suunnaton kipu.
Kaverikseen saanut on
unettoman yön,
hikisen peiton.
Hoitajien askeleet lempeät,
kuin kuiskien
kertovat sinulle
avusta lämpöisestä.
Ihmisen kosketus iholla,
tuo jo itsessään
avun riutuneelle
kivusta nääntyneelle
sielulle.
Kohtalotoverin
rauhoittava hengitys
valaa uskoa siihen,
että huomenna
on parempi päivä.
Lääke saa
mielen kiertymään,
pään sekaisin.
Kivun loikkimaan
karkuun,
juoksemaan nurkan
taakse odottamaan
hetkeä jolloin
olen heikoimmillaan.
Iskeäkseen taas
hampaansa minun
issiakseen saaden
uuden tuskan aallon
valtaamaan tämän
hiestä märän pedin.
Kirjoitettu yöllä klo 4.37 odottaen kipupiikin vaikutuksen alkamista.
 |
| Kuva: Facebookin ryhmä Mietteitä maalta, en omista kuvaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti