Kun ei voi unohtaa, osa V

Olin kompastua hämärässä oven takana makaaviin kahteen koiraan, jotka hämmästyneenä nostavat päätänsä tuijottaen minua. Nopeasti kumarrun rapsuttamaan molempia ja päätän pukea vaatteeni niiden vieressä lattialla istuen. Näin viestitän niille, että en ole millään muotoa uhka tai vieras talossa. Se oli hyvä idea sillä koirat rauhoittuivat.

Koirat ovat ilmeisesti Crisin metsästyskoiria, karkeakarvaisia saksanseisojia. Hienoja yksilöitä molemmat olivat, hyvässä karvassa ja lihassa. Sekä äärimmäisen ystävällisiä, sillä vaatteiden pukemisesta ei meinannut tulla mitään. Sain valtavasti märkiä nuolaisuja naamaan ja pelkäsin, että Cris heräisi siihen kynsien rapinaan mikä koirien tassuista lähti. Onneksi olin pian pukenut päälleni ja pääsin etenemään äänettömästi eteiseen.

Eteisessä nappasin ensimmäisen takin joka käteen sattui ja kuinka ollakaan takin taskussa oli autonavaimet. Täydellistä, tuumin mielessäni. Koirat olivat seuranneet minua eteiseen. Mietin kuumeisesti kuinka estää niitä sinkoamasta minun perääni ulko-ovesta kun kiskoin minun kokoani olevia tennareita jalkaan. Koirat tuskin ymmärtävät suomea tai englantia. Sitten onneksi muistini kätköistä nousi tanskankielinen käskytyssana: paikka.

Sihautin käskevällä äänellä komennon ja ihmetyksekseni koirat tottelivat, kun aukaisin ulko-oven. Ne jäivät seistä pönöttämään korvat höröllä paikoilleen. Ovi narahti pahaenteisesti ja minusta todella kovaäänisesti, mutta en enää välittänyt siitä. Olin nimittäin vihdoinkin talosta ulkona. Hiljaa vedin oven perässäni kiinni ja varoin visusti ettei se kolahda liian lujaa.

Piha oli tyypillinen vanhan maatalon sisäpiha, jossa päätalon ympärillä oli navetta ja kaksi muuta maatilan rakennusta, uskoisin että ne ovat varastoja. Heti talon edessä oli kaksi autoa parkissa. Kaivoin taskusta auton avaimet ja painoin lukkojen aukaisunappia. Bemarin vilkut välähtivät aamun hämärässä ja kiitin mielessäni, että makuuhuoneessa oli hyvät pimennysverhot. Hymyilin itsekseni sillä en ollut koskaan päässyt ajamaan noin upeaa autoa kuin nyt pääsisin. Kyseessä oli nimittäin vauhtihirmu M5.

Rivakasti kävelin auton luo ja aukaisin oven. Olin jo menossa autoon kun olin kuulevinani navetasta hevosen hirnahduksen. Istuin autoon ja olin  starttaamassa autoa, mutta sitten hevosihmisen uteliaisuus voitti. Varsinkin kun muistin edellisillan keskustelun Crisin kanssa. ”…ja hevosesi kanssa.” Ei helvetti, halusin nähdä hevosen edes vilaukselta ennen lähtöäni.

Nousin autosta ja vilkaisin taloa pelko kurkkua kuristaen. Edelleen hiljaista eikä mitään liikettä missään. Hiivin navetan ovelle ja aukaisin sen hiiren hiljaa. Astuin sisään ja pysähdyin oven suuhun. Vedin sisääni ihanaa tallin tuoksua. Tallissa tuoksui hevonen, heinä, olki, nahka ja kaura. Annoin silmien tottua hämärään ja samalla vilkuilin ympärilleni. Navetta oli kokenut täyden muodonmuutoksen ja siitä oli tehty moderni kahden hevosen talli. Isommasta karsinasta kurkki tumma hevosen pää. Lähestyin hevosta varovasti. Huomasin karsinan ovessa nimikyltin, josta luin että hevonen oli ruuna nimeltä Caesar II. Ikää hevosella oli kahdeksan vuotta ja rodultaan herra oli tanskalainen puoliverinen. Omistajaksi oli merkitty minut.

Tämä salpasi hengityksen ja minun oli nojattava karsinan oveen. Minulla oli oma hevonen! Tästä olin haaveillut siitä asti kun oli alkanut 6-vuotiaana ratsastamaan Männikön tallilla. Uteliaana hevonen tuli heti tutkimaan kuka minä olin. Silmäilin hevosta ja huomasin heti, että kyseessä oli todella upea, jalo ilmestys. Taputin hevosta kaulalta ja ruuna laski päänsä olalleni puhaltaen lämmintä ilmaa niskaani. Viereisestä karsinasta kuului myös kahinaa joten vilkaisin myös sinne ja siellä oli maailman suloisin pieni poni. Täytyi olla Ceasarin tallikaveri.

Samassa ilmeisesti valjashuoneesta alkoi kuulua pahaenteisestä murinaa ja jokin raapi ovea. Se kolmas koira, tajusin saman tien! Luikahdin nopeasti tallin ovesta ulos ja salpasin oven huolella kiinni. Kiirehdin takaisin autolle. Onneksi talo näytti edelleen hiljaiselta. Istahdin auton istuimelle ja sivelin vauhtihirmun rattia. Toivottavasti saisin pidettyä tämän kaunottaren tiellä jos joudun ajamaan lujaa, sen verta on hevosia ja vääntöä tässä kaunottaressa.

Silmäni iskeytyivät heti isoon ajotietokoneen näyttöön. Mahtavaa, tässä kamppeessa olisi navigaattori. Minulla kun ei ole hajuakaan missä olen ja miten pääsen täältä pois. Se on satavarma, että Cris herää kun lyön tämän auton moottorin käyntiin ja kaasuttelen pois pihalta. Vilkuilin bemarin vieressä olevaa autoa, se oli Audin iso maasturi. Hieno auto sekin, mutta ei siinä ole lähellekään niin paljon tehoja kuin tässä joten ei mies ainakaan ajamalla minua kiinni saa. Sen olen päättänyt.

Keräsin itselleni voimia tulevaan koitokseen ja painoin vapisevalla sormella start-nappia. V8-moottori jyrähti käyntiin sellaisella voimalla, että sydämessäni jysähti. Moottori murisi matalalta ja se oli upea, seksikäs ja ennen kaikkea alkukantainen ääni. Valitettavasti en voinut jäädä sulosointuja kuuntelemaan pitemmäksi aikaa vaan laatikosta pakki päälle ja helvettiin täältä. Käskytin autoa ja hiekka lentäen lähdin pihasta. Ihan pelkällä aavistuksella otin käännöksen oikealle. Luojalle kiitos se oli fiksu päätös, sillä tie vei isommalle tielle. Siitä käännyin summan mutikassa vasemmalle.

Ajelin tovin kauemmaksi Crisin talolta ennen kuin uskalsin alkaa näpyttelemään navigaattoria. En tiennyt oliko Koldingissa poliisilla omaa asemaa, mutta muistin että Fredericiassa oli joten päätin että sinne oli turvallisempi mennä. Joten hain navigaattorilta Frederician poliisiaseman, joka löytyikin osoitteesta Nørre Voldgade 22. Matkaa oli vajaa 40 kilsaa. Vilkaisin auton bensatilannetta ja ilokseni huomasin, että tankki oli melkein täynnä. Ongelma olisi tietysti se, että poliisiasema aukeaisi vasta klo 8 ja nyt se oli vasta kuusi, matkaan menisi noin 40 minuuttia.

Pitäisi siis ajella pitkin Fredericiaa ennen poliisiaseman aukeamista. Mutta ensin pitäisi päästä sinne asti, sillä Cris olisi taatusti jo perässäni. Tosin minun etuni oli se, että mies ei yhtään tiedä missä olin. Silti joka ikinen auto joka tuli minua vastaan, sai karvat pystyyn niskassani ja vilunväreet juoksemaan pitkin selkäpiitäni. Halusin niin pois täältä.

Saadakseni hermoni kuriin, käynnistin auton äänentoistojärjestelmän ja paikallisen radiokanavan tunnus lävähti ruutuun. Rihannan ja Eminemin äänet täyttivät auton heidän laulaessa yhteistä hittibiisiään ”Love the way you lie”. Naputin rattia ja lauloin kovaäänisesti mukana kunnes ajatukseni pysähtyi kappaleen sanoihin. ”Now I know we said things, did things. That we didn't mean and we fall back into the same patterns. Same routine, but your temper's just as bad, as mine is. You're the same as me, but when it comes to love, you're just as blinded. Baby please come back, it wasn't you. Baby it was me, maybe our relationship isn't as crazy as it seems.”
Ärtyneenä napsautin radion pois päältä ja puhisin kiukkuisena. Piti tuostakin kappaleesta tulla Cris mieleen, ja miksi juuri nyt. Monet kerrat olen kipaleen tahtiin tanssinut yökerhossa eikä kappaleen sanomassa ollut koskaan mitään ongelmaa minulle. Mutta nyt, kappaleen sanat upposivat minuun kuin kuuma veitsi voihin. Miten yksi ihminen voikaan painella oikeita nappeja minussa?

Vähän ennen kuin minun piti kääntyä sille tielle josta pääsen nousemaan ramppia pitkin moottoritielle, bemari sai saman mystisen virtojen katoamiskohtauksen kuin minun omakin auto Suomessa. Se vain sammui. Ohjasin auton pientareelle. Yritin startata autoa uudestaan, mutta mitään ei tapahtunut. Ei yhtään mitään! Hakkasin käsillä rattia ja huusin suoraa huutoa pettymyksestä. Tämä ei ole todellista. Mikä ihmeen kirous minulla on autojen kanssa? No, ei kait se auta muuta kuin liftata tieni Fredericiaan.

Samassa näin taustapeilistä kun jotenkin tutunoloinen Audi lipui taakseni. Mitä helvettiä täällä tapahtuu, ähkäisin ääneen kun näin Cris istuvan kuskin paikalla Audissa. Kuinka Cris voi olla täällä? Mistä mies voi tietää minun olevan juuri täällä? Sitten minulla välähti. Bemari on hänen autonsa, joten totta kai hänellä on, jäljitin omassa autossaan. Minä helvetin idiootti en muistanut kuinka konkari Cris on näissä hommissa. Hän on jenkkiarmeijan kouluttuma eliittisotilas ja tehnyt sitä työtä koko elämänsä.

Samassa mies aukaisi kuljettajan oven. – Lähdit sitten aamuajelulle? Mulkaisin Crisiä niin kiukkuisesti kun saatoin sanomatta sanaakaan, mutta mies vain nykäisi minut autosta ulos taluttaen minut Audin etupenkille. Cris istutti minut voimallisesti penkille ja ilme kertoi, että parempi pysyä vain aloillaan. Hän haki bemarin avaimet autosta ja lukitsi auton. Sitten hän hyppäsi Audin ratin taakse yhdellä sulavalla liikkeellä. Hän vilkaisi tielle ja pyöräytti autolla vihaisen u-käännöksen.

