Helposti syttyvää

Hätkähdin äkillistä ovenpamausta selkäni takana ja äkäistä kysymystä siitä, että mitä oikein teen täällä? Olin ollut aivan varma, että olin ainoa ihminen projektiparakissa tähän aikaan aamusta. Puhumattakaan siitä faktasta, että nyt on sunnuntai jolloin pelkkä vuoron väki on töissä. Mutta ei, nyt olin saanut seuraa ja partaveden tuoksusta päätellen tiesin kyllä tasan tarkkaan että kenestä.

Varmistin asian vielä vilkaisemalla ikkunasta ulos parkkipaikalle ja kyllä. Musta urheiluauto kiilteli kevätauringossa parkkipaikalla. Auton näkeminen sai minut ärtymään entistä enemmän, tyypillinen miehisen miehen auto. Auto, jonka turbomoottorin vihellys huusi seksiä, valtaa ja rahaa. Tätä kaikkea selkäni takana seisova mies oli.

Tämä havainto sai oloni jokseenkin huolestuneeksi sekä vienoisen punan nousemaan poskilleni sillä olinhan loppujen lopuksi luvatta hänen työhuoneessaan. Suljin silmäni enkä antanut epätietoisuuden tai pelon vallata mieltäni. Minulla oli tehtävä, tehtävä jossa minun pitäisi onnistua.

Käännyin ilme tiukkana viivana ympäri ja kohtasin jylhäilmeisen miehen jota en olisi nyt halunnut nähdä lainkaan. Pelkkä miehen näkeminen nosti verenpaineeni huimiin lukemiin ja puristin käsissäni olevia minulle elintärkeitä papereita voimalla, joka taatusti miellyttäisi työterveyshoitajaa käden puristusvoimatestissä. Edessäni nimittäin seisoi hiukset suihkun jäljiltä vielä kosteana tehdasprojektimme voimakastahtoinen projektipäällikkö Erkka. Päällikkö, joka rautaisella otteella ohjasi tätä projektia kohti maalia keinolla millä hyvänsä, nimenomaan kaikilla mahdollisilla keinoilla.

Olin kuullut muilta työntekijöiltä millainen mies Erkka on niin hyvässä kuin pahassa. Vuoro-operaattorit pelkäsivät miestä ja tämän mahtikäskyjä, käskyjä joita heidän ei tarvitsisi edes totella. Silti mies sai jotenkin operaattorit sinkoilemaan sinne tänne minne ikinä hänen armonsa suvaitsi käskeä. Jopa tuleva tehtaanjohtajamme juoksee Erkkaa pakoon pitkin tehdasaluetta peläten oman paikkansa puolesta. Se ei ollut mikään huhu, että kuinka monelle tämä mies oli projektiensa aikana potkut hommannut. Sekin oli valitettavan tuttua, että mies sai alaisensa kyyneliin tylyillä ja kovilla, turhilla kommenteilla. Minusta tämä oli ennennäkemättömän törkeää, itkettää nyt aikuisia ihmisiä työpaikalla.

 Minä, tulevan tehtaan tuotantopäällikkö, olin kuitenkin projektipäällikkömme terävä kivi hänen kengässään. Minä kun en kuvia kumarrellut enkä antanut miehen tittelin säikytellä minulle annettujen tehtävien tekoa. Tein työni niin kuin se minulle oli annettu, mutta päivä päivältä Erkka oli tehnyt siitä vaikeampaa omalla asenteellaan ja käytöksellään. Kiistamme ja taistelumme olivat jo kaikkien huulilla ja tilanne olikin eskaloitunut kokonaisvaltaiseksi sodaksi. Nyt olimme saavuttaneet sen pisteen, että tälle oli tultava loppu. Minä en sietäisi enää ainuttakaan poikkipuolista sanaa tältä työmaan kruunamattomalta keisarilta.

