Kun ei voi unohtaa, osa XV (The End)

Cris säpsähti kosketustani ja tunsin kuinka hänen selkänsä lihakset jännittyivät, mutta pian ne pehmenivät kun huuleni liikkuivat kohti seuraavaa arpea keskiselässä. Tovi siihen meni, että sain kaikki hänen selkänsä arvet suudeltua. Hellästi, mutta varmasti tartuin hänen lanteisiin ja käänsin miehen ympäri.

Aloitin hänen alavatsan arvesta tutkimusretkeni kohti Crisin kasvoja. Päästyäni kurottelin suutelemaan miestä. Suudelmamme oli täynnä tunteita. Jätetyksi tulemisen pelkoa, sydänsuruja, pettymyksiä, kaipuuta, mutta ennen kaikkea se oli täynnä lämpöä. Huohottaen irrottauduin suudelmasta. Hellästi mies aukaisi pyyhkeeni ja antoi sen tippua maahan. Nopealla liikkeellä mies vaihtoi meidän paikkamme ja nosti toisen jalkani pesuallasta vasten.

Tiesin heti mitä oli tulossa ja odotus sekä halu vihlaisivat mahassani. Kuulin kuinka kondomin kääre repäistiin selkäni takana. Pian mies sovitti kaluansa aukolleni ja yllättävän hellävaroin teki tilaa sille. Nakkasin kärsimättömänä hiukset taakseni ja ne märkänä läsähtivät selkääni vasten, joka tuntui oudolla tavalla hyvältä. Mies kouraisi tukun hiuksiani käteensä ja pakotti kasvoni kiinni peiliin.

Samassa voimakkaalla lanteen liikkeellä hän oli minun sisässäni. Tämä jo sai minut orgasmin partaalle, en voinut ymmärtää kuinka mies sen teki. Toisella kädellä mies piti minua allasta vasten ja aloitti työntönsä. Ne olivat aggressiivisia, nopeita ja tekivät minut hulluksi. Olisin nakkonut hiuksiani ellei ne olisivat olleet Crisin tiukasti kiinni olevassa nyrkissä.

Ennen kuin tajusin, olin saamassa orgasmia. Se tuli syvältä ja se tuli voimalla. Puristin kädelläni pesualtaan reunaa ja huusin kiihkoni pihalle. Cris päästi hiukseni ja otti molemmilla käsin lanteistani kiinni. Orgasmistani huolimatta mies jatkoi säälimättömiä työntöjään ajaen minut saman tien toiseen orgasmiin. Tämä oli tuttua Crisiä, ajaa minut hulluuden partaalle seksin avulla.

Monen päätäni hämärtävän orgasmin jälkeen, Cris kiristi entisestään tahtia. – Jeg elsker dig. Cris karjaisi työnnettyään viimeisen työnnön ja puristi sormensa vielä syvemmälle lantioni lihaan.

Tutisevin jaloin laitoin istumaan kylpyhuoneen lattialle, mutta mies vain otti ja lähti. Itse kävin uudestaan suihkussa ennen kuin menen makuuhuoneeseen. Matkalaukkuni oli auki lattialla ja otin sieltä rasvatuubin. Cris oli jo sängyssä lukemassa joitain papereita. Rasvasin itseni ja vedin päälleni t-paidan sekä pikkuhousut. Ryömin peiton alle ja tuijotin kattoon. Tajusin että tämä olisi viimein yöni täällä, tässä talossa ja ajatus tuntui jotenkin haikealta.

Hivutin itseni Crisin viereen. – Saanko nukkua kainalossasi tämän yön? Mies vilkaisi minua papereidensa lomasta ja nosti toista kättänsä. Pujahdin sinne ja laskin pääni miehen rinnalle. Nukahdin nopeasti sillä päivä oli ollut raskas. Cris jatkoi papereidensa lukua, mutta ei siitä meinannut tulla mitään kun minä tuhisin hänen kainalossaan. Mies hymyili kun näki että hänen antamansa kaulakoru oli minulla. En ollut nakannut sitä menemään niin kuin olin kihlasormukselle tehnyt.

Loppujen lopuksi väsymys vei voiton miehestäkin ja hän laittoi paperit sivuun sammuttaen lukuvalon. Cris kääntyi kyljelleen vetäen minut syvemmin syliinsä. – Toivotan sinulle hyvää kotimatkaa ja toivottavasti löydät onnen kotimaastasi. Muista, että olet minulle aina tärkein. Mies supisi hiuksiani vasten ja antoi minulle suukon päälaelleni.

Ihan liian aikaisin herätyskello herätti meidät ja meillä molemmilla oli vaikeuksia nousta sängystä. Siellä oli lämmin ja hyvä olla, mutta lento lähtee ajallaan ja siihen on kerittävä. Pujahdin lokoisiin matkavaatteisiin ja suljin matkalaukun. Ovelta vielä vilkaisin makuuhuonetta jossa olin nukkunut viime kuukaudet. Vilkaisin myös kuvaa minusta, jonka olin edellisviikkona teetättänyt ja kehystänyt Crisille. Olin laittanut sen miehen yöpöydälle. Kuvan takana oli teksti tanskaksi: Aikamme on katoavaa, mutta muistot. Ne pysyvät.

Keittiössä sain teekupin käteen. – Anteeksi kun ei ole sämpylöitä. Toivottavasti saat viimeisen sämpylän kentällä ennen koneeseen menoa. Cris pahoitteli.

- Ei se mitään, aika opetella taas syömään ruisleipää muutenkin. Kuittasin ottaen jääkaapista itselleni jukurtin. Sitten olikin aika hyvästellä koirat. Suurimman halauksen ja itkuiset lähtöterveiset sai Nemo. Koirasta olo tullut kuin minun varjo ja se olikin ainoa koira, joka sai nukkua makuuhuoneen lattialla.

Cris nosti matkalaukkuni Audin tavaratilaan minun loikatessa apukuskin penkille. Ajo lentokentälle kestäisi reilu pari tuntia ja tiesin, että siitä tulisi pitkä matka. Minä kun olin innoissani kotiin paluusta, kun taas Crisistä näki selvästi, ettei hän halunnut päästää minua luotaan.

Vähän ennen lentokenttää Cris antoi minulle minun oman lompakkoni ja passini. Samoin kuin oman puhelimeni, joka oli kuitenkin sammutettu. Aukaisin lompakkoni ja siellä oli kaikki tallessa. Vilkaisin miestä ihmeissään. – Onko sinulla ollut nämä koko ajan? Miksi?

- Minähän sanoin ettet sinä ole täällä vankina, joten ne oli minulla hyvässä tallessa. Tallessa juuri tätä päivää varten. Minä kun tunnen sinut, rakkaani. Cris selitti alakuloisesti.

Hypistelin tavaroitani ihmeissään pyörittelen miehen sanoja mielessäni sen ajan kun mies ajoi auton parkkiin. Laitoin saadut tavarat kassiin ja käteni osui Crisin minulle antamaan kalliiseen älypuhelimeen. Ojensin sitä takaisin Crisille, joka kuitenkin puisti päätänsä. – Se on sinun. Siitä on nyt poistettu kaikki estot joten nyt se toimii niin kuin älypuhelimen kuuluukin. Vaihdat vain Suomessa siihen suomalaisen sim-kortin.

Häkeltyneenä tästäkin lahjasta pomppasin autosta ulos ja menin ottamaan matkalaukkuani takatilasta. Herrasmiehenä Cris veti laukkuni perässään lähtöterminaaliin. Tsekkasin itseni lennoille itsepalvelu-koneelta. Saatuani liput käteen, käännyin Crisiä kohti joka ojensi minulle matkalaukkuani.

Mies veti minut halaukseen, tiukkaan sellaiseen. – Hyvää kotimatkaa ja pidä itsesi naisena, Aino.

- Kiitos, Cris. Mutta vastaa minulle, miksi päästät minut kotiin jos kerta rakastat minua niin? Kysyin mieheltä ja imaisin itseeni viimeisen kerran miehen tutun turvallista tuoksua.

- Siksi koska suurinta rakkautta on osata päästää irti. Mies kuiskasi hiljaa ja suuteli minua poskelle. Sitten hän oli poissa. Tuijotin hänen peräänsä kauan ennen kuin otin matkalaukkuni, vein sen drop-in tiskille ja suunnistin kohti turvatarkastusta.

Nakkasin käsilaukkuni ja takkini läpivalaisulinjalle kävellen itse metallinpaljastimesta läpi. Kaikki sujui moitteettomasti ja nakkasin takin takaisin päälleni. Sillä jokin minua vilutti nyt, olinkohan tulossa sairaaksi.  Vaistomaisesti käteni menivät taskuihin aivan niin kuin olisin ulkona. Toisessa taskussa tunsin jotakin metallista. Vedin esineen taskusta ja hyvä etteivät jalkani pettäneet alta. Kävelin lähimmälle tuolille istumaan.

Kihlasormus. Se oli Crisin minulle antama kihlasormus. Katsoin tätä valkokultaista sormusta tarkemmin. Siinä oli vain yksi timantti keskellä, se oli yksinkertaisen tyylikäs. Huomasin sen olevan samaa sarjaa kuin kaulakoruni. Varmasti sarjaan olisi vielä rannekoru ja korvakorut olemassa. Löytyisiköhän sarja myös Suomesta?

Mutta se, että Cris oli salaa laittanut sen takkini taskuun. Miksi? Sitten muistin Crisin sanat: suurinta rakkautta on päästää irti. Hän ei halua muistaa minua enää, hän ei halua mitään mikä muistuttaisi minusta. Hän hävittää minut elämästään. Sillä tämän sormuksenhan piti olla meidän tulevan yhteisen elämämme pohja.

Vapisevin sormin asetan sormuksen sormeeni ja se istuu siihen täydellisesti. Nyt kun tarkemmin muistelin, niin Crisillä oli samantyylinen sormus omassa sormessaan. Hän halusi olla kihloissa kanssani, mutta minä en. En ollut päivääkään pitänyt sormusta sormessani. Sen oli täytynyt tuntua miehestä pahalta, mutta olinko välittänyt siitä. En tietenkään. Olin ollut niin täynnä pyhää vihaa.

Samassa minulle välähti mitä minun piti tehdä. Juoksin omalle lähtöportille ja löysin sieltä onneksi työntekijän. Vauhdilla selitin tanskaksi kuinka siskoni oli joutunut onnettomuuteen ja tästä syystä vauva on syntymässä ennen aikaisesti. En missään nimessä voi lähteä nyt, joten saisinko ruumaan menevän matkalaukun pois?

Nainen kuunteli minua otsa rypyssä ja soitti yhden puhelun. – Laukkusi on nyt poimittu pois lennolta ja se toimitetaan löytötavara-tiskille. Oletettavaa on, ettet myöskään tule lennolle?

Nyökyttelin ja kehotin antamaan paikkani jollekin muulle. Lisäohjeiksi sain mennä matkatavaroiden noutoaulaan numero kaksi, josta kyseinen tiski löytyisi. Kiitin naista ja kiisin kohti alakertaa väistellen ihmisiä. Lopulta löysin oikean tiskin ja siellähän matkalaukkuni oli. Minun piti kirjoittaa joku lappu ennen kuin saisin laukkuni. Vauhdilla sutaisin nimikirjoitukseni lappuun ja sain laukkuni kouraani.

Seuraavaksi syöksyin lentoaseman rautateitä kohti. Toivoin mielessäni että seuraava juna lähtisi pian. Ihan sama vaikka pitäisi vaihtaa junaa, kunhan pääsisin lähtemään. Onnekseni seuraava suora juna Koldingiin lähtisi puolen tunnin päästä. Ostin automaatista lipun ja huokaisin helpotuksesta. Olin onnekas kun minulla oli kruunuja lompakossani. Perillä saisin vielä taksin kotiin. Kyllä, kotiin.

Kolmen tunnin junamatka oli elämäni pisin ja mieleni kävi ylikierroksilla, etten saanut nukutuksi, vaikka taatusti olisin unen tarpeessa. Olin ihmeissäni että mitä helvettiä mä täällä teen. Munhan pitäisi olla koneessa matkalla kotiin, omaan kotiin, Suomeen. Mutta nyt istuinkin pää ajatuksia täynnä junassa kohti Koldingia. Ei helvetti, tämä on ihan järjetöntä, mutta silti samalla hyvin selkeää. Jotenkin vain tiesin, että tämä on se mun tie ja ainoa oikea ratkaisu. Jokin sisälläni kertoi, että ei ole muuta tietä.

Asemalta nappasin taksin ja annoin kuskille Crisin osoitteen. Matkan varrella huomasin tutun kukkakaupan ja pyysin kuskia pysähtymään sen kohdalla. Tarvitsisin kukkia. Nopeasti silmäilin kukkakimppuja lasikaapeissa ja valitsin upean, kaksivärisen kimpun. En halunnut sitä käärittäväksi, sille olisi käyttöä ihan kohta.