Kuva: https://pxhere.com/fi/photo/1286289 

Kun ei voi unohtaa, osa IV

- Christian Mikkel Hansen. Mitä helvetin vittua tää on? Miksi sinusta ja minusta on täällä joku kihlakuva?! Tietääksemme me emme ole kihloissa?!? Huusin naama punaisena miehelle. Otin seinästä tukea sillä minusta tuntui että joku imaisi huoneesta kaiken hengitettävän ilman. Vedin pitkiä imaisuja ilmaa sisään ja puhalsin pitkään ulos. Muutaman hengittelykerran jälkeen, ajatukseni alkoi kulkea taas paremmin.

- Itse asiassa olemme. Cris totesi ykskantaan tullen lähemmäksi yrittäen ottaa minua kädestä kiinni. Siinä kohtaan minuun iski paniikki ja sain nopeasti jalat alleni. Päässäni takoi vain ajatus että nyt pakoon. Tuo mies on täysin hullu! nyt etsi tiesi lähimmälle poliisiasemalle, sieltä Suomen suurlähetystöön ja takaisin Suomeen. Pois täältä, pakoon, pakoon, takoi päässäni ajatus kristallinkirkkaana.

Juoksin keittiön ohi ja löysinkin tieni eteisen. Olin jo ulko-oven ovenkahvassa kiinni ja aukaisemassa ovea kun Cris sai minut kiinni. Mies tyylipuhtaasti taklasi minut vasten ovea. Hän lukitsi käteni päälle, etten pääsisi enää käsiksi oven kahvaan. – Rauhoituitko? Mies kysyi selkäni takaa. Olin niin vittuuntunut, että sain vain vaivoin nyökättyä. Cris käänsi minut niin että olimme nokatusten. Ja ihan liian liki toisiamme, jos minulta kysytään. Aikani mulkoilin miestä ja päädyin sylkäisemään ison klimpin suoraan häntä silmään. Sitten stressi purkautui hillittömään naurunpyrskähdykseen kun tuijotin miehen epäuskoista ilmettä.

- Aino, rauhoitu! Voi luoja sinun kanssa… Mies ärähti ja heitti minut vaivattomasti palomiesotteella olallensa kantaen takaisin ruokailuhuoneeseen. Minua vain koko tilanne nauratti joten nauraa räkätin koko matkan ulko-ovelta ruokahuoneeseen.

Vauhdilla mies istutti minut takaisin tuolilleni jolloin naurunikin loppui kun näin hänen vakavan ilmeen. Cris vannotti minua käyttäytymään kunnolla luvaten kertoa minulle koko tarinan ruokailun aikana. Sitten Cris istuutui minua vastapäätä, pyyhki räkäklimpin jämät silmästänsä vilkuillen minua murhaavasti. Minä vain nostelin hartioitani välinpitämättömästi kuin viestien, sinä tämän aloitit. Mies laski servietin käsistänsä ja huokaisi syvään kuin kasaten itsensä.

- Otatko sinä valkoviiniä? Se on sinun lempiviiniäsi. Cris kysyi vihdoin lämpö äänessään. Katsahdin miestä ja pulloa miehen kädessään. Hätkähdin sillä pullo tosiaan oli minun suosikkiani. Mistä ihmeestä hän senkin voi muistaa?

Nyökkäsin vaisusti ja otin kiitollisena täytetyn lasin käteeni. Kulautin melkein koko lasillisen kerralla alas, sillä minusta tuntui kuin olisin sen tarpeessa. Olin Tanskassa vastoin omaa tahtoani, kuulemani perusteella olin kihloissa Crisin kanssa ja kaikki loppu olikin hämärän peitossa. Että niin hyvin olivat asiat meikäläisellä. Samassa mahani murahti vaativasti, sillä sienikeiton viettelevä tuoksu oli kantautunut nenääni.

Alkuruoka meni hiljaisuuden vallitessa minun lappaessa keittoa suuhuni. Lopulta kärsivällisyyteni ei enää kestänyt vaan rykäisin ja mulkaisin Crisiä. – Sinulla oli jotain kerrottavaa minulle?

- Aivan, mutta odota hetki. Haen ensin pääruuat meille. Cris lupasi ja häipyi keittiöön. Huokasin ääneen, kurottelin viinipullon käteeni ja kaadoin lasiin täytettä. Niin perus-Crisiä tämä touhu taas että. Mutta vastaväitteeni unohtuivat saman tien kun sain ruokalautaseni nenän eteeni, sillä lautaselta tulevat tuoksut saivat mahani kurisemaan uudestaan nälästä. Tämän puolen miehestä olin unohtanut kokonaan. Kuinka mahtava kokki mies oli ja viihtyikin siellä hyvin kokkaillen kaikkea herkkua.

Lautasella oli kermaperunoita, höyrytettyjä kasviksia sekä täydellisellä kypsyysasteella oleva pihvi. Työnsin kuitenkin lautasen kauemmaksi ja tuijotin miestä haastavasti, sillä halusin kuulla hänen suusta tarinan.

- Nyt aukaiset sen turpavärkkisi ennen kuin mottaan sinua. Uhosin miehelle, joka alkoi nauraa minulle.

- Sama itsesi olet. Okei, okei. Tervetuloa kotiisi, Tanskaan. Olemme siis talossamme Koldingissa, jossa asumme kahdestaan kolmen koiran ja hevosesi sekä ponin kanssa.

Tuijotin miestä vain monttu auki enkä yksinkertaisesti saanut sanaakaan suustani. Paine vain kasvoi päässäni, mitä ihmettä tuo mies oikein selittää. Minähän asun Suomessa omassa kodissani, enkä todellakaan tuon hullun kanssa täällä Tanskassa!