Huoneessa vallitsi syvä hiljaisuus kun Erkka asteli luokseni saalistajan jäntevin askelin. Hänen silmissään kiilui järkähtämätön, jopa pelottava päättäväisyys. En kuitenkaan antanut tämän taivaallisen komean Alexander Skarsgårdin suomalaisen kaksoisolennon hämätä itseäni, vaan pidin oman katseeni visusti kiinni miehen silmissä. Viestitin hänelle uhmakkaasti leuka koholla etten pelkäisi häntä. Olin tullut voittamaan tämän sodan.

- Olet tainnut, Pilvi, eksyä väärään huoneeseen. Erkka lausahti voima äänessään.

- Ehkä olen, ehkä en. Lausuin hitaasti ja tuijotin hievahtamatta miestä hänen tumman sinisiin silmiinsä. Valitettavasti se oli kuitenkin minä kun jouduin painamaan ensimmäisenä katseeni alas. Erkan katse oli häikäilemättömän polttava ja syvälle sieluun asti porautuva. Tämän miehen katseen alla nainen on muovailuvahaa, josta mies muotoilisi sellaisen lopputuloksen joka miellyttäisi vain nimenomaan häntä. Hänelle muut ihmiset olivat kulutustavaraa.

Ympärillemme oli kehkeytynyt sähköä ritisevä kenttä, jonka verkossa me molemmat varovaisesti taiteilimme eteenpäin toistemme liikkeitä seuraten. En tiedä pelkäsinkö enemmän sitä, että saisin sähköiskun näpeilleni vai jäisin toiseksi tämän miehen karismalle. Erkka tiesi tasan tarkkaan millainen hänen vaikutusvaltansa on ihmisiin. Hänen jumalainen ulkonäkönsä teki hänestä pysäyttämättömän ja siihen kun lisätään päälle hänen kykynsä manipuloida ihminen omaan tahtoonsa, hän oli pelottava vastustaja.

- Haluaisin kovin tietää mitä teet työhuoneessani? Mies murahti matalasti ja tuli ihan kiinni minuun. Liian lähelle, jos minulta kysytään mutta pysyin paikoillani. Minua sinä et tuolla tempulla säikäytä.

Tosin kehoni reagoi saman tien Erkan maskuliiniseen charmiin nostaen sydämeni sykettä korvia huumaavalle tasolle. Sydän takoi rinnassani kuin sotarumpu joka lähettäisi urheat soturimiehet kuoleman kentille. Tovin jouduin keräämään ajatuksia niiden hajotessa tuuleen kuin tuhka, etten paljastaisi korttejani miehelle liian aikaisin.

Väläytin vaarallisen, naisellisen hymyn: - Tulin tekemään lopun sinun valtakaudestasi tällä työmaalla. Puristin löytämiäni papereita kädessäni kuin pelastusrengasta. Ne olivat se pelastus, joka toisi rauhan tälle työmaalle. Mutta ennen kaikkea se olisi minulle pelastus, sillä nämä todisteet veisivät tämän vaarallisen miehen kauas minun elämästäni.

Kuulin kuinka mies vetäisi kiivaasti henkeä ja hänen olemuksensa valpastui. Tämä mies rakasti haasteita ja minä olin ollut aina sellainen, nyt vielä enemmän kuin koskaan. Otin meitä erottavan viimeisen askeleen ja painoin sormeni miehen tiivistä rintaa vasten. Tunsin sormeni alla lihaksen hennon värähdyksen ja hymyni syveni entisestään. Osaan minäkin tätä peliä pelata, ajattelin voitontahtoisena.

- Luuletko todella, että sinusta on siihen? Erkka väläytti charmantin hymyn, joka ei kuitenkaan ulottunut silmiin asti. Silmiin, jossa oli vaanijan valpas katse. Tämä mies tässä oli saalistaja luihin ja ytimiin asti. Enkä suunnitellut jääväni saaliiksi tällä kertaa.

       Nyt minun hymyyni tuli aimo annos itsevarmuutta. Puraisin alahuultani ja nojauduin lähemmäksi miehen korvaa kuiskaten hiljaa. – Tiedän että on.