- Christian Mikkel Hansen.
Mitä helvetin vittua tää on? Miksi sinusta ja minusta on täällä joku kihlakuva?!
Tietääksemme me emme ole kihloissa?!? Huusin naama punaisena miehelle. Otin
seinästä tukea sillä minusta tuntui että joku imaisi huoneesta kaiken
hengitettävän ilman. Vedin pitkiä imaisuja ilmaa sisään ja puhalsin pitkään
ulos. Muutaman hengittelykerran jälkeen, ajatukseni alkoi kulkea taas paremmin.
- Itse asiassa olemme. Cris
totesi ykskantaan tullen lähemmäksi yrittäen ottaa minua kädestä kiinni. Siinä
kohtaan minuun iski paniikki ja sain nopeasti jalat alleni. Päässäni takoi vain
ajatus että nyt pakoon. Tuo mies on täysin hullu! nyt etsi tiesi lähimmälle
poliisiasemalle, sieltä Suomen suurlähetystöön ja takaisin Suomeen. Pois
täältä, pakoon, pakoon, takoi päässäni ajatus kristallinkirkkaana.
Juoksin keittiön ohi ja
löysinkin tieni eteisen. Olin jo ulko-oven ovenkahvassa kiinni ja aukaisemassa
ovea kun Cris sai minut kiinni. Mies tyylipuhtaasti taklasi minut vasten ovea.
Hän lukitsi käteni päälle, etten pääsisi enää käsiksi oven kahvaan. –
Rauhoituitko? Mies kysyi selkäni takaa. Olin niin vittuuntunut, että sain vain vaivoin
nyökättyä. Cris käänsi minut niin että olimme nokatusten. Ja ihan liian liki
toisiamme, jos minulta kysytään. Aikani mulkoilin miestä ja päädyin
sylkäisemään ison klimpin suoraan häntä silmään. Sitten stressi purkautui
hillittömään naurunpyrskähdykseen kun tuijotin miehen epäuskoista ilmettä.
- Aino, rauhoitu! Voi luoja
sinun kanssa… Mies ärähti ja heitti minut vaivattomasti palomiesotteella
olallensa kantaen takaisin ruokailuhuoneeseen. Minua vain koko tilanne nauratti
joten nauraa räkätin koko matkan ulko-ovelta ruokahuoneeseen.
Vauhdilla mies istutti minut
takaisin tuolilleni jolloin naurunikin loppui kun näin hänen vakavan ilmeen.
Cris vannotti minua käyttäytymään kunnolla luvaten kertoa minulle koko tarinan
ruokailun aikana. Sitten Cris istuutui minua vastapäätä, pyyhki räkäklimpin
jämät silmästänsä vilkuillen minua murhaavasti. Minä vain nostelin hartioitani
välinpitämättömästi kuin viestien, sinä tämän aloitit. Mies laski servietin
käsistänsä ja huokaisi syvään kuin kasaten itsensä.
- Otatko sinä valkoviiniä?
Se on sinun lempiviiniäsi. Cris kysyi vihdoin lämpö äänessään. Katsahdin miestä
ja pulloa miehen kädessään. Hätkähdin sillä pullo tosiaan oli minun
suosikkiani. Mistä ihmeestä hän senkin voi muistaa?
Nyökkäsin vaisusti ja otin
kiitollisena täytetyn lasin käteeni. Kulautin melkein koko lasillisen kerralla
alas, sillä minusta tuntui kuin olisin sen tarpeessa. Olin Tanskassa vastoin
omaa tahtoani, kuulemani perusteella olin kihloissa Crisin kanssa ja kaikki loppu
olikin hämärän peitossa. Että niin hyvin olivat asiat meikäläisellä. Samassa mahani
murahti vaativasti, sillä sienikeiton viettelevä tuoksu oli kantautunut
nenääni.