- Me olemme kihloissa ja menossa naimisiin talvella, hääpäivämme on itse asiassa sovittu jouluaatoksi. Sinä olet töissä minun firmassani sihteerinä tällä hetkellä, mutta jahka saamme sinun tutkintosi muutettua tanskalaiseksi ja pääset aloittamaan tanskankielen kurssin niin mikä estää sinua hakemasta töitä puu- ja paperiteollisuudesta täältäkin.

Puristin ruokailuvälineitä käsissäni ja mietin, että hyökkäänkö ne käsissäni miehen kimppuun. Isken ne miehen silmiin pystyyn ja karkaan ovesta ulos. Hullu psykopaattihan tuo on, narsistinen mulkku. Kidnappasi, huumasi minut ja nyt väittää meidän olevan kihloissa. Ei jumalauta, tuijotin miestä epäuskoisin silmin.

- Sä et ole tosissasi! Huusin miehelle paiskaten käsissäni olevat tavarat lattialle. Tuoli kaatui kolisten selkäni takana kun nousin vauhdilla ylös.

- Ootko sä vittu ihan hullu? Sä kidnappaat mut ja oletat että mä alan sun kanssa leikkimään kotia ihan tuosta noin vain. Alan elämään niin kun onnellista elämää täällä Tanskassa sinun kanssa? Helvetti, uutisvälähdys sinulle herraseni, niin ei tule ikinä tapahtumaan. Tämän sanottuani lähdin makkariin pyörremyrskyn lailla ovi perässäni paukkuen ja saman tien kylpyhuoneeseen, johon linnoittauduin lukitun oven taakse.

Lysähdin ovea vasten antaen itkun tulla. Mikä helvetin juonenkäänne tämä oikein on mun elämässä? En minä ole tällaista tilannut. Miksei Cris ollut näin kiinnostunut minusta silloin kun asuin hänen luonaan tai kun olimme ylipäätänsä olleet yhdessä? Miksi silloin olin ollut hänelle yksi vitun hailee ja mitätön ihminen hänen elämässään? Nyt kun olin vihdoin ja viimein päässyt hänestä irti kaikilla tasoilla, niin olin taas täällä. Hänen elämässään!

- Aino, onko kaikki hyvin? Kuulin koputuksen ovelta ja Crisin huolestuneen äänen oven toiselta puolen.

- Painu helvettiin. Huusin miehelle itkuisella äänellä oveen nojaten. Minä en halua nähdä sinua. Kuulin kuinka ovenkahvaa käännettiin ja rynkytettiin.

- Avaa ovi, Aino! Mies käskytti minua paukuttaen nyrkeillä ovea.

- Minä sanoin että painu sinä vittuun sieltä oven takaa. MINÄ EN HALUA NÄHDÄ SINUA ENÄÄ IKINÄ, usko jo saatana!!!!!!!!! Huusin niin että kurkkuun sattui nojaten oveen koko voimallani. Silmiäni kirveli kaikista karvaista kyyneleistä joita olin vuodattanut. Sydämeen sattui tämä Crisin teko, mutta ennen kaikkea kaikki, koko historia mitä olimme yhdessä kokeneet. Kaduin sydämeni pohjasta sitä päivää kun olin tullut lomamatkalle Tanskaan ja olin tutustunut tähän mieheen. Ennen kaikkia kaduin sitä kun olin antanut itseni rakastua häneen.

Käperryin lattialle sikiöasentoon ja itkin lohduttomasti. Teki mieli hakata päätänsä lattiaan, jotta kallo halkeaisi. Samassa kylpyhuoneen ovi lentää sepposen selälleen. Cris tulee suunnilleen karmit kaulassa ovesta sisälle silmät huolesta suurena ja polvistuu saman tien viereeni. Minä vain hautaan pääni käsieni suojaan käpertyen entistä syvemmälle sikiöasentoon ja itken lujempaa. Mies kaappaa minut syliinsä kantaen minut sänkyyn.

Cris ei sano sanaakaan, peittelee meidät vain peiton alle vetäen minut itseänsä vasten ja antaa minun itkeä, olla rauhassa. Hän pitää minua vain sylissä ja on siinä vahvana minun vieressä, puhumattomana silittäen hiuksiani. Lopulta tuntien kuluttua nukahdan itkien uneen.

Herään aikaisten aamusta siihen kun uni vain yksinkertaisesti loppuu. Olenhan minä nukkunut viime päivinä enemmän kuin laki sallii. Ensin huumattuna varmaan vuorokauden verran, näin olin päätellyt, ja nyt silkasta uupumuksesta sekä itkemisestä yli kymmenen tuntia. Vilkaisen yöpöydällä olevaa kelloa ja se näytti ajaksi 5:38.

Olin edelleen Crisin kainalossa, olin ilmeisesti nukkunut siinä koko yön. Mies nukkui edelleen rauhallisesti ja hänen kasvoillaan oli tyynen rauhallinen ilme. Vetäisin keuhkoni täyteen hänen suihkusaippuansa tuoksua. Se oli niin sairaan tuttu tuoksu vuosien takaa että se kävi oikein kipeää sydämeen. Mutta tiesin tasan tarkkaa mitä minun oli tehtävä, minun oli häivyttävä tästä talosta hevon kuuseen, ja pian.

Varovasti hivutin miehen käden vatsani päältä pois ja visusti varoin herättämästä miestä. Hitaasti liu’utan itseäni kohti sängynlaitaa ja pian olenkin pois sängystä. Hiljaa kerään joitakin vaatteita makuuhuoneen vaatekaapeista. Olin niin kiitollinen siitä, että olin edellisenä päivänä penkonut kaappeja, joten tiesin tarkalleen missä mitäkin oli. Sain tarvittavat vaatteet ja hiivin hiljaa huoneesta ulos.