Pysäytin taksin tallin taakse, en halunnut sen ajavan pihaan asti. Maksoin kuskille viimeisillä rahoillani. Hyppäsin tavaroideni kanssa autosta ulos ja odotin, että taksi lähti takaisin. Jätin matkalaukkuni portin viereen ja jännittynein askelin kävelin pihalle. Helpotuksekseni huomasin molempien autojen olevan pihalla sekä talossa olevan valot monessakin huoneessa. Lähemmäksi päästyäni kuulin olohuoneesta basson matalan sykkeen, Cris kuunteli rokkia vähän isommalla volyymilla tänä iltana.

Pääsin yllättävän lähelle ovea ennen kuin koirat nostivat metelin. Nemon ääni kaikui ylimpänä. Oven takana tarkistin, että minulla oli kaikki tarvittava ja koputin oveen voimalla. Koirat haukkuivat kahta lujemmin, mutta sihautin niille napakan komennon lopettaa ja onnekseni haukkuminen lakkasi.

Näin kuinka ovenkahva alkoi kääntyä ja mahassani painoi jännitys. Varsin masentuneen sekä itkeneen oloinen Cris avasi oven viskilasi kädessään ja häkeltyi nähdessään minut hänen ovella. – Saanko tulla vaimoksesi? Kysyin ääni väristen Crisiltä. Toisessa kädessä minulla oli sormukseni ja toisessa kukkakimppu.

Crisin kasvoilla kulki sen sata eri tunnetta ennen kuin miehen kasvoille nousi hymy. Hän kiskaisi minut syliinsä ja suuteli minua rajusti. – Naturligvis, min elskede. Sitten hän pujotti sormuksen sormeeni. Sormeen johon se kuuluukin. Suudelma jonka vaihdoimme ovella, oli paras mitä olimme koskaan kokeneet yhdessä. Se kertoi meille molemmille sen, että rakkaus voittaa aina. Kikatin kun mies nappasi minut kantoon ja kantoi sisälle taloon. Meidän yhteiseen kotiin.

Kuva: https://pixabay.com/fi/photos/rengas-timanttisormus-
wedding-ring-4279990/

Kun ei voi unohtaa, osa XIV

Elämämme valui takaisin omaan uomaansa Crisin kännien jälkeen, mutta silti jokin tumma häilyi yllämme koko ajan. Jokin sanaton asia, asia josta välttelimme puhumasta. Se oli minun lähtöni takaisin Suomeen, joka oli vain kolmen asian takana. Minun tikkien poisto, jälkitarkastus ja kielikurssin loppukoe.

Tikkien poisto meni hyvin ja sain vihdoin ruveta rasvaamaan haavaa. Tämän ansiosta kutina ja kiristely hävisi täysin. Välillä alavatsaa vihlaisi varsinkin jos tein liian innolla tallitöitä. Harmikseni olin ratsastuskiellossa jälkitarkastukseen saakka, mutta onneksi siihen ei ollut enää kauaa. Ehtisin ratsastaa Kallella parin viikon verran kunnes lähtisin Suomeen.

Vihdoin koitti jälkitarkastuksen aika. Cris ajoi meidät sairaalaan ja jäi kanssani odottamaan poliklinikalla. Olin hermona jolloin mies otti käteni omaansa ja antoi suukon rystysilleni. Tämä rauhoitti mieltäni, mutta silti jalkani tuntuivat veteliltä kun nimeni huudettiin. Tutkimus oli kattava sisältäen ultran ja sisätutkimuksen. Onneksi lääkärini sanoi, että kaikki on kunnossa ja paraneminen on ollut täydellinen. Sain terveen paperit ja näin ollen kaikki rajoitukset purettiin.

Olin niin onnellinen että halasin Crisiä odotusaulassa. Painoin pääni hänen rintaansa vasten ja miehen tasainen sydämen lyönti tuntui mukavalta. Lääkäri käveli ohitsemme ja näki halauksemme. – Nyt vain uutta vauvaa tekemään. Hän sanoi iskien silmää. Tunsin kuinka Cris tiukensi halausta ja minulle levisi nolouden puna poskilleni. Sanoiko juuri herra tohtori, että harrastakaa seksiä?

Autossa tapamme mukaan välttelimme puhumasta mitään kotiinlähdöstäni. Tosin emme me myöskään vauvapuuhista puhuneet, mutta onneksi Cris keksi että voisimme mennä juhlan kunniaksi syömään Jensen’s Bøffhusin. En vastustanut ajatusta yhtään, sillä sen paikan pihvit olivat taivaallisia. Jälkiruuaksi ahdoin itseeni vielä suklaakakun. Mielessäni jo kuvittelin huomista ratsastuskertaa Kallen kanssa, siitä tulisi haastavaa, mutta kuinka upeaa on päästä hevosen selkään. Mikäli pääsisin edes koko hevosen selkään, tuumin mielessäni astellessamme takaisin autoa kohti. Tai no, minä taisin vaappua menemään ruokamahani kanssa.

- Mä pääsin läpi, mä pääsin läpi! Huusin Crisille tanskaksi juostessani hänen luo olohuoneeseen. Olin juuri tehnyt kielikurssini loppukokeen kiitettävin pistein. Myös aikaisemmin lähettämäni etätehtävät oli hyväksytty, joten tämä tarkoitti että kurssi suoritettu.

- Oikeasti? Cris hypähti pystyyn ja otti minut vastaan kun syöksyin kädet levällään häntä halaamaan.

- Kyllä, mä osaan nyt tanskaa. Et usko kuinka hyvältä se näyttää CV:ssä. Tosin kieltä täytyy pitää yllä jotenkin. Löytyyköhän omasta kirjastosta tanskankielisiä kirjoja? Puhua pälpätin enkä huomannut kuinka Cris ilme synkkeni.

- Tätä täytyy juhlia. Huudahdin ja juoksin hakemaan viinakaapista kuohuviiniä. Vein sen toviksi pakkaseen viilenemään ja nostin kaapista kaksi viinilasia. Minun touhutessa keittiössä, Cris tuli sinne paperin kanssa. Sanaakaan sanomatta mies ojensi lapun minulle ja huomasin sen lentolipuksi.

- Cris, mikä tämä on? Kysyin vaikka tiesin tasan tarkkaa.

- Minä tiesin, että pääset läpi kurssista joten varasin sinulle huomiselle lennot kotiin.

- Huomiselle?!? Rääkäisin ja olin onnellinen ettei minun aikaisemmin nostamat viinilasit olleet enää kädessä. Ne olisivat taatusti tippuneen maahan hajoten tuhansiksi palasiksi. Mutta miksi minusta tuntui, että sama oli tapahtumassa sydämelleni. Taas.

- Haluat varmaan jo kotiin. Lähden hakemaan mansikoita ja suklaakakkua kuohuviinin kaveriksi. Mene sinä pakkaamaan, siellä on sinulle uusi, iso matkalaukku. Cris totesi ykskantaan, otti autonavaimet ja lähti ovesta ulos. Jäin keittiöön suu auki miehen perään katsomaan.

Makuuhuoneessa minua odotti kuin odottikin uusi matkalaukku, ihan niin kuin Cris oli sanonut. Vähin äänin aloin keräämään siihen tavaroitani vaatekaapista, kirjahyllystä ja yöpöydältäni. Emmin hetken meidän yhteiskuvan kanssa, mutta laitoin sen vaatteiden alle. Hain vielä kielikurssin paperit työpöydältäni ja sitten olin valmis. Tunsin kuinka jännitys levisi kehooni. Huomenna illasta olisin Oulussa.

Olin aukaisemassa kuohuviinipulloa kun Cris tuli takaisin. Hän antoi tuomisensa minulle ja asetin ne tarjolle, jotka kokosin isolle tarjottimelle. Kannoin tarjottimen varovaisesti olohuoneeseen etten kaataisi avattua kuoharia. Sain laskettua sen lasipöydälle ilman vahinkoja. Kaadoin molemmille kuohuviiniä, lastasin lautaselle ison palan suklaakakkua sekä kasan mansikoita.

- Aino, minulla on sinulle jotakin. Vähän niin kuin lahja kaikesta, ajasta täällä. Kuulin miehen äänen selän takaa. Olin kääntymässä, mutta Cris kielsi. Tunsin kuinka hän pujotti kaulalleni korun. Vaistomaisesti käteni hakeutui korulle ja muodosta tunsin sen olevan sydän.

Miehen saatua kiinnitettyä korun, käännyin ympäri. – Kiitos Christian, ei sinun olisi tarvinnut ostaa mitään. Hymyilin miehelle ennen kuin menin ihailemaan koruani eteisen peilistä. Se oli upea, uskomaton oikeastaan. Valkokultainen sydän jonka keskellä oli timantti. Ihailin korua sillä minulla ei ole ikinä ollut mitään niin upeaa.

Melkein hiljaisuudessa söimme herkut ja joimme pullollisen kuohuviiniä. Minua jännitti kotiin lähtö ja Crisillä oli taas toisenlaiset asiat ja tunteet mielessä. Hän tunsi ensimmäistä kertaa elämässä sen tunteen, kun sydän särkyy ja hän ei pitänyt siitä tunteesta yhtään. Kaikista pahinta asiassa oli se, että se olin minä joka sen tekisin. Miestä kauhistutti nyt jo lähtöni jälkeiset päivät kun minun tuoksuni leijailee talossa, mutta minä en olisi siellä enää.

Nousin keräämään astiat ja vein ne keittiöön. Katsoin kelloa ja huomasin, että se oli iltatallin aika. Siitä tulisi pitkä sillä joutuisin jättämään jäähyväiset Kallelle ja Cikolle. Me kun lähtisimme aamusta niin aikaisin kohti Kastrupia, etten olisi enää aamutallia tekemässä. Huokaisten vedin tallitakkini niskaan ja lähdin koirien kanssa ulos. Itsekin olin oppinut hakemaan hevoset yhdessä laitumelta, niin ei tarvinnut tehdä kahta reissua. Tallin ovella aukaisin pariovet ja sitten vain otin hevosilta riimut päästä. Molemmat osasivat kävellä omiin karsinoihinsa iltaruualle.

Suljin molempien ovet ja laitoin niiden riimut omille paikoilleen. Menin valjashuoneeseen, jossa sivelin viimeisen kerran Kallen upeita varusteita. Olin googlettanut että Kallen koulusatula oli maksanut toista tuhatta euroa eikä kankikuolaimet tai perussuitsetkaan olleet halpoja. Myös kaikki loimet mitä hevosilla oli, olivat merkkiloimia ja todella kalliita. Jos totta puhutaan, en ollut koskaan nähnyt näin laadukkaasti varustettuja hevosia.

Palasin tallin puolelle ja huomasin, että ahmatti Ciko oli jo ruokansa syönyt. Pieni pää tuli oven reunalle ja kumarruin hellimään ponia. Annoin yhden Cikon lempinamin eli kuivatun omenan. Poni kiitti minua tästä sotkemalla kasvoni omenamössöön. Kuulin että Kallekin oli saanut ruokansa syötyä ja tiesin, että tästä tulisi vaikeaa. Taputin vielä kerran ponia ja siirryin Kallen karsinan eteen.

Ihailin hevosta ensin kauempaa ja nyt jo silmäni kostuivat. Astuin lähemmäksi Kallen lempinami eli sokerinpala kädessäni. Herkun syötyään Kalle vetäisi minut päällään oveen kiinni ja sain painaa pääni hevosen kaulaa vasten. En enää edes muista mitä kaikkea sopotin hevoselle kyynelteni lomasta. Vielä viimeinen silitys ja minun oli lähdettävä. Maailman vaikeinta oli painaa tallinovi perässäni kiinni. Unelmahevoseni jäisi Tanskaan minun lentäessä kotiin.

Sisällä riisuin tallivaatteet eteiseen ja mietin, mitähän Cris tekisi niille. Menin keittiöön pesemään käteni ja juomaan lasillisen vettä. Yhtäkkiä sain päähän, että minun on mentävä suihkuun vaikka aamulla olin jo käynyt. Halusin pestä itseni puhtaaksi tallin hajuista ja hevosista. En halunnut viedä niitä kotiin muuta kuin muistoina.

Painuin suihkuun ja lämpimän veden alla itkin loput itkuni. Halusin olla Crisin edessä vakaa, oma itseni. Tulin suihkusta ulos ja löysin Crisin nojaamasta toiseen pesualtaaseen pelkästään collegehousut jalassa. Ihailin miehen upeasti muodostunut selkää jota koristivat tatuoinnit ja arvet rinta rinnan.

Mies oli niin syvissä mietteissä, ettei hän huomannut kun hiivin hänen selkänsä taakse. Halusin suudella jokaista arpea joka miehen selässä on. Näin jättäisin jäähyväiset tälle miehelle, käymällä hänet läpi kokonaan. Aloitin tämän matkani painamalla huuleni hänen vasemmassa olkapäässä olevalle arvelle. Käteni lähti hakemaan minulle seuraavaa kohdetta jota voisin suudella.

Kuva: https://www.flickr.com/photos/73569497@N00/4659815616