeita, lisää valokuvia minusta ja Christianista sekä Christianista metsästämässä kuin myös minusta hevosen selässä. Katson kuvia hämmästyneenä. Sivupöydällä on läjä tanskankielisiä hevos- ja metsästyslehtiä sekä Koldingin paikallissanomalehti. Olinko Tanskassa? Toiko mies minut Tanskaan? Miksi?

Kuulin kolinaa talon perukoilta joten suunnistin sinne. Tulin suureen keittiöön jossa näin Crisin valmistamassa hellan ääressä ruokaa, jalassaan rennot college-housut ja ilman paitaa tietty. Hetkeksi jään ihailemaan miehen jumalaista kroppaa, mutta alistuneena pudistan päätäni. Ei tätä enää minulle... Keittiön ikkuna on auki, mutta keittiössä tuoksuu silti taivaalliselta. Huomaan että minulla on suunnaton nälkä mahan muristessa kovaan ääneen.

- Ihanaa, sinä olet vihdoinkin herännyt. Ja juuri sopivasti illalliselle. Cris ilahtui ja tuli halaamaan minua.

Annoin miehen halata minua, sillä en edelleenkään tajunnut mistään mitään. Annan miehen taluttaa myös minut keittiön vieressä olevaan isoon ruokailutilaan ja istuttaa minut katettuun ruokapöytään. Pöydässä on minun lempiastioita, Villeroy & Bochin New Wavenin alkuruoka- ja pääruoka-astiat sekä kristalliset viinilasit. Nopeasti mies tarjoilee meille ruuat minun silmäillessä ympärilleni tilaa jossa istun.

Tila on upea, kuin myös koko talo mitä on tähän asti nähnyt sitä. Rakennuksen tyylistä olen tullut siihen lopputulokseen että olen todellakin Tanskassa jossain maaseudulla ja tämän talon täytyy olla Crisin talo. Kysymys vaan kuuluu että mitä helvettiä minä teen täällä? Ja miksi minusta on täällä näin helvetisti kuvia? Ihan sama mihin katson on siellä kuva minusta yksin tai yhdessä Crisin kanssa. Aika spookia jos minulta kysytään.

Lopulta yksi iso kuva kiinnitti minun huomioni. Juuri sillä hetkellä kun oltiin aloittamassa syömään Crisin tarjoilemaa alkuruokaa, hänen tekemäänsä kermaista sienikeittoa. Nousin ylös ja menin katsomaa kuvaa lähemmin. Kuva oli jonkin sortin hää- tai kihlakuva. Olin ihan varma, että se oli Agnetan ja Crisin, Crisin ensimmäisen vaimon mikäli oli Crisiä uskominen, mutta päästyäni lähemmäksi tajusin tuijottavani omaa naamaani onnellisena morsmaikkuna. Kädessäni olevan lusikka tippui maahan ja käännyin hitaasti katsomaan Crisia joka oli noussut seisomaan.

Oma on kuva ja kaikki sen oikeudet

Kirjan viemää

On se upeaa kun omistaa niin mahtavan mielikuvituksen ja taidon nähdä yllättävän loogisia unia. Joten sain seuraavan kirjani idean taas yhdestä unestani ja siitä se on lähtenyt kypsymään... Olen sitä jo parikymmentä sivua kirjoittanut. Tässä teille vähän maistiaista kyseisestä kirjasta:

                   PROLOGI

Ilmavirta iski vasten kasvojani kun oli minun vuoroni hypätä ulos koneesta. Juuri ennen ponnistustani tyhjään, minuun iski paha aavistus. Tunne siitä, että nyt ei ole kaikki niin kuin pitäisi. Siinä kohtaa oli enää vaikea perääntyä, sillä joukkueemme viimeinenkin mies, joukkueemme johtaja Sean joka oli myös minun mentorini, paras ystäväni ja sielunkumppanini, oli loikannut myös pimeyteen minun jälkeen. Valitettavasti pimeys vaihtui äkisti yksittäisiin valokeloihin ja ympärillä räjähtäviin ammuksiin.

Helvetti, hyppäsimme keskelle vihollista, oli ensimmäinen ajatukseni ja manasin tiedustelumme alimpaan helvettiin. Mutta laskuvarjon varassa ja painovoiman armoilla oli hyvin vähän mitä pystyi tekemään. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin odottaa pääsyä alas, joko elävänä tai kuolleena. Varmistin että aseeni oli hyvin kiinni rintaani vasten, radiopuhelin omassa kotelossaan ja lisäammukset tallessa.

Vasemmalta puolen kuulin ähkäisyn kun Jason otti itseensä osuman. Saman tien hänen varjonsa lähti kaartamaan jyrkästi vasempaan ja pian kadotin hänet näkyvistä kokonaan. Ei saatana, tää keikka menee ihan vituiksi.

Vilkuilin ympärille, muu joukkue oli pysynyt hyvin kasassa ja maahankaan ei ollut enää pitkästi. Ajatukseni olivat jo siinä mitä olisi tehtävä heti kun pääsisin maahan kunnes kaiken tämän katkaisi valtava jysähdys minun vasemmassa kyljessäni joka sai ilmat pakenemaan koko kehostani. Hetken haukoin happea kuin kala kuivalla maalla. En onneksi tuntenut kipua, mutta jokin painava laskeutui selkääni ja pian takkini oli läpimärkä verestä.

Paiskauduin maahantulossa selälleni sillä jostain syystä jalkani eivät ottaneen alle laskeutumisessa. Joka puolella viuhui luodit, aseet rätisivät. Kaiken tämän kaaoksen keskellä oli minun joukkueeni. Näin sivusilmästä kuinka Sean mätkähti maahan ja jäi paikalleen makaamaan yhdeksi mytyksi.

Irrotin oman varjoni ja ryömin hänen luokseen. – Sean! Oletko kunnossa? Kysyin mieheltä ravistaen häntä. Ei vastausta, joten tartuin häntä vauhdilla olkapäistä ja lähdin raahaamaan kivien taakse suojaan. Max tuli auttamaan minua. Aaron oli jo kivien luona ampumassa meille suojatulta. Jasonia ja Timiä en nähnyt missään.

Huusin Aaronille että ottaa yhteyden komentopaikkaan, nyt tarvitaan ilmatukea ja medical evacuation välittömästi. Itse keskityin katsastamaan Seanin tilanteen. Mies oli yltä päältä veressä ja tajuton. Älysin hyvinkin nopeasti, että hänen tilanteessa ei ollut hyvä. Yhtäkkiä mies tuli tajuihinsa. – Sean, me hypättiin keskelle vihollista. Jason ja Tim ovat kadoksissa. Pyysin…

Sean nappasi minua rinnuksista kiinni ja kiskaisi lähemmäksi keskeyttäen raporttini. – Lilja, elä elämääsi. Nyt! Sean sai vaikeroitua minulle veren pulputessa hänen suustaan. Sitten hänen silmänsä pyörähtivät ympäri ja hän kuoli käsiini. Jättäen minut yksin tähän paskaan maailmaan, selviytymään ihan yksin.

Tuijotin omia käsiäni, ne olivat ihan veriset. Niissä oli Seanin verta.

Sellaista, mitä tuumaat?