Kuvan oikeudet omistaa sen ottaja, eli minä

Kun ei voi unohtaa, osa III

Juuri ennen kuin orgasmi oli saavuttamassa minut, mies puski itsensä sisääni. Pohjaan saakka yhdellä työnnöllä. Tunne jota tunsin, sumensi paikantajuni, ja huusin nautinnollisesta kivusta. En muistanut kuinka isolta hän tuntui sisälläni, mutta pian lantiomme löysi yhteisen rytmin ja sulauduimme yhdeksi aalloksi. Anelin miestä vapauttamaan jalkani jotta saisin kietoa ne hänen lantionsa ympärille päästen nauttimaan hänestä joka milliltä. Cris vain puraisi minua nännistä nauraen ja kutsui minua kylkiluiden murskaajaksi. Kipu sävähti nännissäni ja se riitti sysäämään minut kuilun yli. Sain suunnattoman orgasmin joka kasteli joka paikan, jopa miehen etumuksen ja reidet.

- Tuhma tyttö! Cris torui minua virne suupielessä. Nyt minun pitää kuivata sinut. Näin sain taas vuosisadan suuseksiä joka loppui vasta siihen kun kiljuin miehen nimeä neljännen orgasmin kourissa. Nännini olivat hellinä Crisin sormien ja hampaiden jäljiltä, pilluni oli turvoksissa hänen suuresta mulkusta, kielestä ja sormista. Pääni oli sekaisin lukemattomista orgasmeista ja tiesin että mies oli vasta pääsemässä vauhtiin, sillä mies vapautti jalkani kääntäen minut vain vatsalleen sitoen jalkani niin että polveni olivat edelleen kaukana toisistaan, mutta nyt jalkani olivat sidottuina kantapäät kiinni saman puolen pakaroissa. Kiipeilijänköydet pureutuivat tiukasti reisiini ja mies kieputti niitä vielä muutaman kierroksen ranteideni nippusiteiden ympäri.

- Minun oma, rakas pikku pakettini. Cris murisi matalasti korvaani läpsien minua kovakouraisesti perseposkille nuollen korvaani. Miehen kädet vaelsivat vartalollani, koskien minua joka paikkaan. Kuin kertoen omistavansa tämän ja tämän paikan. Pian mies asettui taas jalkojeni väliin ja päästi kielensä valloilleen. Monen monta orgasmia, pökerryttävän monta myöhemmin Cris alkoi sovittaa mulkkunsa päätä hyvin liukastetun peräreikäni suulle. Uikutin hiljaa patjaa vasten sillä kroppani ja himoni olivat minut pettäneet jo aika päivää sitten. Jäljellä oli vain jäytävät lihakset ja edelleen Crisiä himoitseva nainen. Yllättäen mies suuteli rauhoittavasti kaulaani ja korvaani kuin kertoen olevansa hellävarainen. Varovasti hän työntyi sisääni, suuteli niskaani ja kuiskasi korvaani hiljaa: - Rentoudu, Aino. Rentoudu, nauti! Luota minuun.

Suljin silmäni ja hengähdin syvään peläten pahinta, mutta kerrankin homma sujui leikiten. Onnistuimme harrastamaan uskomatonta anaaliseksiä. Se oli kuumaa, raakaa naintia. Sain niin monta orgasmia että en pysynyt enää laskuissa mukana, viimein olin jo kuiskaamassa Thor kun Cris vihdoin ja viimein suureen ääneen karjaisten laukesi syvällä sisälläni. Tunsin kuinka hänen mulkkunsa sykki kauan ja viimein mies vetäytyi ulos minusta jääden kuitenkin viereen makaamaan henkeä haukkoen. Kuumana, hikisenä, kiinni minun kyljessä, lähellä. Meni tovi ennen kuin hän pystyi vetämään housut takaisin jalkaansa ja vapautti minut köysistä.

Minulla meni oma aikani hieroa käsiä ja jalkoja että niissä alkoi veri kiertää kunnolla jotta pystyin nousemaan seisomaan patjalta. Cris antoi minulle pyyhkeen jolla putsasin itseäni seksileikin liemistä ja hikipisaroista, kondomin mies oli jo nakannut auton lattialle mytyksi. Nostin hameen riekalettani lattialta, mutta siitä ei ollut enää päälle pantavaksi. Cris kuitenkin kaivoi minulle repusta miesten bokserit, t-paidan ja maastohousut. Otin ne vastaan ja käänsin miehelle selän pukeakseni ne päälle.

Äskeisen seksiaktin jälkeen minua jotenkin ujostutti ja halusin kasata ajatuksiani, sillä päässäni oli tällä hetkellä ihan liikaa tunteita, ajatuksia ja mietteitä. Kaikki vaatteet sopivat minulle kuin nakutettu joka sekin herätti mielessäni lisää kysymyksiä. Niitä alkoi jo olla aika lailla ja olinkin itse sitä mieltä, että nyt olisi aika alkaa saada vastauksia niihin. Käännyin miehen puoleen, mutta Cris ehti ensin. Nimittäin pistää minua terävällä injektioneulalla käteen ruiskuttaen minuun jotakin ainetta.

Tönäisin miehen kauemmaksi ja tuijotin häntä järkyttyneenä.

- Mitä vittua, Cris? Mitä peliä sä oikein pelaat? Huusin hyökäten miehen päälle kuin yleinen syyttäjä.

- Aino, näin on parempi. Selitän sinulle sitten kun heräät. Kauniita unia, kaunokainen. Cris selitti ja otti minun heikkenevät iskut vastaan kuuliaisesti. Tunsin kuinka voimani heikentyivät, liikkeeni muuttuivat hitaiksi ja pian silmissäni musteni. Cris nappasi minun velton kehoni hellästi syliini ja laittoi minut istumaan toviksi penkille, kun vaihtoi puhtaan lakanan patjalle.