Alkuruoka meni hiljaisuuden
vallitessa minun lappaessa keittoa suuhuni. Lopulta kärsivällisyyteni ei enää
kestänyt vaan rykäisin ja mulkaisin Crisiä. – Sinulla oli jotain kerrottavaa
minulle?
- Aivan, mutta odota hetki.
Haen ensin pääruuat meille. Cris lupasi ja häipyi keittiöön. Huokasin ääneen,
kurottelin viinipullon käteeni ja kaadoin lasiin täytettä. Niin perus-Crisiä
tämä touhu taas että. Mutta vastaväitteeni unohtuivat saman tien kun sain
ruokalautaseni nenän eteeni, sillä lautaselta tulevat tuoksut saivat mahani
kurisemaan uudestaan nälästä. Tämän puolen miehestä olin unohtanut kokonaan. Kuinka
mahtava kokki mies oli ja viihtyikin siellä hyvin kokkaillen kaikkea herkkua.
Lautasella oli
kermaperunoita, höyrytettyjä kasviksia sekä täydellisellä kypsyysasteella oleva
pihvi. Työnsin kuitenkin lautasen kauemmaksi ja tuijotin miestä haastavasti,
sillä halusin kuulla hänen suusta tarinan.
- Nyt aukaiset sen
turpavärkkisi ennen kuin mottaan sinua. Uhosin miehelle, joka alkoi nauraa minulle.
- Sama itsesi olet. Okei,
okei. Tervetuloa kotiisi, Tanskaan. Olemme siis talossamme Koldingissa, jossa
asumme kahdestaan kolmen koiran ja hevosesi sekä ponin kanssa.
Tuijotin miestä vain monttu
auki enkä yksinkertaisesti saanut sanaakaan suustani. Paine vain kasvoi
päässäni, mitä ihmettä tuo mies oikein selittää. Minähän asun Suomessa omassa
kodissani, enkä todellakaan tuon hullun kanssa täällä Tanskassa!
- Me olemme kihloissa ja
menossa naimisiin talvella, hääpäivämme on itse asiassa sovittu jouluaatoksi.
Sinä olet töissä minun firmassani sihteerinä tällä hetkellä, mutta jahka saamme
sinun tutkintosi muutettua tanskalaiseksi ja pääset aloittamaan tanskankielen
kurssin niin mikä estää sinua hakemasta töitä puu- ja paperiteollisuudesta
täältäkin.
Puristin ruokailuvälineitä
käsissäni ja mietin, että hyökkäänkö ne käsissäni miehen kimppuun. Isken ne
miehen silmiin pystyyn ja karkaan ovesta ulos. Hullu psykopaattihan tuo on,
narsistinen mulkku. Kidnappasi, huumasi minut ja nyt väittää meidän olevan
kihloissa. Ei jumalauta, tuijotin miestä epäuskoisin silmin.
- Sä et ole tosissasi!
Huusin miehelle paiskaten käsissäni olevat tavarat lattialle. Tuoli kaatui
kolisten selkäni takana kun nousin vauhdilla ylös.
- Ootko sä vittu ihan hullu?
Sä kidnappaat mut ja oletat että mä alan sun kanssa leikkimään kotia ihan
tuosta noin vain. Alan elämään niin kun onnellista elämää täällä Tanskassa
sinun kanssa? Helvetti, uutisvälähdys sinulle herraseni, niin ei tule ikinä
tapahtumaan. Tämän sanottuani lähdin makkariin pyörremyrskyn lailla ovi
perässäni paukkuen ja saman tien kylpyhuoneeseen, johon linnoittauduin lukitun
oven taakse.
Lysähdin ovea vasten antaen
itkun tulla. Mikä helvetin juonenkäänne tämä oikein on mun elämässä? En minä
ole tällaista tilannut. Miksei Cris ollut näin kiinnostunut minusta silloin kun
asuin hänen luonaan tai kun olimme ylipäätänsä olleet yhdessä? Miksi silloin
olin ollut hänelle yksi vitun hailee ja mitätön ihminen hänen elämässään? Nyt
kun olin vihdoin ja viimein päässyt hänestä irti kaikilla tasoilla, niin olin
taas täällä. Hänen elämässään!
- Aino, onko kaikki hyvin?
Kuulin koputuksen ovelta ja Crisin huolestuneen äänen oven toiselta puolen.
- Painu helvettiin. Huusin
miehelle itkuisella äänellä oveen nojaten. Minä en halua nähdä sinua. Kuulin
kuinka ovenkahvaa käännettiin ja rynkytettiin.
- Avaa ovi, Aino! Mies
käskytti minua paukuttaen nyrkeillä ovea.
- Minä sanoin että painu
sinä vittuun sieltä oven takaa. MINÄ EN HALUA NÄHDÄ SINUA ENÄÄ IKINÄ, usko jo
saatana!!!!!!!!! Huusin niin että kurkkuun sattui nojaten oveen koko
voimallani. Silmiäni kirveli kaikista karvaista kyyneleistä joita olin
vuodattanut. Sydämeen sattui tämä Crisin teko, mutta ennen kaikkea kaikki, koko
historia mitä olimme yhdessä kokeneet. Kaduin sydämeni pohjasta sitä päivää kun
olin tullut lomamatkalle Tanskaan ja olin tutustunut tähän mieheen. Ennen
kaikkia kaduin sitä kun olin antanut itseni rakastua häneen.
Käperryin lattialle sikiöasentoon
ja itkin lohduttomasti. Teki mieli hakata päätänsä lattiaan, jotta kallo
halkeaisi. Samassa kylpyhuoneen ovi lentää sepposen selälleen. Cris tulee suunnilleen
karmit kaulassa ovesta sisälle silmät huolesta suurena ja polvistuu saman tien
viereeni. Minä vain hautaan pääni käsieni suojaan käpertyen entistä syvemmälle
sikiöasentoon ja itken lujempaa. Mies kaappaa minut syliinsä kantaen minut
sänkyyn.
Cris ei sano sanaakaan,
peittelee meidät vain peiton alle vetäen minut itseänsä vasten ja antaa minun itkeä,
olla rauhassa. Hän pitää minua vain sylissä ja on siinä vahvana minun vieressä,
puhumattomana silittäen hiuksiani. Lopulta tuntien kuluttua nukahdan itkien
uneen.
Herään aikaisten aamusta
siihen kun uni vain yksinkertaisesti loppuu. Olenhan minä nukkunut viime
päivinä enemmän kuin laki sallii. Ensin huumattuna varmaan vuorokauden verran,
näin olin päätellyt, ja nyt silkasta uupumuksesta sekä itkemisestä yli kymmenen
tuntia. Vilkaisen yöpöydällä olevaa kelloa ja se näytti ajaksi 5:38.
Olin edelleen Crisin
kainalossa, olin ilmeisesti nukkunut siinä koko yön. Mies nukkui edelleen
rauhallisesti ja hänen kasvoillaan oli tyynen rauhallinen ilme. Vetäisin
keuhkoni täyteen hänen suihkusaippuansa tuoksua. Se oli niin sairaan tuttu
tuoksu vuosien takaa että se kävi oikein kipeää sydämeen. Mutta tiesin tasan
tarkkaa mitä minun oli tehtävä, minun oli häivyttävä tästä talosta hevon
kuuseen, ja pian.
Varovasti hivutin miehen
käden vatsani päältä pois ja visusti varoin herättämästä miestä. Hitaasti
liu’utan itseäni kohti sängynlaitaa ja pian olenkin pois sängystä. Hiljaa
kerään joitakin vaatteita makuuhuoneen vaatekaapeista. Olin niin kiitollinen
siitä, että olin edellisenä päivänä penkonut kaappeja, joten tiesin tarkalleen
missä mitäkin oli. Sain tarvittavat vaatteet ja hiivin hiljaa huoneesta ulos.
 |
| Kuvan oikeudet omistaa sen ottaja, eli minä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti