Vaaleanpunainen pony

Siinä hän seisoi valetulla kaivonkannella lämpimänä loppukesän päivänä. Paita verestä punaisena, isot kyyneleet juoksivat pitkin poskia sekoittuen leuan isosta haavasta pulppuavaan vereen. Tyttö huusi täyttä kurkkua, polki jalkaa koska leukaan koski ja lempipaita jossa oli korissa istuva koira, oli pilalla. Kädessä hän puristi ohikulkijalta saatua veristä nenäliinaa joka ei ollut auttanut tyrehdyttämään haavan verenvuotoa.

Onneksi pihaan kurvasi hopeanhohtoinen Saab jota tytön äiti ajoi. Oli lähellä ettei tytön äiti ajanut autoa muovisen autokatoksen ohi, väistäen keskelle pihaa jätettyä pyörää. Silmät suurina ja sydän kauhua täynnä ryntäsi tytön äiti tyttärensä luokse kysyen mitä on tapahtunut. Nikottelun lomassa sai tyttö kerrottua mitä oli sattunut.

Juuri asfaltoitu tie, jyrkät hiekalla olevat ojanpenkat, pyörän takarengas lipesi ojan puolelle ja lento pyörän ohjaustangon yli. Leuka edelle asfalttiin ja nopeasti bitumiin sekoittui punainen veri. Täyttä kurkkua huutaen ja itkien oli tyttö raahannut pyörää vähän matkan päässä olevaan kotiin. Vastaantulijat yrittivät auttaa häntä, mutta sinnikkäästi tyttö halusi kotiin sanoen että äiti tulisi ihan kohta. Lohdutukseksi tyttö oli saanut ihanalta pariskunnalta ksylitolipurkan, jonka piparmintun maku oli aikoja sitten lakastunut. Pariskunta myös yritti saada verenvuodon tyrehtymään, mutta haava oli iso ja syvä.

Tytön äiti tarttui häntä kädestä ja vei kellariin suihkuun. Suihkussa putsattiin haava, joka näytti pahalta. Taitaa tarvita lääkäriä. Tuumasi työn äiti ja tuuppasi tytön puhtaissa vaatteissa auton takapenkille. Leuan alle punainen pesuvati ettei veri sotkisi tytön vaatteita tai auton harmaata sisustaa. Kaasu pohjaan ja sora ropisi pihalla kun auto syöksyi tielle. Vauhdilla ensiapuun jossa tarvittiin neljä sairaanhoitajaa pitämään tyttöä aloillaan, kun hän kuuli että haava tarvitsi tikkejä. Tytön silmien eteen nousi kuva isosta ompelukoneesta johon hänet laitettaisiin ja sinne hän ei halunnut. Hän huusi, repi, riuhtoi ja puri. Hän huusi kuin syötävä ja hoitajilla oli täysi työ pitää hänet aloillaan. 

Onneksi tytön äiti ymmärsi mistä kenkä painoi ja kysyi tytöltä, että saako haavan ommella, kunhan ei tikkejä laiteta. Vihreät silmät kuivuivat kyynelistä saman tien ja ujo hymy nousi työn huulille. Pieni hikisen pään nyökkäys ja lääkäri lupasi vain ommella. Pian tytön leukaa koristi kolme ommelta, ei tikkiä. Palkaksi lääkäri antoi tikkarin ja tarran. Tytön äiti myös antoi hänen istua etupenkillä ajomatkan kotiin. Lupasi vielä, että kotona tehtäisiin lämpimiä voileipiä ja illalla luettaisiin Pupu Tupunaa iltasatuna. Tytön huulille palasi hymy ja pian ei hän edes muistanut leuan olevan ommeltu.

Pihalle päästyään hän pomppasi autosta ja meni potkaisemaan omaa pyöräänsä. Tyhmä pyörä, hyvin tyhmä pyörä! Hän tuumasi vaaleanpunaiselle Ponylle hiljaa. Hänen äitinsä nappasi tytön kainaloon, huokaisi helpotuksesta ja vannotti tyttöä siitä, ettei enää ikinä lähtisi yksin pyörällä mihinkään ilman lupaa. Tyttö vakuutti hymyillen ja loikki kotitalon rappuset innolla ylös luetellen mitä kaikkea hän halusi lämpimiin voileipiinsä.

Kuva: https://www.flickr.com/photos/surfergirl30/36001791403