Olin keväällä kansanopiston luovan kirjoittamisen kurssilla. Se oli upea kurssi joka haastoi kirjoittamaan runon yhdestä sanasta, novellin yhdestä kuvasta tai mitä ikinä opettaja meille keksikään. Tässä tekstissä oleva runo on satoa tuolta kurssilta. Opettaja antoi meille kerran kotitehtäväksi mennä ulos johonkin itselle rakkaaseen paikkaan ja tehdä aistihavaintoja. Niiden pohjalta piti kirjoittaa runo tai tarina.
Itse rakastan merta, joten ajelin meren rantaan eräänä keväisenä päivänä. Minun aistihavainnoista syntyi tämä runo.
Lokin
kaarto,
tuulen
humina.
Suunnaton
vapauden
tunne,
meren tuoksu
ja
hiljainen
kohina.
Tyhjyys
allasi,
tähtitaivas
päälläsi.
Sen kaiken
kun löydät,
tiedät
olevasi kotona.
Meren
syleilyssä,
rakkaan
kainalossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti