Kun ei voi unohtaa, osa X

- Cris, auta! Kipu… Kova kipu. Verta. Sain sopertelua puhelimeen.

- Aino, missä sinä olet? Kerro minulle missä olet? Mies komensi minua ja kuulin taustalta kun ovi kolahti.

- Metsä. Meidän tien päässä pelto. Sieltä metsä… Kirkaisin lujaa kun joku väänsi kaiken solmuun lantioni sisällä. Kipu on polttavaa ja niin valtavaa, että pelkäsin kuolevani siihen. Lysähdin maahan ja puhelin tipahti kädestäni. Cris karjui puhelimessa nimeäni ja kuulin kuinka moottori ärjyi. Sormeni hipaisivat puhelinta, mutta en ihan yltänyt.

- Auta, Cris. Minua pelottaa… Sain sanottua ennen kuin pimeys nielaisi minut.

Heti kun Cris ei saanut mitään vastausta minulta, hän kaivoi puhelimestaan sovelluksen esiin. Pian karttaruudulla välkkyi täplä. Kaahatessaan pitkin peltoja kohti minun olinpaikkaa, hälytti hän lisää apua. Hätäkeskus lupasi ambulanssin olevan kohteessa kymmenessä minuutissa.

Crisin täytyi jättää auto metsän laitaan, josta hän juoksi niin lujaa kun pääsi pientä polkua pitkin syvemmälle metsään. Jokusen minuutin kuluttua hän löysi minut tajuttomana maasta. Muitta mutkitta Cris nosti minut syliin ja huomasi samassa housujeni olevan veressä. Mikä ihme sinulla on? Crisin päässä pyöri hänen kantaessa minua pois metsästä.

Ambulanssi ei ollut vielä tullut, kun mies laski minut varovasti uudestaan maahan. – Aino, herää! Aino, avaa silmäsi! Mies käskytti minua ja ravisteli minua. En vastannut hänelle mitään enkä reagoinut edes ravisteluun. Cris tarkisti pulssini, joka oli todella heikko. Miehen valtasi suunnaton epätoivo ja avuttomuuden tunne.

Samassa ambulanssi ajoi paikalle ja kaksi ensihoitajaa hyppäsi autosta ulos. He sysäsivät Crisin syrjään ja aloittivat minun hoitoni. Samalla he kyselivät henkilötietojani mieheltä, jotka mies kertoi. Saatuaan minulle tipan ja hengitykseni varmistettua, nostivat he minut paareille sanoen Crisille, että tulisi omalla autolla perässä. Ambulanssin lähdettyä pillit huutaen minä kyydissä, Cris lysähti polvilleen maahan. Maassa hänen vieressään oli ensihoitajien jättämät roskat ja minun vertani. Tovin mies keräsi itseään ennen kuin hyppäsi autoon ja lähti ajamaan kohti sairaalaa.

Päästyään sairaalaan ja sen ensiapuun, sai Cris kuulla minun olevan leikkauksessa. Miehen tivatessa lisätietoja, hoitaja sanoi vain että minulla oli sisäistä verenvuotoa ja lääkäri kertoisi enemmän leikkauksen jälkeen. Hoitaja ohjasi Crisin pieneen, rauhalliseen huoneeseen odottamaan lääkäriä. Kului tunti ja sitten toinen. Melkein kolme tuntia mies sai odottaa lääkäriä.

- Cris Hansen, Aino Ahon kihlattu? Kuului vihdoin Crisin selän takaa, kun mies istui odottamassa uutisia.

Cris pomppasi pystyyn: - Kyllä, kuinka hän voi? Lääkärin silmien alla oli tummat renkaat, sillä leikkaukseni oli ollut pitkä ja vaativa.

- Hän on nyt heräämössä, mutta voimmeko istua alas? Lääkäri kysyi osoittaen huoneen nojatuoleja.

Sydän pamppaillen Cris istui tuoliin ja katsoi silmin nähden väsynyttä lääkäriä suoraan silmiin. – Jos sinulla on jotain ikävää kerrottavana niin kerro heti!

- Avovaimollanne oli kohdun ulkopuolinen raskaus. Raskaus oli noin yhdeksännelle viikolla ja alkio oli kiinnittynyt hänen vasempaan munajohtimeen. Alkion kasvaessa liian isoksi tämä sai munanjohtimen puhkeamaan saaden aikaan kovan sisäisen verenvuodon. Avovaimonne menetti paljon verta, mutta saimme tilanteen lopulta hallintaan. Valitettavasti emme kuitenkaan voineet pelastaa hänen vasenta munanjohdintaan. Lääkäri pahoitteli Crisille.

Miehen päässä soi vain sanat raskaana ja tämä oli kuin isku Crisin palleaan. Aino oli ollut raskaana! Voi Aino, tiesitkö sinä edes asiasta ja jos tiesit, miksi et kertonut minulle mitään? Lopulta mies hätkähti tähän maailmaan kun lääkäri puhui minun toisesta munanjohtimesta.

- Tarkoittaako tämä sitä, ettei hän voi tulla raskaaksi enää ikinä? Mies huolestui todenteolla.

- Ei millään lailla, nainen voi tulla raskaaksi ihan normaalisti vaikka on vain yksi munanjohdin. Lääkäri lohdutti Crisiä. Haluat varmasti nähdä avovaimosi? Lääkäri esitti Crisille retorisen kysymyksen. - Hänet on juuri siirretty tehohoidosta tarkkailuosastolle jossa voit ihan lyhkäisesti käydä häntä katsomassa. Ilmoitamme sitten kun hänet on siirretty normaalille osastolle, jossa voitte käydä katsomassa häntä pidempään.

Lääkärin ohjeiden mukaan mies lähti tarkkailuosastoa kohti. Painettuaan suljetun oven takana summeria, vanhempi naishoitaja tuli avaamaan. Cris esitteli itsensä ja kertoi olevansa minun kihlattu. Naisen silmät kirkastuivat ja hän päästi miehen sisään.

- Kihlattusi ei taida olla tanskalainen? Hoitaja kyseli heidän astellessa huoneeseen jossa makasi kuusi potilasta erilaisten laitteiden ympäröimänä.

- Ei, hän on Suomesta. Kuinka niin? Cris kysyi ihmeissään.

- Hänen herättyä, hän puhui siis suomea jota tietenkään emme ymmärtäneet. Ainoa sana, jonka tajusimme, oli nimesi. Mutta tässä hän on, saat 15 minuuttia. Hoitaja sanoi lämpimästi.

Cris katsoi minua, joka makasin letkujen ja piuhojen keskellä. Kolmessa eri monitorissa näkyi lukemia ja viivoja. Nämä laitteet kertoivat, että olin elossa mitä ei kyllä ihan heti voinut ulospäin sanoa. Olin valkoinen kasvoiltani, ja yhdestä pussista valuikin verta letkua pitkin käteeni, sekä hengitykseni oli hiljaista ja melkein olematonta. Varovasti Cris otti käteni, jossa oli iso kanyyli ja monta eri tippaletkua, omaan käteensä. – Aino, kuuletko minua? Kuultuani Crisin äänen, silmäluomet väristen aukaisin ne.

- Dejlig at se dig. Mumisin kuivien huulieni takaa.

Cris naurahti helpottuneena: - Dig også. Sinä säikäytit minut pahasti tänään, joten älä ikinä tee sitä uudestaan.

- Unskyld! En tiedä mitä tapahtui, aamulla maha oli vähän kipeä ja sitten oli kipua ja verta. Sanoin tuskaisesti ja yksi monitori alkoikin piipittää.

Samassa hoitaja tuli paikalle ja vilkaisi monitoria, jonka jälkeen minua.

- Sinä kultaseni tarvitset lisää kipulääkettä. Hoitaja sanoi osoittaen sanansa minulle. Käykö sinulle, että soitamme kun hänet siirretään normaalille osastolle? Hän puhutteli lopuksi Crisiä äänellä, joka ei jättänyt sijaa vastaväitteille. Mies vilkaisi kivun kourissa olevaa minua ja pitkin hampain suostui tähän. Nopeasti mies antoi suudelman nihkeälle otsalleni ja poistui sairaalasta.

Minä torkuin unen rajamailla. Välillä kivut aina yltyivät, mutta hoitajat saivat ne aina kuriin kipulääkkeillä. Heitä kuitenkin huolestuttivat minun korkeat paineet sekä syke kuin myös minun kovat kipuni. Osaston lääkäri tuli minua katsomaan määräten minulle ultran. Ei mennyt aikaakaan, kun radiologi tuli paikalle ultran kanssa. Yhdessä osaston lääkärin kanssa he ultrasivat mahani, huomaten että jostain oli ilmestynyt taas verta vatsaontelooni. Päivystävä kirurgi hälytettiin ja minut kärrättiin leikkaussaliin.

Kotona Cris odotti kuumeisesti puhelua siitä milloin minut siirretään osastolle, mutta saikin soiton siitä, että minä olin uudessa leikkauksessa. Yhdessä silmänräpäyksessä hän istui jo bemarinsa ratin takana. Matkalla hän soitti ystävälleen Maxille, että voisiko hän hoitaa eläimet yöpuulle. Kello oli yli kuuden illalla ja ei ollut mitään tietoa, koska Cris näkisi minut. Sen mies päätti, ettei hän lähde sairaalasta, kotiin ennen kuin olisi nähnyt minut uudestaan.

Yhdeksän maissa kirurgi kävi kertomassa, että hätäleikkaus meni hyvin. Vatsaonteloon valunut veri saatiin pois ja vihdoin paikallistettu tihkuva suonikin saatiin ommeltua. Minun tilanteeni oli vakaa, mutta minulle oli nyt noussut kuume, joka huolestutti lääkäreitä. Minut pidettäisiin teho-osastolla tämän yön ja aamulla arvioitaisiin uudestaan pääsisinkö tarkkailuosaston kautta normaalille osastolle.

Cris vaatimalla vaati nähdä minut ja kirurgi antoi siihen luvan, mutta vain muutamaksi minuutiksi. Olin vielä anestesian ja kipulääkkeiden jälkeen kovin heikko. Loppujen lopuksi Cris katui, että halusi nähdä minut. Olin vieläkin karmeamassa kunnossa kuin aiemmin päivällä. Ympärilläni oli entistä enemmän laitteita, minulla oli happimaski kasvoilla ja minuun menevien letkujen määrä oli valtava.

Varovasti Cris silitti minun poskea ja kuiskasi rakastavansa minua. Minä kuulin Crisin äänen, mutten jaksanut avata silmiä. Hyvin pian hoitaja tuli häätämään Crisin pois. Hänelle luvattiin soittaa jos tilani muuttuisi, muuten soitto tulisi jos minut siirretään muulle osastolle. Näine hyvineen mies joutui poistumaan pää painuksissa kotiin. Lopun yön mies yritti nukkua minun tyynyäni halaten ja parasta toivoen.

Omistan tämän kuvan ja sen oikeudet

Kun ei voi unohtaa, osa IX

Huuleni jatkoivat matkaa alaspäin. Rintalihakset, vatsalihakset ja napa. Kiersin kielelläni Crisin napaa kun samalla auoin hänen housujensa nappeja. Nuolin tietäni alemmaksi kiskoen miehen housuja alaspäin jotta pääsisin käsiksi hänen boksereihin. Miehen iho värisi kielen allani ja hänen hengityksensä oli tihentynyt. Hymyilin itsekseni kun vapautin hänen puolijäykän mulkkunsa boksereiden kahleista.

Nuolin sen vartta joka puolelta ennen kuin imaisin pään suuhuni. Cris sävähti nautinnosta ja päästi suustansa vaikerruksen. Pyöritin kieltäni villisti terskan ympärillä ja imaisin mulkun niin syvälle suuhuni kuin pystyin. Vaikka poskiani pakotti tämä suutyöskentely, jatkoin sitä silti. Muistin Crisin aina rakastaneen suuhoitoani ja halusin antaa hänelle nyt elämänsä parasta suuseksiä.

Tunsin kuinka lähellä hän oli huippuansa ja valmistauduin loppurutistukseen kunnes Cris vetäytyi suustani. – Haluan tulla sisällesi. Hän sanoi ääni halusta paksuna silmät tiukasti minussa.

Nousin ylemmäksi ja otin hänen mulkustaan kiinni ohjatakseni sen sisälle. Alkuun vähän kerrallaan, mutta hyvin pian istuin hän kokonaan sisälläni. Pysähdyin hetkeksi nauttimaan tästä täyteläisyyden tunteesta ennen kuin aloitin liikkumisen ylös alas.

Rintani heiluivat raskaana ja niiden iho oli himosta pinkeänä. Cris asetti kätensä lanteilleni ja antaen näin lisää vauhtia aktillemme. Otin tukea hänen leveästä rinnastaan ja huohotin raskaasti. Hänen mulkkunsa tuntui niin hyvältä että olisin voinut vaikka kuolla siihen paikkaan. Cris lisäsi vauhtia entisestään ja minä nautin tästä kaikesta suunnattomasti. Eipä aikaakaan kun tutut kouristukset alavatsassani kertoivat tuloillaan olevasta orgasmista. – Cris, minä tulen ihan kohta.

Mies lisäsi tahtia ja se sysäsi minut kuilun yli. Upotin kynteni miehen rintaan ja huusin ääneen orgasmin kourissa. Tunsin kuinka Crisin mulkku sykähti sisälläni ja niin hänkin tuli perseposkiani puristellen. Lysähdin miehen rintaa vasten otsa hikisenä. Cris hengitti raskaasti allani ja suuteli sitten otsaani hellästi.

Makasimme pitkään päällekkäin ennen kuin kiepsautin itseni miehen viereen. Cris tointui meistä ensimmäisenä mennen suihkuun. Itsellä tunnemyllerrys oli vielä niin valtaisa, ettei minusta ollut liikahtamaan mihinkään suuntaan. Varsinkin kun soimasin taas itseäni siitä, että olin antautunut viettieni vietäväksi. Olin jälleen kerran antautunut miehelle ja se korvensi mieltäni. Siinä maatessani sängyllä ja potiessani huonoa omatuntoa, ihmettelen sitä valtaisaa kosteutta mikä minulla oli jalkovälissä. Ei kai vaan kuukautiseni ole alkaneet?

Pyyhkäisin sormilla kosteutta ja nähtyäni sormet tajusin, ettei se ollut verta. Se oli spermaa. Olimme äsken kiihkoissamme unohtaneet kondomin. Ei jumalauta, tämä ei ole hyvä juttu. Ei sitten ollenkaan. Samassa Cris tuli suihkusta pyyhe päällä.

Hän tuli suoraan luokseni ja kumartui antamaan minulle suudelman. Se oli lämmin ja hellä, niin hellä että tuntui kuin sydämeni pakahtuisi. Miksi, Cris, miksi teet tämän minulle? Näin monen vuoden jälkeen ja ihan liian monta vuotta myöhässä. Suudelmaan jälkeen hän tuijotti silmiini. – Minä rakastan sinua, tiedäthän sinä sen Aino?

- Minäkin rakast… Vastaus oli tulossa suustani niin kuin ennen vanhaan, mutta sain korjattua. - Minäkin rakastin sinua joskus. Sanoin varmalla äänellä. Miehen silmissä vilahti jotain tummaa, mutta hän ei sanonut mitään. Cris istui viereeni katsoen minua tutkivasti.

- Me unohdimme äsken kondomin. Cris tunnusti katsoen minua silmiin vakavana.

- Huomasin itsekin saman, mutta älä huoli minulla on ehkäisykapseli. Juu, kyllä sen pitäisi vielä olla voimassa. Valehtelin Crisille silmät kirkkaina. Onneksi mies nieli selityksen eikä kysellyt enempää. Cris alkaessa pukemaan menin minä puolestani suihkuun. Lämpimän veden virratessa kasvoilleni tuli vihdoin vapauttava itku.

Palatessani suihkusta oli Cris jo hävinnyt makuuhuoneesta. Heittäydyin sängylle maata ja oloni oli epätodellinen. Mutta päätin nousta ylös, ei elämäni sängyssä makaamalla ja itsesääliin vaipuneena mihinkään johda. Löysin miehen hänen toimistostaan paperitöihin hautautuneena. Arasti kysyin ovelta voisinko auttaa häntä? Mies kääntyi tuolissaan ja jokin lämmin vilahti hänen silmissään. Cris osoitti toimistossa olevaa toista pöytää, jonka ääreen sitahdin.

Tuon päivän jälkeen välimme olivat asialliset enkä yrittänyt mitään karkaustemppuja, mutta aivoni työstivät koko ajan kuinka seuraavan toteuttaisin huolellisemmin. Nukuimme edelleen samassa sängyssä, mutta nyt onnistuin pitää himoni ja viettini kurissa. Emme harrastaneet seksiä tuon suojaamattoman yhdynnän jälkeen. Niinhän siinä kävi, että kuukautiseni olivat myöhässä. Tämä havainto sai minut melkein paniikkiin. Jouduin feikkaamaan Crisille kuukautiseni ettei tulisi kysymyksiä.

Reilu kolme viikkoa siitä kun kuukautisteni olisi pitänyt alkaa, kävelin aamulenkillä lähikauppaan ja ostin sieltä raskaustestin. Tein sen kaupan vessassa ja tulos oli juuri se, mitä en halunnut. Kaksi viivaa tuli ruutuun ja nakkasin tikun inhoten roskiin. Mitä helvettiä mä nyt tekisin? Kysyin itseltäni nojaten otsaani kylmää kaakelia vasten.

Koko matkan takaisin Crisin luo pohdin, että mitä oikein tekisin? Kertoisinko miehelle vai en? Pelkäsin tosissani sitä, että jos kertoisin miehelle, hän saisi raskaudesta ja tulevasta lapsesta uuden vipuvoiman minun täällä pitämiseen. Varsinkin kun Suomen poliisi oli luopunut minun aktiivisista etsinnöistä lehtijuttujen perusteella. ”Aino on kadonnut kuin maan nielemänä” kirkui otsikot iltalehdissä.

Olin saanut nyt mieheltä rajalliset oikeudet käyttää nettiä. Pystyin lukemaan netistä esimerkiksi sanomalehtiä, mutta mihinkään omille some-kanaville tai sähköpostiin en voinut kirjautua enkä kommentoida esim. Ilta-Sanomien juttuja. Mutta oli mukava lukea edes kotimaan tapahtumista. Toisaalta pieni some-tauko oli hyvästä, olin viime aikoina käyttänyt ihan liikaa siihen. Tosin en minä kyllä tällaista keinoa ajatellut.

Olin aloittanut tanskan kielen opiskelun netissä sekä Crisin opettamana. Kielioppi ja kirjoittaminen eivät tuottaneet vaikeuksia, ääntämisen ja puhumisen suhteen oli vähän haastavampaa, mutta olin päättänyt oppia kielen. Koska olin vielä Tanskassa, niin otetaan siitä kaikki hyöty irti, kyllä yksi uusi puhuttavissa oleva kieli CV:ssä näyttää hyvältä. Raskauden olin toistaiseksi unohtanut onnistuneesti pitäessäni itseni kiireisenä koko ajan, mutta abortin takaraja kolkutteli takaraivossani. Kuin myös se, että miten sen saisin. En varmaan voi vaan marssia sairaalaan ilman papereita huutamaan aborttia.

Reilu kuukausi tehdyn raskaustestin jälkeen, aamulla heräsin maha kipeänä. Se oli myös kosketusarka, mutta oletin että edellisenä iltana syöty rahka oli kuin olikin ollut pilalla. Se oli maistunut vähän oudolta, mutta minulla oli niin nälkä että olin vetänyt rahkan alas pikavauhtia. Kroppani huusi energiaa, sillä olin ollut ratsastamassa Kallella ja minun ratsastuksenopettajani oli tiukka täti.

Kyllä olin alkanut ratsastamaan ja hoitamaan hevostani. Kuinka upea otus Kalle oli ja niin mahtava ratsastaa sekä hoitaa. Sitä minulla tulisi eniten ikävä kun täältä lähtisin. Kallen liikkeet jokaisessa askellajissa olivat isot ja joka kerta olemattomat vatsalihakseni tekivät kuolemaa, kun Sylva oli minua kaksi kertaa viikossa hiillostamassa. Itsekseni ratsastin kahdesti tai kolmesti riippuen kiireistä mitä ”työni” toi tullessaan.

Melkein kaksin kerroin kävelin vessaan ja oli todella hankalaa istua ololtani pöntöllä sekä pissata. Onneksi olo pissaamisen jälkeen helpotti ja sain kuin sainkin aamutoimet tehtyä. Oloni oli kuitenkin sellainen, ettei aamupalaa tehnyt mieli, jonka myös ilmoitin Crisille napakasti, joka kulmakarvaa nostaen katsoi minua kun kieltäydyin tuoreista sämpylöistä. Mutta joka aamuiselle aamulenkille menisin vaikka mikä olisi, se oli minun oma pääntuuletukseni. Tänään kyllä hölkkä vaihtuisi ihan kävelyksi, mutta samaltahan se raitis ilma silti maistuisi.