Nopeasti hän kaivoi auton takaosasta löytyvästä isosta repusta peiton ja tyynyn levittäen ne patjalle ja peitteli minut kyljelleen peiton alle nukkumaan varmistaen, että hengitin. Sain suukon poskelle. – Sov godt, dejlige!

Herään pää tokkuraisena minulle ihan vieraasta parisängystä ja huoneesta. Ulkona paistaa aurinko ja ikkuna on raollaan ulos, josta huoneeseen tulvii raitista kesäilmaa huumaavan kukkien tuoksujen saattelemana. Nousen sängyssä istumaan, päässä vihlaisee ja pähkäilen että missä ihmeessä olen. Kiinnitän heti huomion, että minulla on sormus vasemmassa nimettömässä. Minulle täysin vieras valkokultasormus jota en ollut koskaan ennen nähnyt. Paniikissa kiskon sormuksen irti ja luen vapisevin sormin mitä sen sisällä lukee. Aino <3 Christian 1.8.2018. Sormus tippuu minun sormistani sänkyyn ja ponkaisen sängystä ylös tuli hännän alla. Mitä helvettiä täällä tapahtuu? Missä mä oikein olen?

Päässäni huimaa ja joudun ottamaan yöpöydästä tukea. Siinä näen minun almanakkani, yhteiskuvan minusta ja Christianista kesältä 2002 kun asuin miehen luona Tanskassa sekä kelloni ja muita koruja. Tavaroita joita minulla on kotona. Mitä helvettiä? Mitä ne tekevät täällä, minulle ihan oudossa paikassa? Pelkoa nousi kuristamaan kurkkuani ja kaikki tämä saa pääni entistä enemmän sekaisin.

Kuin myös se, että huomaan makuuhuoneen kirjahyllyssä valokuva-albumeita ja kirjoja kotoa, vaatekaapeissa minun kokoa olevia vaatteita kun auon niiden ovia, seinillä valokuvia minusta ja Christianista. Kierrän huonetta ympäri, käyn huoneeseen kuuluvassa kylpyhuoneessa ja löydän sieltä minun kemikaliotuotteita, lääkkeitäni ja meikkejäni.

Pakenen takaisin sänkyyn sillä tuntuu, että pääni halkeaa ihan justiinsa ja heikotus saa minut huonovointiseksi. Sen tajuan, että omassa kodissani en ole, se on varma se. Huomaan yöpöydällä lasillisen vettä, juon sen sillä kurkkuni on aivan kuiva. Nousen uudestaan sängystä ja päätän lähteä huoneesta, minun on pakko saada selville missä olen.

Avaan huoneen oven ja astelen upeaan takkahuoneeseen. Paljas puulattia on ihanan viileä jalkojen alla, ison avotakan rätisevä tuli tuo lämpimän kontrastin kesäiseen ilmaan. Isolla pöydällä on upea kimppu kesäkukkia. Tunnistan osan kukista, osa on minulle aivan outoja. Seinällä on suurenmoisia peuran- ja kauriintrofeita, lisää valokuvia minusta ja Christianista sekä Christianista metsästämässä kuin myös minusta hevosen selässä. Katson kuvia hämmästyneenä. Sivupöydällä on läjä tanskankielisiä hevos- ja metsästyslehtiä sekä Koldingin paikallissanomalehti. Olinko Tanskassa? Toiko mies minut Tanskaan? Miksi?

Kuulin kolinaa talon perukoilta joten suunnistin sinne. Tulin suureen keittiöön jossa näin Crisin valmistamassa hellan ääressä ruokaa, jalassaan rennot college-housut ja ilman paitaa tietty. Hetkeksi jään ihailemaan miehen jumalaista kroppaa, mutta alistuneena pudistan päätäni. Ei tätä enää minulle... Keittiön ikkuna on auki, mutta keittiössä tuoksuu silti taivaalliselta. Huomaan että minulla on suunnaton nälkä mahan muristessa kovaan ääneen.

- Ihanaa, sinä olet vihdoinkin herännyt. Ja juuri sopivasti illalliselle. Cris ilahtui ja tuli halaamaan minua.

Annoin miehen halata minua, sillä en edelleenkään tajunnut mistään mitään. Annan miehen taluttaa myös minut keittiön vieressä olevaan isoon ruokailutilaan ja istuttaa minut katettuun ruokapöytään. Pöydässä on minun lempiastioita, Villeroy & Bochin New Wavenin alkuruoka- ja pääruoka-astiat sekä kristalliset viinilasit. Nopeasti mies tarjoilee meille ruuat minun silmäillessä ympärilleni tilaa jossa istun.

Tila on upea, kuin myös koko talo mitä on tähän asti nähnyt sitä. Rakennuksen tyylistä olen tullut siihen lopputulokseen että olen todellakin Tanskassa jossain maaseudulla ja tämän talon täytyy olla Crisin talo. Kysymys vaan kuuluu että mitä helvettiä minä teen täällä? Ja miksi minusta on täällä näin helvetisti kuvia? Ihan sama mihin katson on siellä kuva minusta yksin tai yhdessä Crisin kanssa. Aika spookia jos minulta kysytään.

Lopulta yksi iso kuva kiinnitti minun huomioni. Juuri sillä hetkellä kun oltiin aloittamassa syömään Crisin tarjoilemaa alkuruokaa, hänen tekemäänsä kermaista sienikeittoa. Nousin ylös ja menin katsomaa kuvaa lähemmin. Kuva oli jonkin sortin hää- tai kihlakuva. Olin ihan varma, että se oli Agnetan ja Crisin, Crisin ensimmäisen vaimon mikäli oli Crisiä uskominen, mutta päästyäni lähemmäksi tajusin tuijottavani omaa naamaani onnellisena morsmaikkuna. Kädessäni olevan lusikka tippui maahan ja käännyin hitaasti katsomaan Crisia joka oli noussut seisomaan.

Oma on kuva ja kaikki sen oikeudet

Kun ei voi unohtaa, osa II

- Mutta minä en pärjää ilman sinua. Mies kuiskasi minulle hiljaa katse visusti minussa. Suljin silmäni etten jäisi hänen silmiensä vangiksi ja pudistin päätäni painokkaasti.

- Cris, kiltti! Päästä minut pois. Minä en halua olla sinun kanssasi missään tekemissä. Enää ikinä! Kuiskasin takaisin anovasti. Kuulin kuinka mies henkäisi syvään kiivaasti. Samassa Cris tempaisi minut pystyyn ja räväytin pelosta silmäni auki. Voimalla mies nosti leukani ylös ja pakotti minut katsomaan häntä. Yritin pyristellä vastaan, mutta mies oli voimakas. Niin kuin oli aina ollut.

- Katso minua silmiin ja sano sama uudestaan. Sano se että näen silmäsi, sano se niin että tarkoitat. Mies yllytti kiihko silmissään, ehkäpä jopa pelko.

Voi luoja, voi luoja. Nielaisin paniikissa ja keräsin tovin itseäni. Kovetin itseni ja palautin katseeni hänen silmiinsä. Silmiin joita olin joskus tuijottanut umpirakastuneena, valmiina tekemään ihan mitä vaan että hän olisi kokonaan minun. Räpäytin silmiäni pari kertaa ja henkäisin. – MINÄ en halua olla kanssasi missään tekemisissä, päästä minut pois. Tunsin kuinka kurkkuni kuristui viime metreillä umpeen, mutta urheana pidin katseeni miehen silmissä. Tovin mies tutki silmiäni ja ihmeekseni huomasin kuinka hymy nousi hänen silmiinsä. Lämpimästi hän otti kasvoni käsiensä väliin.

Hänen huumaava tuoksunsa kietoi minut sisäänsä ja lämpimät kädet sivelivät poskiani. – Minä jo hetken ajan uskoin sinua, rakkaani. Cris sanoi ja suuteli minua pehmein huulin. Siinä kohtaa minun päässäni kiehahti totaalisesti. Iskin hampaani hänen huuleensa niin että veri tirskahti ja samalla tönäisin häntä polvella mahaan. Yritin osua kulkusiin mutta olin liian lähellä osuakseni.

Mies ulvahti kuitenkin kivusta ja päästi minusta irti, mutta sotilaan vaistot astuivat kehiin nopeammin kuin osasin odottaa ja en päässyt tarpeeksi kauas hänestä. Sekunnissa mies oli minun hiuksissani kiinni, vääntäen toisen käteni lukkoon selkäni taakse. Ähkäisin kivusta, mutta en luovuttanut taistelematta. Yritin potkia taaksepäin, sähisin ja kirosin huutaen. Mutta ammattinsa tuomalla varmuudella mies kiepautti ranteitteni ympärille nippusiteet joita hänellä oli maastohousujensa reisitaskussa. Perkele, olin lyöty.

Mies käänsi minut ympäri ja työnsi selälleni auton takaosassa olevalle patjalle. Kellä helvetti on patja autossa? Päässäni jyskytti. Yritin ryömiä ja potkia itseäni karkuun huutaen koko ajan kurkku suorana kaiken maailman kirouksia, uhkauksia ja uhitteluja miehelle. Cris vain nauroi minulle ja katsoi minua himo silmissä kiiltäen. Vilkaisin vaistomaisesti hänen housujensa etumusta ja näin kuinka hänellä seisoi. Ei luoja, hän oli kiihottunut tästä. Ja samassa muistin, tämä oli meidän lempiseksileikkimme. Hän rakasti kun pistin vastaan ja ennen kaikkea hän rakasti sitä kun hän pääsi alistamaan ja käskyttämään minua.

- Aino, huuda niin paljon kuin haluat. Kukaan ei sinua kuule, auto on äänieristetty. Mies murahteli vetäen armeijahousujensa sivusta ison veitsen. Nielaisin kuuluvasti, sillä tällä kertaa en voinut olla täysin varma pystyinkö luottamaan Crisiin. Enää.

- Muistatko mikä on meidän turvasanamme? Mies kysyi tullen istumaan päälleni painaen veitsen terän solisluuni päälle. Suuni oli kuiva joten yökkäsin hänelle varovasti. – Sano se, sano se että kuulen sen. Mies käskytti.

- Thor! Kuiskasin kuivin huulin. Enempää ääntä minusta ei lähtenyt, olin kuin ansaan jäänyt hiiri. Mies hymyili minulle ja suuteli minun otsaani, nenääni, leukapieliäni ja silmäkulmiani. Ihoni värisi hänen kosketuksensa alla, en tiedä oliko se pelkoa vai himoa. En osannut enää lukea kehoni signaaleja, ne olivat niin ristiriitaisia. Tarjosin huuliani suudeltavaksi mutta mies vetäytyi kauemmaksi nauraen nuolaisten minun aikaisemmin puraisemaa huultansa joka vieläkin näytti vähän tihkuvan verta.

- Hyvä yritys, mutta kierrän nuo sinun terävät hampaasi tänään kaukaa. Mutta älä huoli, tulen maistamaan sinua ihan muualta. Mies nauroi himo hänen silmissä kiiltäen. Hänen naurunsa sai minut värisemään odotuksesta. Voi luoja!

