Jälki

- Oletko nyt varma? Nyt vielä voit perua. Muhkeapartainen mies nahka-liivissä kysyi käheästi minulta.

                      Nyökkäsin tuskin näkyvästi ja vetäisin henkeä kiivaasti kun mies kiskaisi minun silkkisiä alushousujani alemmaksi paljastaen alaselkäni persikkaisen ihon sekä pakaran kauniin pyöreyden. Nöyryytyksen tunteet palasivat mieleeni, sapenmakuinen oksennus nousi kurkkuun ja minun piti yskäistä, että sain henkeni kulkemaan normaalisti. Puristin rystyset valkoisena nahkatuolia etten löisi miestä. Raapisi häntä kasvoihin ja sylkisi hänen päälle kaikki mahdolliset haukkumasanat sekä syytökset.

Vavahdin tuntiessani hänen kuuman kätensä pakarallani. Sisäinen pako-kauhu valtasi mieleni kun muistot löysivät tiensä takaisin päähäni. Pimeys, veren-maku suussa, sokaiseva kipu nivusissa, pahanhajuinen hengitys kasvoillani, kädet kaulani ympärillä kiristäen otettaan, huulilleni kuivuvat pyynnöt lopettaa.

Sipaisin poskeani, sillä märkää ja suolaista valui valtoimenaan. Pyyhin ne vaivihkaa ettei partajeesus näkisi niitä. Tunsin ensimmäisen iskun, kipu oli pyörryttävä ja haukoin henkeäni. Päätin, että tämän kerran, vielä tämän kerran suostun olemaan hakattavana. Tämän jälkeen kävelisin ovesta ulos ja sulkisin sen perässäni. Ikuisiksi ajoiksi.

Pian kipuun kuitenkin turtui, niin kuin joka kerralla, ja se muuttui tasaisen turruttavaksi, minut kokonaan nieleväksi sykkeeksi. Pian se synkronoituisi minun oman sydämen sykkeeni kanssa. Pupum, pupum. Takoisi korvissani ja sielussani.

Kivun muuttaessa muotoa tulin tietoiseksi sinun tuoksustasi. Siitä tuoksusta mikä oli ennen huumannut minut ja saanut minut himokkaaksi, oli muuttunut pistävän, kärkkääksi myrkyksi nenässäni. Tuoksuksi jonka halusin pestä pois iholtani ja huuliltani. Tuoksun, jonka halusin lukita pimeään kellariin, ettei se enää koskaan viettelisi yhtäkään ihmistä.

Pelkäsin, että hakkaamisesta johtuva kipu veisi minut äärirajojeni ulkopuolelle ja etten enää hallitsisi omaa mieltäni ja kehoani. Mutta isku iskulta tiesin saavani jotakin sellaista joka minut vapauttaisi sinun kahleista. Ikuisiksi ajoiksi.

Harmaahapsinen mies pyyhkäisi alaselkääni kostealla liinalla ja kertoi olevansa valmis. Hän pyöräytti tuolia ympäri, että näkisin tuloksen peilistä. Silmiini kihosivat kyyneleet ja helpottuneena halasin nallekarhumaista, isoa prätkämiestä. Hämillisenä mies hymyili minulle hymyä, joka valaisi mieleni ja sieluni.

Ylpeyttä tuntien astuin ulos kesän kuumuuteen, silmilläni uudet aurinkolasit, jaloissani korkeakantaiset sandaletit jotka nostivat rotusääreni uusiin ulottuvuuksiin ja päälläni oli kepeä kesämekko joka nuoli ihoani. Vihdoin ilman tuskaa, viikkoja kestävää henkistä kidutusta ja sieluani raastavia sanoja, uskalsin kulkea ylväänä, vapaana naisena pitkin katuja.

Toivotin sinut tervetulleeksi oman elämäsi helvettiin ja vankilaan, minä olisin nyt oman elämäni kuningatar. Niin kuin juuri selkääni hakattu tribaalitatuointi teksteineen julistaisi. 

Kuva: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Female_Back_tattoo.jpg