Olin löytänyt oikopolut läheiseen metsään ja siellä tykkäsin juosta joten sinne suunnistin nytkin. Päästyäni metsään aloin katumaan päätöstäni, sillä oloni muuttui hetki hetkeltä huonommaksi. Nojasin tovin isoon, vanhaan puuhun ja olin kääntymässä takaisin päin. Jotain märkää tuntui valuvan jalkaani pitkin ja huomasin vaaleiden juoksuhousujeni toisen lahkeen värjääntyvän punaiseksi. Verta!

Hoipertelin läheiselle kivelle ja istuin sen päälle. Alavatsa oli kuin tulessa ja minulla oli täysi työ saada Crisin minulle antama puhelin taskusta. Kädet täristen valitsin Crisin numeron ja linja hälytti. Ei mennyt montaa hälytysääntä kun Cris vastasi. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin onnellinen kuultuani hänen äänensä.

- Oletko eksynyt kun soitat? Mies naurahti minulle, mutta vakavoitui saman tien kun suustani pääni kivun ähkäisy.

Kuva: https://www.piqsels.com/en/search?q=positive

Kun ei voi unohtaa, osa VIII

Mies puhkesi nauruun. – Sinun ilmeesi on kyllä korvaamaton. Aino, minä hajottaisin vaikka miljoona euroa maksaneen auton sinun takiasi. Mutta ei autoon tarvitse vaihtaa muuta kuin pari osaa niin se on taas toimiva. Sitten lähdemme YHDESSÄ ajelulle. Nyt joudut tyytymään Audiin pariksi viikkoa, mutta ota huomioon että siinä on myös sama järjestelmä. Ei luvattomia ajoja, sillä en voi tietää onko se päätynyt varkaiden käsiin.

Sydämessä läikähti kun mies sanoi että miljoonan euron arvoinen auto olisi rikkomisen arvoinen minun takia. Mutta samassa palautin mieleeni ne yksinäiset yöt, vastaamattomat puhelut sekä tekstiviestit, epävarmuudessa odottamisen ja kylmä kohtelu mitä mieheltä sain, jos hän suvaitsi puhelimeen vastata. Minä en antaisi periksi miehelle ja keksisin keinon päästä tältä kotiin. Tyydyin vain tuhahtamaan miehelle kun nousin pöydästä.

- Sitä paitsi ei sinua kukaan Suomessa kaipaa, et ole väleissä vanhempiesi kanssa eikä sinulla ole miestä elämässä. Sinulla on vain työsi. Niin ja, mitä olen uutisia seurannut, niin poliisilla ei ole mitään vihjettä missä sinä olet. Heillä on vain tien laitaan jätetty auto nokkapelti pystyssä ja ovet auki. Sinun reppusi, lompakkosi ja puhelimesi on kadonnut sinun myötä.

Olin hyökkäämässä miehen kimppuun, mutta sitten tajusin että sitä Cris haluaakin. Reaktion minusta, nähdä välähdyksen että välitän. Mulkaisin vain miestä vihaisesti kun lähdin pukemaan ulkoiluvaatteet päälleni makuuhuoneeseen. Tämä tyttö lähtisi nyt kävelylle, en kestäisi olla miehen kanssa saman katon alla.

Olin vetämässä kenkiä jalkaani eteisessä kun Cris tuli siihen. – Minne menossa?

- No vittu ulos. Kävelylle. Mutisin miehelle. Cris nappasi minua kädestä kun olin menossa ovesta ulos. Käännähdin kiukkuisesti ympäri ja huomasin miehellä puhelimen kädessä. Upouuden Samsungin S10+ älypuhelimen, jota olin salaa käynyt kuolaamassa puhelinkaupassa.

- Ota tämä. Siinä on numeroni tallennettuna ja se on ainoa numero mihin tällä voi soittaa. Soita jos eksyt tai tulee joku muu hätä. Cris sanoi vilpittömästi. Niin ja tunnin päästä olet takaisin.

Nappasin puhelimen ja pakenin ovesta ulos. Olin niin täynnä tätä miestä, että päässä kiehui. Marssin siihen suuntaan mihin Cris oli hevoset aamulla vienyt. Sieltähän ne löytyivät tien toiselta puolen vähän matkan päässä talosta. Kaveruksilla oli todella iso laidun katoksella varustettuna käytössään. Laitumen vieressä oli pieni ratsastuskenttä ja jäljistä päätellen siellä oli ratsastettu. Olisi kyllä kiva tietää kuka ”hevostani” kävi liikuttamassa.

Kävelin reippaasti tietä eteenpäin ja parin kilometrin päästä tulin pellon laitaan. Koko matkalla en nähnyt muita taloja, joten hyvin rauhaisa paikka miehellä oli asua. Ei naapureita häiritsemässä eikä muuta liikennettä kuin omalle pihalle tuleva. Juuri sellainen paikka missä itsekin halusin elää. Mutta en täällä enkä Crisin kanssa.

Lopulta kaikki parin päivän aikainen painoi minut polvilleni ja huusin, huusin niin paljon kuin keuhkoistani lähti. Huusin kunnes kurkustani ei lähtenyt muuta kuin pihinää. Hakkasin käsilläni maata ja revin kasvillisuutta käsilläni. Tein kaikkeni, että tämä olo, tämä ahdistava olo poistuisi sisältäni. Mutta ei, sitkeästi se oli kietoutunut sydämeni ympärilleni antamatta tuumaakaan periksi. Lopulta se olin minä joka antoi periksi ja vain olin polvillani maassa. Lannistettuna.

Aikani oltuani siinä, nousin ylös ja käännyin takaisin Crisin talolla. Ennen kuin halusin mennä takaisin sisälle, jäin nojaamaan hevoslaitumen aitaa vasten. Caesar huomasi minut ja lähti tulemaan kohti. Hevonen oli kyllä kaunis ja äärimmäisen kiltti sekä ihmisläheinen. Niin reippaasti se tuli tekemään kanssani tuttavuutta. En voinut malttaa mieltäni ja silittää sen upeaa päätä sekä kaulaa.

Lampsin takaisin sisään. Riisuessani takkia ja kenkiä eteisessä kuulin kuinka Cris puhui puhelimeen toimistossaan. Hiivin lähemmäksi ja jäin salakuuntelemaan. Ymmärsin tanskankielisestä puheesta sanat Aino, Suomi, koti, rakkaus ja onnistuu. Sitten ei enää hermo kestänyt kuunnella etten jäisi kiinni. Päätin lähteä suihkuun sillä käteni olivat kuin maajussilla.

Nakkasin likaiset lenkkivaatteet pesukoneeseen ja painuin suihkuun. Suihkussa mietin omaa tilannettani. Se oli kyllä enemmän kuin mielenkiintoinen tällä hetkellä. Olin niin kuin nimetön, maaton, rahaton ja ennen kaikkea tuntematon. Aivan kuin minua ei enää edes olisi olemassa ollenkaan. Minusta oli tullut näkymätön ihminen. Tämä kaikki jysähti päälleni niin lujaa, että jalkani pettivät alta.  Tovin makasin suihkun lattialla vesipisaroiden hakatessa selkääni eikä minulla ollut voimia nousta ylös. Jotenkin pääsin ylös ja väännettyä veden pois. Hoipertelin hakemaan pyyhkeen kaapista ja saatuani sen kömmin pyyhe päällä sänkyyn. Kaivauduin peiton alle piiloon ja nukahdin sinne välittömästi.

Nämä oivallukset lamaannuttivat minut täysin ja masennuin tästä kaikesta. Makasin sängyssä viisi päivää ja Cris ei saanut minua mihinkään sieltä. Nukuin päivät ja valvoin yöt kuunnellen miehen rauhallista tuhinaa vieressäni. Vihasin jokaista hetkeä, mutta samalla kaipasin miehen kosketusta. En halunnut miestä vierelleni, mutta päivisin kun mies ei ollut rinnallani, oli uneni levotonta ja näin painajaisia.

Uskollisesti Cris toi minulle ruokaa, teetä, suklaata ja mehua. Ainoat, mitä sain kurkusta alas, olivat nesteet. Niinä hetkeni kun en päivällä nukkunut, tuijotin kattoon tai seinille ilmeettömänä. Olin turta, loppu ja ennen kaikkea henkisesti rikki. Näin elämäni jo valmiiksi elettynä ja minulla ei ollut enää mitään virkaa. Kaikki tämä puristi sydämeni entistä ahtaammalle pahentaen oloni entisestään.

Kuudennen päivän aamuna, Cris tuli luokseni sämpylöiden ja teen kanssa. Hän laski ne yöpöydälle istuen viereeni. – Sinun on Aino-rakas oikeasti syötävä.

Vilkaisin miestä eleettömänä ja käänsin hänelle selkäni. Otin tutun pisteen ikkunan alta seinästä ja tuijotin sitä. Tuijotin ja hengitin, mutta en ollut olemassa. Tunsin miehen käden olkapäälläni, mutta en sanonut mitään eikä minulla ollut voimia ravistaa kättä pois. Olkoon, nauttikoon edes minun olkapäästäni. Mietin raskaasti mielessäni.

Äkisti mies kaappasi minut syliinsä niin että käteni jäivät hänen rintaansa vasten ja painoi pääni olkaansa vasten. Tunsin kuinka hänen kehonsa oikein odotti minulta vastarintaa, mutta minä vain siedin hänet siinä. Nojasin otsallani hänen olkaansa vasten ja imin itseeni hänen tuoksuaan. Tuoksu joka oli ollut minulle meidän ensi tapaamisesta lähtien niin tuttu ja rakas. Se oli niin osa minua, että pystyin edelleen kuvittelemaan sen ilman että Cris olisi lähelläni.

Odotin itkua saapuvaksi, mutta silmäni pysyivät kuivina. Jopa silloin kun miehen käsi silitti hiuksiani. – Aino, herää eloon. Sinä et ole tällainen, et ollenkaan. Sinä olet aina ollut tulta ja tappuraa. Rakas, tule takaisin. Minä kaipaan sinua.

Cris suuteli poskeani ja tunsin siinä jotain märkää. Nostin katseeni huomaten kyyneleet miehen silmissä. Kurottauduin lähemmäksi ja suutelin kyyneleen pois miehen poskelta. Cris rutisti minut lähemmäksi, niin lujaa että minusta tuntui kuin kylkiluuni murtuisivat.

- Älä jätä minua, älä jätä minua. Aino, rakastan sinua enemmän kuin omaa elämääni. Mies mutisi päälakeani vasten. Nostin kasvojani ja ihailin Crisin kasvoja. Hänellä oli aina ollut sellainen pahan pojan look ja iän tuomat rypyt sekä juonteet tekivät miehen kasvoista vielä vastustamattomat kuin aiemmin.

Painoin värisevät huuleni miehen huulia vasten joka syvään hengähtäen vastasi suudelmaani. Lopetettuani viipyilevän suudelmalle, paransin asentoani Cris sylissä. Sain käteni vapaaksi ja kiedoin ne miehen kaulalle. Nyt Cris oli se, joka antoi minulle suudelman jota imin itseeni sormieni hakeutuessa miehen hiuksiin.

Crisin yllätykseksi käänsin meidät toisinpäin ja työnsin miehen hellästi selälleen lopettamatta suudelmaamme. Huulemme eivät irronneet edes siinä kohtaa kun keplottelin pyyhkeen päältäni. Miehen kädet kietoutuvat ympärilleni hellästi suudelmamme jatkuessa syvänä.

Työnsin käteni miehen housuihin repien hänen t-paitansa helman sieltä. Työnsin käsilläni paitaa ylemmäksi ja rakastin jokaista senttiä hänen ihostaan jonka tunsin käsieni alla. Yhdellä nopealla liikkeelle Cris nykäisi paidan päältänsä. Siirryin suutelemaan hänen leukaansa, kaulaansa ja korvalehtiänsä. Painaessani suudelman hänen kaulakuoppaan, Cris huokaisi syvään.

Kuva: https://pxhere.com/fi/photo/989562

Kun ei voi unohtaa, osa VII

- Minä en ole sinulle enää tilivelvollinen mistään. Sinä menetit sen oikeuden siinä kohtaan kun särjit sydämeni, muistatko sen? Jota et muuten edelleenkään ole koskaan selittänyt miksi. Miksi se oli niin hienoa särkeä toisen ihmisen äärimmilleen rakkaudesta täyttynyt sydän? Saitko sinä siitä jotain salaista tyydytystä?  Oliko se hienoa antaa rakkautemme vain hiipua pois? Ja tiedätkö mistä minä tiesin sen. Siinä kohtaan kun rakas tippui pois puheluista ja tekstiviesteistä. Siinä kohtaa kun minusta tuli sinulle vain kaveri. Siinä kohtaan kun sinä olit valehdellut minulle kaikesta mahdollisesta. Siinä kohtaan kun minä juttelin sinun sanomasi ex-kihlattun kanssa kaikesta siitä mitä sinun elämässäsi oli oikeasti tapahtunut. Kaikesta siitä mitä et ollut minulle koskaan kertonut. Vastasin silmät tiukasti Crisin silmiä katsoen. Ääneni oli vakaa ja kirkas, se oli kuin puhdasta jäätä.

Mies istui viereeni ja yritti ottaa minua kädestä kiinni, mutta nykäisin käteni kauemmaksi. – Älä koske minuun! Älä helvetissä koske minuun enää. Äsken tein helvetinmoisen virhearvion joka ei tule toistumaan. Sähisin miehelle silmät pyhää vihaa kiiluen.

Nousin lähteäkseni, mutta Cris tuuppasi minut selälleen sängylle. Hän istui lantioni päälle ja puristi käteni pääni päälle. – Sinä et lähde mihinkään vaan kuuntelet nyt mitä minä sinulle sanon, helvetti vieköön! Mies sivalsi kiukkuisena.

Nielaisin kirosanani sillä näin pelkän kiukun miehen silmissä. Paska, mies oli todella vihainen minulle! Ja sen tunsi myös, hänen otteensa ranteistani oli todella luja. Kiemurtelin miehen alla, mutta yksi mulkaisu lopetti senkin ja jäin vain odottamaan mitä miehellä oli sanottavana.

- Silloin kun kohtasin sinut baarissa ensimmäisen kerran, se oli elämäni mahtavin päivä. Rakastuin sinuun päätä pahkaa, mutta se tuli ihan liian äkkiä eli hetki oli niin väärä kun vaan voi olla. Olin tuolloin vasta päässyt Agnetan ikeen alta pois. Lapset olivat juuri muuttaneet äidillensä ja olin saanut oman elämäni hallintaan, ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Sinä tulit elämääni vain ihan liian nopeasti, en ollut varautunut siihen alkuunkaan. Nimittäin niihin tunteisiin joita herätit minussa. Meidän yhdessä olon aikana tuli valitettavasti niitä sotareissuja sekä huoltajuusriitoja joissa asiat ei mennyt niin kuin piti, kuten varmaan muistat. Jotenkin en osannut käsitellä niin suuria tunteita enkä asioita ja siinä minä mokasin. Perkele, minä mokasin ja pahasti. Olen niin pahoillani kaikesta. En todellakaan halunnut särkeä sinun sydäntäsi. Hitto, minähän rakastan sinua. Ikinä en ole mitään niin paljon katunut kuin sitä, että tosiaan särjin sinun sydämesi. Lopulta sitten jätin sinut parin vuoden yhdessä olomme jälkeen, koska sinusta oli tullut minulle vain taakka, rasite, syy minun huonoon oloon. Luulin, että voisin löytää jotakin parempaa täältä. Et usko kuinka väärässä olinkaan. Yritin, mä tosissani yritin olla ilman sinua mutta aina vaan sinä tulit mun uniin ja ajatuksiin vuosienkin jälkeen. Sitten sä hylkäsit minut. Katosit minun elämästä kokonaan. Menetin sinut ystävänäkin. Se oli viimeinen niitti, se avasi minun silmät. Mette ei ollut sitä mitä mä halusin, ei lähellekään. Sinä olet se mitä minä haluan. Olet aina ollut, nyt minä voin sen myöntää kaikkien näiden vuosien jälkeen. Cris sai selitettyä minulle.

Päässäni humisi ja yritin sisäistää kaiken mitä mies oli minulle selittänyt. Olisin varmasti kiljunut riemusta jos olisin kuullut nuo sanat vaikka viisi vuotta sitten, mutta nyt. Nyt olin vain hämmentynyt, äärimmäisen hämmentynyt. Kyyneleet pyrkivät esiin luomieni alta ja sain tosissani räpytellä, että ne pysyivät poissa. Tämän miehen edessä en enää itke. Sen olin päättänyt aikoja sitten.

- Menen nyt ruokkimaan Cikon ja Caesarin. Ota sinä vaikka nokoset, uskon että olet sen tarpeessa. Tulen herättämään kun aamupala on valmista. Mies nousi päältäni suikaten suukon otsalleni. Cris kiskaisi farkut jalkaansa ja lähti. Nousin istumaan sängyllä kietoen pyyhettä tiukemmin päälleni. Pian mies viiletti pihalla koirat perässänsä kohti tallia.

Päätin hakea kaapista alushousut ja t-paidan, löysin myös minun lempivillasukat. Tämä kummastutti minua suuresti mutta lämpö sydämessä vedin sukat jalkaan. Olin jo laittamassa takaisin maata kun kuulin raudoitettujen kavioiden kopinaa pihalta. Taitavasti mies talutti kahta hevosta samaa aikaa, tai siis ponia ja hevosta. Nyt pääsin näkemään myös Caesarin koko komeudessaan. Ruuna oli mustanruunikko väriltään, korkeudeltaan noin 170 senttiä ja äärimmäisen hyvässä kunnossa. Joku sillä kyllä käy ratsastamassa, ei se pelkästään laitumella ole ollut. Poni puolestaan oli ruskeavalkoinen ja kooltaan joku metri ja 20 senttiä. Kivan näköinen parivaljakko, ja taitavasti Cris niitä talutti ilmeisesti kohti laidunta.

Tukahdutin haukotuksen kömpiessäni peittoihin. Ehkä pienet unet eivät olisi mikään huono ajatus. Yöpöydällä oli englanninkielinen dekkari jota sain luettua pari sivua ennen kuin luomet alkoivat tosissaan lerppua. Työnsin kirjan sivuun ja luovutin. Unissani juoksin Crisiä karkuun ja ihan sama minne menin, niin mies löysi minut.

- Herätys, Aino. Kello on jo vaikka ja mitä. Kuulin korvan juuresta. Huitaisin ääntä vaikenemaan sillä en todellakaan halunnut herätä. Mua väsytti äärettömän paljon vielä.

- Nyt unikeko ylös. Aamupala on valmis ja tee jäähtyy mukissa. Cris karjaisi niin lujaa, että kuolleetkin olisi herännyt haudoistaan. Pomppasin vauhdilla istumaan sängyssä ja mulkoilin miestä silmät suurina sydän rinnassani hakaten.

- Tosi kiva. Kiittelin miehelle, joka hekotti ovensuussa.

- Tule jo, sämpylät on uunituoreita. Hain leipomosta niitä. Cris tuumasi kadoten olohuoneeseen. Uunituoreet sämpylät! Mahassani mourusi kovaäänisesti. Tajusin samassa, että minun eilinen illallinen oli jäänyt puolitiehen, joten nälkä oli suunnaton. Puhumattakaan se mitä mä rakastin tässä maassa, oli sämpylät. Ryntäsin sängystä ylös ja juoksin ruokapöytään jossa olin ennen miestä.

- Olisihan mun pitänyt muistaa sun himo sämpylöitä kohtaan. Mies puisteli päätänsä naurua pidätellen.

- Hei, ne nyt vaan on niin hyviä. Tuumasin höylätessäni juustoa sämpylöideni päälle ja hyökkäsin leipien kimppuun. Seuraava puoli tuntia olikin ihan hiljaista minun syödessä neljä sämpylää ja ryystäessä kaksi kuppia teetä. Cris oli fiksusti hiljaa ja luki aamun sanomalehteä. Lopulta rojahdin tuolin selkänojaa vasten mahaani taputellen.

- Nyt minut on ravittu. Tuumasin tyytyväisenä.

- Loistavaa, sittenhän sinä olet sopivalla tuulella juttelemaan minun kanssa? Cris tuumasi tuijottaen suoraan minuun.

- Riippuu ihan mistä? Mulkoilin miestä kulmieni alta.

- Mihin olit menossa aamulla? Cris kysyi haastaen.

- Ajelulle, pois täältä hetkeksi. Halusin antaa ajatukselleni tilaa. Sanoin ympäripyöreästi miestä uhmakkaasti tuijottaen.

- Ihan Fredericiaan asti? Mies kysyi suoraan katsoen minua merkitsevästi silmiin.

- Tä, mistä sä puhut? Päätin esittää tietämätöntä.

- Älä Aino viitsi. Sä et ole noin tyhmä kuin mitä annat nyt itsestäsi kuvan. Cris ärähti. Hain auton kaverini kanssa ja navigaattorissa oli eräs osoite Fredericiassa. Se oli syötetty siihen tänä aamuna klo 5.59.

Punastuin sillä ymmärsin, että olin jäänyt housut kintuissa kiinni. Nyt Cris tiesi minun olleen matkalla poliisiasemalle. Mutta sitten kiukku nousi päähän. Entä sitten jos olin matkalla sinne? Mieshän minut oli väkisin vienyt Suomesta.

Nostin kiukkuisen katseeni pöydän pinnasta. – Hyvä on! Minä olin aikeissa lähteä huitsin nevadaan täältä. Et kai sä tosiaan kuvittele, että okei, tämä on ihan ookoo että mut pakotetaan olemaan täällä vasten tahtoani?

- Miten niin vastoin tahtoa? Ulko-ovi ei ole lukossa ja autojen avaimet ovat sinun saatavilla. Ei sinua ole sänkyyn sidottu, vaikka sen niin kovin mielellään tekisinkin. Cris nosti kulmaansa vihjailevasti.

- No, ainakin tuotu tänne vastoin tahtoa, suunniteltu mun elämä täällä niin kuin en enää ikinä Suomeen palaisi ja sitten sun autossa on joku järjestelmä joka halvaannuttaa sen jos sillä ajaa väärä tyyppi. Järkeilin miehelle.

- Mistä sinä puhut? Järjestelmä? Mies tivasi.

- Sun auto teki ihan saman tempun kuin mun auto Suomessa, se ei voi olla sattumaa. Kaksi eri autoa, mutta sama kuski. Laske siitä! Tiuskaisin miehelle.

- Hyvä on, niin kuin sanoin sinä et ole tyhmä. Minun autoihin on asennettu pieni laitteisto joka minun puhelimen välityksellä tarvittaessa antaa pienen elektronisen pulssin halvaannuttaen auton sähköjärjestelmän. Sama laite asennettiin yön aikana sinun autoon tuolloin. Sitä kutsutaan armeijassa auton tappajaksi. Cris kertoi minulle.

- Mä arvasin! Siis mitä, tuhositko sä sun oman helvetin kalliin auton, sehän maksaa lähemmäs parisataa tuhatta euroa??? Rääkäisin ja pelkkä ajatus, että minun takia Cris oli joutunut uhraamaan autonsa.

Kuva: https://www.pexels.com/photo/affection-board-broken-
broken-hearted-236229/

Kun ei voi unohtaa, osa VI

- Sovitaanko niin, että jos haluat ajelulle niin kysyt minulta niitä autonavaimia etkä lähde omin päin? Arvaa säikähdinkö minä kun sinua ei näkynyt missään kun heräsin. Cris vaahtosi vihaisena minulle meidän ajaessa takaisin hänen talolleen.

- Ihan miten vaan. Nakkelin niskojani enkä puhunut mitään muuta koko loppumatkana miehelle. Tuijotin vain niskat köyryssä sivuikkunasta ulos. Minua korpesi sydämeni pohjasta kun suunnitelmani meni pieleen, mutta ei tämä tarkoittanut sitä ettenkö yrittäisi uudelleen. Tämä olisi vain hetkellinen takaisku, ei sen kummempaa. En ollut koko sotaa hävinnyt, näin päätin.

Pääsimme takaisin pihalle ja loikkasin ulos autosta suunnilleen vielä kun auto oli liikkeellä. Marssin takaisin taloon, paiskasin takin naulakkoon ja potkin kenkäni jaloista. Koirat tulivat minua jo tervehtimään aivan kuin kuuluisin talon kalustoon. Rapsutin molempia korvan takaa ennen kuin laahustin keittiöön juomaan. Olin laskemassa vettä lasiin, kun Cris tuli sisään oven kolahduksesta päätellen. Äkisti jokin pomppasi minua vasten vauhdilla. Vesilasi tipahti kolahtaen tiskialtaaseen tämän törmäyksen voimasta, mutta pysyi onneksi ehjänä.

Käännyin ympäri ja tuijotin ison saksanpaimenkoiran lempeitä silmiä. Tämä oli siis se kolmas koira. Kyykistyin lattialle ja sain sylin täydeltä upeaa koiraa rapsutettavaksi. Olin aina rakastanut saksanpaimenkoiria, mutta minulla ei ollut koskaan ollut varaa hommata itselleni sellaista. Tosin ei minulla kyllä tainnut pahemmin aikaakaan koiralla olla. Sääli sinänsä, minulla riittäisi rakkautta koiralle.

 - Sen nimi on Nemo. Se on nyt asustellut tallissa kun tuossa jokin aika sitten siellä kävi luvattomia vieraita. Cris sanoi oven suusta.

- Se on kyllä upea. Kyllä, sinä olet hieno mies. Juttelin koiralle ja kyhnytin sen kaulaa. Koira oli todella upeassa karvassa sekä hyvässä, lihaksikkaassa kunnossa. Sen selkälinja oli oikeassa kulmassa, ei liian laskeva. Arvioin sen olevan reilun parin vuoden ikäinen eli juuri parhaassa iässä vahtihommiin.

Cris oli aina ollut äärimmäisen hyvä koirien kanssa ja sillä ei ollut väliä oliko koira metsästyskäyttöön, vahtikäyttöön vai ihan seurakoirakäyttöön tarkoitettu. Koirat tottelivat aina moitteettomasti ja pyyteettömästi miestä. Nytkin kun Nemo oli saanut minulta tarpeeksi rapsutuksia, meni se hakemaan hyväksyntää Crisiltä.

Käännyin nyt täyttämään uudestaan vesilasiani. Cris tuli lähelleni ja kehoni tunnisti tämän saman tien ja sen, että mies tarkkaili minua. Automaattisesti sydämeni kiihdytti sykettään, pienen pienet ihokarvani niskassani nousivat pystyyn ja outo tuntemus laskeutui mahaani. Olin taas joutumassa Cris- huumeen vietäväksi enkä niin halunnut käyvän. Sain juotua lasillisen vettä ja olin jo lähdössä, mutta Cris nappasikin minua kädestä kiinni.

- Aino, älä mene. Jutellaan hetki. Mies pyysi minulta hellästi. Hänen ote ranteestani oli varma, mutta lämmin. Käännyin kannoillani singoten miehelle myrkyllisen katseen.

- Minä en ole juttutuulella. Ärähdin huulteni lomasta matalasti.