Nopeilla liikkeillä mies katkaisi kesämekkoni sekä rintaliivieni olkaimet paljastaen ruskettuneen ihoni hänen eteensä. Yhdellä nykäisyllä mies riisti minulta myös pikkuhousut ja niin makasin hänen edessään alastomana. Ristin jalkani ja yritin edelleen kiemurrella kauemmaksi hänen luotaan, mutta mies nappasi minua nilkasta kiinni saaden minut kiljahtamaan. Cris sitoi nilkkani tiukasti vuorikiipeilijän köydellä auton lattiassa olevaan renkaaseen. Potkin vapaana olevalla jalassa ja taistelin sen mitä pystyin, mutta pian makasin sidottuna, alastomana ja täysin avoimena hänen edessään.

Poskeni paloivat punaisena. Pelosta, häpeästä, himosta, nöyryytyksestä vaiko mistä, en osannut sanoa sillä olin niin pyörällä päästäni, etten osannut muuta kuin haukkoa henkeä. Cris riisui paitansa paljastaen upean, lihaksikkaan rintansa jota koristivat minulle niin tutut arvet ja tatuoinnit. Muistan kuinka aikoinaan olin kuljettanut sormiani ja huuliani niitä pitkin. Ratkonut miehen kehon arvoitusta rakkaus sielussani. Katseeni laskeutui miehen täydelliselle vatsalle jota olin aina ihaillut.

Olin sormilla laskenut siitä hyvin erottuvia vatsalihaksia ja ollut mukana niillä monilla salikerroilla missä Cris oli rääkännyt itsensä äärirajoille. Silloin minäkin olin ollut hitusen paremmassa kunnossa kuin nyt, Cris oli pysynyt edelleen huippukunnossa. Siitä kertoi myös miehen edelleen syötävän upeat reisilihakset jotka paljastuivat maastohousujen suojista miehen tiputtaessa housunsa nilkkoihin. Huomasin muutaman uuden arven miehen kehossa ja minussa heräsi heti kiinnostus kysyä, mistä hän oli ne saanut, mutta enhän minä ollut enää osa hänen elämäänsä millään lailla.

Nämä ajatuksen katkesivat kuin seinään siinä kohtaa kun mies laski Björn Borgin bokserit alas. Hänen jumalainen mulkkunsa oli täydessä palvelukunnossa. En muistanutkaan kuinka suuri se oli ja minun iski suunnaton pelko, ettei se tulisi mahtumaan minuun. Samassa muistojen vyörynä meidän ensimmäinen kerta välähti verkkokalvoilleni ja olin saada orgasmin pelkistä muistoista. Voi luoja, kävinkö minä näin kierroksilla.

Olin tosiaan ollut 20-vuotias kun harrastimme Cris kanssa ensimmäisen kerran seksiä. Olimme tunteneet toisemme reilun kuukauden ennen kuin uskalsin ottaa sen askeleen suhteessamme. Meillä oli miehen kanssa ikäeroa reilu 15 vuotta ja itselläni ei ollut seksikokemusta kuin kahdesta miehestä ennen Crisiä. Pelkäsin etten riittäisi hänelle, mutta nyt tiesin että se epävarmuus, joka minusta huokui, oli se polttoaine joka miestä ajoi eteenpäin aikoinaan. Silloin jo pelkästään suutelun perusteella osasin sanoa, että tämä mies tiesi mitä hän tekisi sängyssä. Ja sitä se kyllä todellakin oli.

Jo ensimmäinen työntö minussa, halkaisi maan ja taivaan. Cris oli isointa mitä ikinä on minussa vieraillut ja olin varma että kuolisin hänen käsissään sinä yönä. Ja kuolinkin, mutta onnesta ja nautinnosta. Tämä mies muutti elämäni, tosin ei niin kuin olin toivonut. Ensimmäinen vuosi oli ollut elämäni onnellisin, tosin piti sekin sisällään ylä- ja alamäkiä niin kuin kaikki parisuhteet, mutta sitten alkoi elämäni pisin epävarmuus. Ajanjakso jona en enää luottanut itseeni, en tuntenut itseäni enkä tiennyt kuka olen. Tämän epävarmuuden olin kuitenkin katkaissut viime vuonna, pitkällisen harkinnan jälkeen. Kunnes olimme nyt tässä hetkessä ja tässä tilanteessa.

Minä taas janoamassa miestä jota inhosin jokaisella solullani. Mies joka tiesi kuinka leikkiä minun jokaisella solulla niin että olin valmis tekemään kaiken niin kuin hän halusi. Kuinka vihasin tätä leikkiä, mutta samalla jotenkin tiesin haluavani tätä. Ja siksi vihasin itseäni, olin pettänyt itseni. Mutta itsesyytökseni unohtuivat saman tien kun miehen suu hakeutui sumeilematta hävylleni. Liukas kieli etsi tiensä suoraan sisääni, ahnaat sormet tunkeutuivat syvälle lihaani ja parahdin ääneen.

- Voi luoja Aino. En muistanutkaan kuinka kuuma sinä olet. Ja maistut niin taivaalliselta. Mies mutisi suu minua vasten. Minä vain huohotin häntä vasten selkä nautinnosta kaarella ja yritin rimpuilla kauemmaksi hänestä. En kestäisi hänen kosketustaan, suutaan, sanojaan, häntä. En kestäisi, en kestäisi. Tämä kaikki olisi liikaa. Mutta tiesin kamppailuni olevan turha. Nilkkojeni ympärillä olevat köydet eivät päästäisi minua karkuun, miehen kädet pitäisivät minut tiukasti aloillaan. Olin täysin hänen suunsa, sormiensa, himonsa ja tekojensa armoilla.

Kuva: https://www.needpix.com/photo/download/1600031/
pair-man-woman-love-romance-lovers-sex-naked-skin