Meri ja ihminen

Kuin kaksi kaarnaa
käpertyvä toisiinsa
kiinni,
ovat meri
ja ihminen
luotuja toisilleen.

Suolan tuoksu,
lempeä tuuli
kiertyy molempien
ympärille
tehden kahdesta
yhden,
täydellisen.

Myrskyävä meri,
levoton sielu
kulkevat käsi kädessä.
Yhdessä kantaen
äärettömän yli.
Luoden rauhaa
ja vapautta.

Satama on portti
merelle,
aukko ihmisen.
Pimeys ei voi erottaa,
majakka luo valon.

Kantaen yli karikon,
vieden vettä pitkin.
Yli kaipuun,
yli synkkyyden.

Laskien ankkurin
turkoosiin nautintoon.
Antaen kaiken sen.
Rikkauden,
elämän vapauden
ja tunteen.
Olet matkalla.

Omistan tämän kuvan ja sen oikeudet

Vapaa

Valkea ruuna
katsoi kaukaisuuteen,
tunsi tuulen,
näki maailman.
Tiesi että
aika on.
Lähteä, jättää
hyvästit.
Lempeästi hörähti,
puhalsi lämmön
sydämeeni.
Kyynel vierähti,
valkea ruuna
oli vapaa.

Omistan tämän kuvan oikeudet, ei käyttöön

Huume

Tässä on yksi mun runo, jota olen pikkaisen muokannut laulun sanoiksi tms. Tai en mä tiedä mikä tämä on. Runoelma =D

Rakkaus on mahtavin

huume mihin ihminen

voi olla pysyvästi koukussa.

Mutta miten saisi

itsensä vieroitettua tästä

sydäntä paisuttavasta, 

äärimmäisen

huumaavasta kamasta

itseänsä rikkomatta kun

apteekki on sulkenut

lopullisesti ovensa?

Lyöden laudat oviensa eteen ja

Suljettu- lappu hiljaa 

tuulessa keinuen.

Vieroitusoireet valtaavat kehosi

saaden sinut 

himossasi tekemään

tekoja joita et uskonut 

pystyväsi tekemään,

puhumaan sanoilla joita et ikinä

uskonut uskaltavasi lausua ääneen.

Vain äänettömästi kuiskattuina,

pimeässä, peiton alla 

olet ne uskaltanut 

sydän pamppaillen lausua.

Mutta kuinka paljon olet valmis

maksamaan, jotta saisit itsellesi

seuraavan annoksen 

rakkauden huumetta?

Ainetta jolla voit lunastaa itsellesi

ikuisen rakkauden.

Ainetta, joka saa sinut puhumaan

rakkauden kieltä.

Alkukantaista kieltä, elämän kieltä.

Oletko valmis myymään itsesi

halvalla, vain saadaksesi annoksen?

Saadaksesi tyydytyksen, elämän

täyttymyksen, rakkauden.

Kuva: https://www.pikrepo.com/fiidg/brown-bear-plush-toy-holding-red-heart-ornament

Blogi hiljaisella käynnillä

Tämä blogi elää nyt hiljaiseloa. Blogisti kun on sairaalassa hyvässä lääkityksessä, joten proosaa ei pahemmin irtoa. Minulla on käytössä vain tabletti, kotona olisi läppäri ja ulkoinen kovalevy pullollaan tekstejä.

Mutta palaan tekstien muodossa heti kun kotiudun. Sillä välin saatan heittää tänne pienimuotoisia runon tekeleitä, mitä nämä lääketokkuraiset aivot suostuvat tuottamaan.

Se että olet kipeä, ei tee sinusta huonompaa ihmistä. 

Se että sinun vaivasi ei ole näkyvä, ei tee sinusta valehtelijaa. 

Se että et itke kipuasi, ei tee sinusta tunteeton.

Se että et saa 10000 askelta täyteen päivässä, ei tee sinusta laiskaa.

Se että burana ei auta sinua kivussa, ei tee sinusta narkkaria.

Se että olet koko ajan väsynyt ja alakuloinen, ei tee sinusta masentunutta.

Sinä olet vahva, sinä olet kipukroonikko.

Merestä runo

Olin keväällä kansanopiston luovan kirjoittamisen kurssilla. Se oli upea kurssi joka haastoi kirjoittamaan runon yhdestä sanasta, novellin yhdestä kuvasta tai mitä ikinä opettaja meille keksikään. Tässä tekstissä oleva runo on satoa tuolta kurssilta. Opettaja antoi meille kerran kotitehtäväksi mennä ulos johonkin itselle rakkaaseen paikkaan ja tehdä aistihavaintoja. Niiden pohjalta piti kirjoittaa runo tai tarina.

Itse rakastan merta, joten ajelin meren rantaan eräänä keväisenä päivänä. Minun aistihavainnoista syntyi tämä runo.

Lokin kaarto,

tuulen humina.

Suunnaton vapauden

tunne,

meren tuoksu ja

hiljainen kohina.

Tyhjyys allasi,

tähtitaivas päälläsi.

Sen kaiken kun löydät,

tiedät olevasi kotona.

Meren syleilyssä,

rakkaan kainalossa.