- Älä viitsi. Mies yritti sivellen peukalollaan minun ranteeni herkkää ihoa. Tämä lähetti sata mielihyvän salamaa hermojani pitkin, mutta kovetin itseni. Ei enää, enää en lankeaisi tuon miehen lumoihin.

- Sinä olet Cris juttelemisen suhteen myöhässä sellaiset 15 vuotta. Joten sen tiimoilta sanon vain, että se juna meni jo. Joten päästä irti! Murisin miehelle valmiina näyttämään hampaani kuvaannollisesti. Epätoivoisesti yritin nykiä kättäni irti, mutta mies vain tiukensi otettaan.

Mies väläytti minulle seksikkäimmän hymynsä ja naurahti seksikkäästi. Tämä nauru meni suoraan ytimeeni ja sai minut värisemään. Hän nykäisi minut vaivattomasti itseensä kiinni kietoen kätensä ympärilleni. Tunsin hänen toisen kätensä alaselälläni ja toinen nosti leukaani ylös niin että jouduin katsomaan miestä silmiin.

- Milloin sinä Aino tajuat, että minä en luovu sinusta? Sinä olet minun naiseni, et kenenkään muun. Minä en halua ketään muuta kuin sinut. Miehen peukalo siveli alahuultani. Nielaisin hermostuneena enkä keksinyt mitään vastaan sanottavaa. Pääni oli ihan tyhjä kaikista niistä sanoista mitä minun piti miehen silmille sylkeä. Nyt en saanut sanaa suustani kun mies oli edessäni. En sanaakaan vaikka olin sen sata kertaa harjoitellut kuinka huutaisin kaikki kirosanat miehelle ja kertoisin tasan tarkkaa mitä mieltä olisin hänestä.

Cris otti kasvoni käsiensä väliin ja huulemme koskettivat toisiaan höyhenen kevyesti. Suudelma oli hento ja intiimi. En edes muista olimmeko koskaan suudelleet niin herkästi ja viattomasti. Crisin kanssa kaikki oli aina niin intohimoista ja suurta, kaiken nielevää himoa. Mutta tämä suudelma oli kevyt kuin enkelinsiiven kosketus. Vaivattomasti mies nosti minut ilmaan ja vanhasta tottumuksesta kiedoin jalkani hänen ympärilleen. Minä sylissään mies käveli makuuhuoneeseen rikkomatta kertaakaan tätä meidän syvää, herkkää suudelmaa.

Kevyesti mies laski minut sängylle ja jatkoi minun suutelemistaan. Hyvin pian tuntoaistini kävi ylikierroksilla miehen suudelmien johdosta. Hänen hellyytensä oli ylitsevuotavaista ja minä olin kaiken sen kohteena. Aina kun vaatekappaleen alta paljastui vähänkään paljasta ihoa, Cris suuteli sitä hellästi. Sitten kun olin ilman rihmankiertämää, sain taas vuosisadan suuseksiä. Cris oli aina ollut äärimmäisen hyvä kielenkäyttäjä eikä vuodet ollut hänen taitojaan huonontaneet. Itse asiassa, ne olivat vaan parantaneet.

En tiedä kuinka monennen orgasmin kourissa purin tyynyä kun sain vihdoin miehen kuuman, kiinteän vartalon jalkojeni väliin. Varovasti hän työnsi itseänsä muutaman sentin sisääni. Selkäni kaareutui nautinnosta, sillä se oli joka kerta niin fantastinen tunne saada jotain noin mahtavaa sisäänsä. Cris suuteli minua intohimoisesti samalla kun hitaasti työnsi itseänsä pohjaan saakka.

- Sinä olet niin ihanan tiukka, minun upea naiseni. Cris huohotti huuliani vasten kun hän aloitti työntönsä. Kiedoin jalkani hänen ympärilleen jotta sain lantioni oikeaan asentoon. Eikä mennyt kauaa kun sain taas orgasmin. Tarrasin kynsillä ja hampailla Crisiin kiinni kuin villikissa. Miehen jatkaessa tasaisia työntöjään, minusta tuntui kuin häilyin tajuttomuuden ja tajunnan rajamailla. Tämä oli niin upeaa ja tätä kehoni oli tahtomattaan kaivannut.

Cris käänsi minut kyljelleen ja tuli uudestaan sisääni. Voi taivas, tässä asennossa hänen mulkkunsa hieroi juuri oikeista paikoista. Mies suuteli minun kaulaani ja niskaani, puristeli rintojani ja työsti lantiolla juuri oikealla tahdilla. Moneskohan orgasmi sieltä tuli ja minusta tuntuu, etten enää kestäisi. Häntä, meitä, tätä.

Käänsin päätäni ja nappasin miestä niskasta. Upotin hänet kuumaan suudelmaan ja samalla tein taikojani lantionpohjalihaksilla. Tunsin kuinka hänen kehonsa jännittyi selkääni vasten ja sormet puristivat lantiotani suloisen kipeästi. Työnnöt muuttuivat nopeimmiksi, nykivimmäksi ja pian mies tulikin rajusti saaden minutkin laukeamaan vielä kerran.

Yhdessä läähätimme hikisinä keräten voimia. Lopulta mies nousi sängystä ja ojensi minulle käden johon tartuin epäröiden. Cris kiskaisi minut sängystä ylös vieden mukanaan suihkuun. Lämpimän suihkun alla annoin lihasteni rentoutua ja Crisin suorittamana selänpesu tuntui taivaalliselta. Pelkäsin, että suihkussa saisin vielä rajun Cris-tyylisen pystypanon seinää vasten mutta ihmeekseni mies pysyi herrasmiesmäisenä loppuun saakka. Suihkun jälkeen sain hellän suukon poskelle, ennen kun mies alkoi pestä itseänsä.

Minä kääriydyin puolestani isoon kylpypyyhkeeseen ja pengoin kylpyhuoneen kaappeja löytääkseni vartalorasvaa itselleni. Olin rasvaamassa itseäni sängyllä, kun Cris tuli pyyhe vyötäisillään ylävartalo vettä tippuen seisomaan viereeni. Minun jalkojen rasvaaminen jäi puolitiehen sillä miehen jumalainen vartalo veti saman tien katseeni puoleensa. Uskon että Criskin sen tiesi ja nautti tilanteesta täysin rinnoin. Sydämessäni läikähti, sillä miehen komeus ei ollut hävinnyt mihinkään vuosien saatossa. Ei todellakaan, se oli vain parantunut uusien tatuointien ja arpien myötä.

- Aino, meidän on pakko puhua asioista. Cris sanoi vetäessään t-paidan päällensä. Siinä kohtaan kun mies kumartui vetämään bokserit jalkaansa ja hänen kiinteät pakaransa sekä takareitensä pääsivät oikeuksiinsa, oli minun pakko puraista alahuulta niin että kipu sävähti. Helvetti, mun on pakko päästä tästä talosta pois ennen kuin on liian myöhäistä.

Kuva: https://pixabay.com/fi/photos/
                  koira-saksanpaimenkoira-koirat-2249938/