Tässä blogissa pöytälaatikko-wannabekirjailija paljastaa tekstinsä koko kansalle.
maanantai 4. tammikuuta 2016
Vapaa
Valkea ruuna katsoi kaukaisuuteen, tunsi tuulen, näki maailman. Tiesi että aika on. Lähteä, jättää hyvästit. Lempeästi hörähti, puhalsi lämmön sydämeeni. Kyynel vierähti, valkea ruuna oli vapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti